Taas tuo ikävyyden pimeä kaipuu
minut valtaansa otti ja omisti.
Kaikki nuo tunteeni myrskyisät haaveet
minun sieluni voimalla valtasi.
On tahtoni voima kadonnut kokonaan.
Mistä apua saan?
Mä olen niin yksin, ei lohtua näy,
vain kaipuuni kanssa nyt matkata saan.
Tunteeni tuulet, jotka ylleni käy,
ne murtavat suurella voimallaan.
Yksin mä käyn, mutta jaksankohan.
Mistä apua saan?
minut valtaansa otti ja omisti.
Kaikki nuo tunteeni myrskyisät haaveet
minun sieluni voimalla valtasi.
On tahtoni voima kadonnut kokonaan.
Mistä apua saan?
Mä olen niin yksin, ei lohtua näy,
vain kaipuuni kanssa nyt matkata saan.
Tunteeni tuulet, jotka ylleni käy,
ne murtavat suurella voimallaan.
Yksin mä käyn, mutta jaksankohan.
Mistä apua saan?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sä saatat nähdä puunoksien varjoja
ikkunasi takaa.
Näet kirjahyllyssäsi tutut
kirjat ja muistot.
Näet ja kuulet kaikkea
muuta kuin unen
havinaa, joka on enemmän kuin lepoa,
tärkeämpää kuin usko uuteen päivään....
Uusi päivä on vain väsyneen vaeltajan
puolitettua elämää.
Toi on liian usein mun unen sijaisuutta.
Et ole yksin, laiha lohtu, pärjäile.....
unessa tavataan.
Sulla on kaunis runo
kiitoseni saat lohdusta
Kertomasi oli varmasti
tuttua monellekin,
luin sen
juuri samanlaisella
hetkellä, se oli mun hetki.
***********************************
En edes vaivautunut huijaamaan
unettomuuttani.
Istuin hiljaa,
luin sun tarinan.
Sä huusit, hiljaa. Voimaton. Kaukana.
Kirjoitin niinkuin tunsin,
tuntui pahalta ja
samalla vapauduin.
Kahle hellitti. Aamulla nukuin.
Nukuitko sinä?
************************************
Jaksatko kirjoitella lisää?..jos uni pakenee....
Eilen oli ikävä päivä, itkin yöllä ääneen, en nukkunut.
Siipirikko, runon lintu
se maahan tallattuna on,
ja sointunsa niin surulliset
ei kanna sitä lentohon.
Nyt siipensä on rikkinäiset,
kaikk’ toiveensakin pettäneet.
Haluatko, jaksatko kertoa miksi?
Seison käsieni päällä.
Luulen tietäväni, kuvittelen,
en mihinkään pääse. En mitään pysty tekemään.
Niskaani kutittaa.
Raavin sitä.
On silmässäni pölyhiukka.
Pyyhin sen pois.
Pelästyn käsiäni, ne ovat vapaat.
Vapaat tekemään,
tuhoamaan, korjaamaan.
Vapaat silittämään toisen hiuksia
ja kertomaan,
"..on kaikki hetken hyvin."
Hymyilen silmät kiinni.
Näen sata aurinkoa, ei polta.
****************************************
Voimia auringoistani.
olet, oletko Tarja?????
Siipirikko, runon lintu,
vain äänetönnä laulelee.
Toivoo joskus pääsevänsä
vielä runnelluille siivilleen,
ja uskoo oman elämänsä
satumaaksi muuttuvan.
....en ole valitettavasti. Olen aivan joku muu,
joka upposi tekstiisi..:)
Jos omana itsenäni saan jatkaa, sinun lukemista,
olisi se hyvä....
Ikävääni pelkään, mulla kohde on väärä,
vaan kaipuuni raskas kuitenkin painaa.
Lauhtukaa tuulet, lauhtukaa tunteet,
suurta ikävääni helpottakaa.
Mun kaipuuni kaiken elämässäin määrää.
Mistä apua saan?
Nyt tulle oikeata tekstiä, saat jatkaa kuka oletkin, mutta etkö voisi ottaa yhteyttä sähköpostiini.
....voisin ottaa yhteyttä?????
Tarinat jatkuisivat siellä, siten????
'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Sinun sanat, et anna armoa itsellesi.
Katselet läheltä kun sinulle
tuttu hahmo, sinun kasvoillasi,
tarpoo vaihtelevassa syvyydessä.
Kasvot peitettynä, välillä kyynelillä,
välillä katkeruudella.....
Luenko sinua oikein?, peilisi kysyy......
''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
Elämäni myrskyiset pyörteet, hellittäkää,
henkiset voimat on heikot, niitä älkää nujertako.
Mä yritän jaksaa, elää ja hengittää,
mutta apua kaipaan , mua älkää unohtako.
Niin turvaton on minun kulkuni tää.
Mistä apua saan?
ei näin julkisesti sentään osoitetta, mutta oletko nainen vai mies?
Huomenta/yötä...nähtävästi tärkeää sinulle..
miespoika on lukenut sun tekstