Murkkuikäisen tytön tapaamisesta - neuvoja kaivataan!!

Jos kyse vain yhdestä viikonlopusta, eikä ylipäätään isälle tulosta, ei kannata murehtia. Mitä luultavammin tyttö on nyt sen ikäinen, että kokee jäävänsä ulkopuoliseksi kaveriporukasta, johon haluaa kuulua, mikäli ei mene heidän kanssaan. Ja voipi olla joku ihastuskin mielessä, jonka ehdottomasti haluaisi nähdä.

Jos tytön äiti toteaa asian olevan isän ja tytön välisen, on parasta, että isä ottaa tyttöön yhteyttä suoraan, kertoo suoraan miten on ikävä tyttöä ja tahtoo myös tätä nähdä, kuitenkin ymmärtäen, että kaveritkin ovat tärkeitä. Tytön kanssa olisi hyvä käydä keskustelua ystävyydestä, miten todellinen ystävyys kyllä kestää, vaikka kahtena viikonloppuna kuukaudesta ei olisikaan tekemisissä ystävien kanssa "livenä" (voihan sitä silti mesettää, sähköposteilla, tekstiviesteillä tai soitella).

Mikäli äiti ei halua puuttua ja tukea lapsen tuloa isälle, vaikka se lähihuoltajan tehtävä onkin (tietysti voi olla että äiti yrittää tukea, mutta siitä ei ole hyötyä), ei teille varmaankaan jää muuta keinoa kuin itse sitkeästi pyydellä tyttöä tulemaan. Voisipa olla tytölle merkityksellistä, jos isä jonkun kerran ajaisikin sitten sinne lähikotiseuduille asti tyttöä tapaamaan. Ehkei tytär tuossa iässä ole tullut ajatelleeksi kuinka tärkeä on isälleen, kunhan ajattelee kivoja menoja kaverien kanssa, eikä siltikään luultavasti ajattele sen loukkaavan, tai isän katoavan minnekään sillä aikaa.

Siskoaanhan tapaisi myös ilmeisesti samaisena viikonloppuna (häntä joka teillä asuu), että tietysti siihenkin voisi vedota. Olisiko teilläpäin jotain mukavaa varhaisnuorille tarkoitettua toimintaa, josta teillä voisi löytää kaverinnälkään apua?

Tuttua touhua. On kyllä vuosia aikaa kun olin ite teini-iässä, mutta ei oikein isän luo ollut kiire. Tuossa iässä kun vanhemmat (kaikki aikuiset) ovat typeriä ja niitä hävetään:). Luulenpa ettei neitin äitikään pääse helpolla..! Mitään takuu varmaa kikkaa en voi sanoa, mutta kärsivällisyyttä. Liiallinen painostus saattaa saada aikaan vain kiukkua ja neitiä ei näy sitäkään vähää. Ja voihan isä ja tytär sopia muitakin tapaamis aikoja jos on mahdollista. Minä kävin isälläni aika vapaasti, enkä muista että äitipuolella ois ollu sitä mitään vastaa, (eikä äidilläni). Ymmärrän kyllä ettei liikaakaan vapauksia voi antaa, mutta ton ikäsillä noi hormoonit taitaa määräillä.
Minä olin aikoinaan isäni kanssa suoraan tekemisissä, äitini ei halunnut puuttua tapaamisiin enää ton ikäisenä. Joten ajattelisin sen toimivan teiläkin vai..? Toivottavasti tästä on jotain hyötyä.
Kaunista syksyä!

Jutelkaa suoraan tytön kanssa, miltä isästä tuntuu olla erossa lapsista. Ja olisihan se kiva nähdä siskoakin...
Toisaalta, eikö tapaamisoikeus ole nimenomaan lapsen oikeus, joten ehkä tuon ikäinen jo vähän voi itse ottaa vastuuta päätöksistään. Enpä muista, että itsellänikään olisi tuon ikäisenä ollut kovin hauskaa vanhempieni seurassa =)

nyt 14 vuotias lapsi ole halunnut mennä isälleen isäviikonloppuna.Hän ei ole sinne mennyt.

Sosiaalityöntekijä sanoi että 12 vuotias voi jo itse päättää haluaako mennä etävanhemmalleen vai ei.Lasta ei saa kuulema pakottaa tapaamaan etävanhempaansa
!
Miksette sovi siten,että lapsi ei tulisi tällä kertaa..mutta että ensi kerralla sitten olisi tultava?!

Meillä tuollainen järjestely on ainakin toiminut.
Kyllähän ne kaverit tärkeitä tuon ikäisille ovat..sitä ei pidä väheksyä.Mutta jotta keskusteluyhteys ja hyvät välit säilyisivät lapsen kanssa voi asiasta myös neuvotella,ja tarvittaessa itsekin joustaa.

Vanhemman ei pidä myöskään suuttua lapselle,joka ei halua etävanhempaansa juuri tällä kertaa tulla tapaamaan.Surullinenkaan ei kannata olla,tuo on vaan yksi merkki siitä että lapset kasvavat..

Totta,vaikea se on äidin asiaan puuttua..ja voihan se isäkin ottaa vastuun lapsestaan,keskustelemalla asiasta lapsen kanssa kahden.

Meidän perheessä asia toimii siten että jos lapsi(14v) ei halua isälleen mennä,olemme isän kanssa sopineet, että lapsi itse selvittää isälleen meneekö sinne vai ei.