Hei!
Kaipaisin tietoja psykologiaa pääaineenaan opiskelevilta tai jo valmituneilta: Onko opiskelu täyttänyt odotukset? Oletko todella oppinut jotakin erityistä? Onko ammatin harjoittaminen vastannut ollenkaan opiskeltavia aihealueita? Oppiikko vasta loppujen lopuksi työtä tekemällä?
Kysymykseni ehkä hieman kyynisiä, sillä oma nykyinen koulutukseni ei vastannut ollenkaan odotuksia ja siksi mielessä uuden tutkinnon suorittaminen... ja psykolgia kiinnostaa kovasti.
Kiitos vastauksista!!! :)
Kaipaisin tietoja psykologiaa pääaineenaan opiskelevilta tai jo valmituneilta: Onko opiskelu täyttänyt odotukset? Oletko todella oppinut jotakin erityistä? Onko ammatin harjoittaminen vastannut ollenkaan opiskeltavia aihealueita? Oppiikko vasta loppujen lopuksi työtä tekemällä?
Kysymykseni ehkä hieman kyynisiä, sillä oma nykyinen koulutukseni ei vastannut ollenkaan odotuksia ja siksi mielessä uuden tutkinnon suorittaminen... ja psykolgia kiinnostaa kovasti.
Kiitos vastauksista!!! :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
oletko suorittanut jo yliopistotutkinnon ja millä alalla teet töitä?
Olen suorittanut yleispätevän yliopistotutkinnnon:) Mihinkään ei valmista varsinaisesti, mutta kaikkeen on pätevä. hehh. Sosiologiaa, kasvatustiedettä, psykologiaa yms....
Opinnot olivat omana opiskeluaikanani suurinpiirtein sitä mitä oletin. Toki suuri osa opiskelusta oli empiirisen nippelitiedon ja teorian omaksumista. Käytännön työn oppii vasta työssä, koska psykologi voi tehdä monenlaista työtä. Hyvät pohjat opinnoista kuitenkin sai - laudaturvaiheessa kuitenkin paneuduttiin enemmän tietyn osa-alueen tietämykseen, ja harjoittelu 5kk antaa hyvän tuntuman työhön. Olen havainnut, että psykologin koulutuksella voi mennä esim. opetusalan ihmisille luennoimaan pienellä valmistautumisella, ja kuulijat arvostavat ja kokevat saaneensa paljon.
Tällä hetkellä psykologeilla on hyvä työtilanne, palkkaus alle Akavan keskiarvoansioiden. Itseäni työssä ei koettele psyykkinen rasittavuus, vaan lähinnä yhteistyökumppaneiden stereotyyppiset käsitykset psykologin työtavoista.
Hommana ihan jees, vaikka vaihtelua aina kaipaakin.
Sain juuri psykologian kandin opinnot valmiiksi ja opinnot ovat vastanneet sitä mitä oletinkin. Se mikä itseni yllätti oli se, että psykologia on yllättävän kova tieteenala. Ihmettelin joskus, että miksi ihmeessä psykologiassa painotetaan niin paljon tilastollisia menetelmiä, mutta nyt useamman vuoden opiskelleena se on jo itsestään selvää. Psykologisessa tutkimuksessa painotetaan kvantitatiivisia menetelmiä ja gradua on turha edes kuvitella tekevänsä laadullisilla menetelmillä - ainakaan Turussa ja tuskin muuallakaan. S
Sivuaineeni koostuvat muista yhteiskuntatieteellisistä aineista ja täytyy sanoa, että aineiden suorittamisessa on eroa kuin yöllä päivällä. Psykologian opinnot vaativat todella paljon. Psykologian opinnoissa useisiin kursseihin liittyy paljon erilaisia ryhmäprojekteja, joiden tulokset analysoidaan tilastollisin menetelmin ja esitellään powerpoint-esitysten siivittämänä. Jokaisen opintopisteen eteen saa todellakin tehdä hommia. Eli tilastotiede ei jää mihinkään muutamaan menetelmäkurssiin - niin kuin monissa muissa aineissa - vaan se on läsnä koko ajan. Tilastotieteeseen kohdistuva peikko kyllä katoaa melko nopeasti ja, jos ei niin käy, voi opinnot olla aika tahmaavia. Syventävissä opinnoissa tulee toki myös paljon konkreettisia asiakastilanteisiin liittyviä harjoitksia jne. Uskoisin, että psykologian opinnot antavat hyvät valmiudet työelämään.
Minä olen nauttinut täysin siemauksin ja voin sanoa, että se aherrus pääsykokeisiin todellakin kannattaa. Psykologian hakijamäärät kasvavat kokoa ajan ja esim. vuonna 2006 psykologiaan oli kaikkein vaikein päästä - esim. lääkis ja oikis kalpenivat noissa tilastoissa mennen tullen. Mutta tilastoihin ei kannata liikaa tuijotella, joku pääsee aina sisälle.
Psykologeja arvostetaan todella paljon ja olen itsekin käynyt luennoimassa eri paikoissa ja se on jännää huomata, miten yksinkertaisen asian esittäminen tulevan psykologin esittämänä saa aivan erilaiset mittasuhteet.Mutta myös epäilijöitä on ja psykologin stereotyyppistä leimaa saa kantaa otsassaan. Joskus ihmiset kaikkoavat paikalta, kun kuulevat, että opiskelen psykologiaa. Eli edelleenkin ihmiset kuvittelevat, että psykogit näkevät ajatuksesi jne.
Mutta siis tsemppiä paljon tuleviin koitoksiin, jos päätät pyrkiä opiskelemaan psykologiaa.
Valmistuin vähän aikaa sitten psykologian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta ja minä kyllä olen koko ajan ihmetellyt sitä miksi yksi pääsykoekirjoista on tilastotiedettä. Ainakaan Jyväskylässä mielestäni sitä ei niin paljoa painoteta. Ne pakolliset 12 ov kyllä saa jotenkin aina suoritettua, vaikka ei kovin hyvä matemaattisissa aineissa olisikaan. Toki psykologinen tutkimus kuitenkin painottuu kvantitatiivisiin menetelmiin. Mielestäni opiskelu ei ollut mitenkään erityisen rankkaa yleisesti ottaen. Äärimmäisen mielenkiintoista kylläkin! Eikä meillä ollut kovin paljon ryhmätöitä tai projekteja. Paljon sai itse valita miten kursseja haluaa suorittaa. Olen edelleenkin joka päivä todella innostunut psykologiasta ja onnellinen siitä, että saan olla rakastamallani alalla. Jos psykologia oikeasti kiinnostaa, niin kannattaa lukea pääsykoekirjat todella (!) hyvin ja mennä vaan rohkeasti pääsykokeisiin eikä miettiä liikaa opiskelemaan pääsyn vaikeutta. Jotkuthan sinne aina pääsevät. Suosittelen siis psykologian opintoja lämpimästi!
Perustinkin täällä jo keskustelun aiheesta, mutta ajattelinpa kysyä täälläkin asiasta. Eli kysytäänkö soveltuvuuskokeessa menneisyydestä, esim. onko ollut masentunut/käynyt terapiassa? Voiko se olla este sisäänpääsylle? Itse kävin monta vuotta terapiassa. Psykologini kyllä sanoi, että voihan se olla ns. etukin. Epäilen silti. :D Viimekeväänä tosiaan kävin Jyväskylässä pääsykokeessa, koe vaikutti siltä et läpi vois päästä, jos lukisi kunnolla ja kaupunki vaikutti kivalta. :) Psykologia kiinnostaa aineena ja olen kiinnostunut ihmisistä.
Ainakin Turussa kerrotaan menneisyydestä, mutta saat toki itse päättää mihin sävyyn kerrot mitäkin. Kannattaa painottaa sitä, että vaikka olet kokemut kovia, olet silti nyt vahva ja kykeneväinen auttamaan muita. :) Onnea!
Kiitokset mukavista ja valaisevista vastauksista. Näyttänee siltä, että eri paikkakunnilla psykologian opiskelussa hieman eroja, mutta kuitenkin ihmiset tykänneet kovasti. Ehkäpä alankin valmistautua ensi kevään pääsykokeisiin. (ja valmistautuminen on syytä tehdä huolella, minäkin olen nimittäin noita pääsykoetilastoja jo salaa tiiraillut ja pelottavalta näyttää...) :-)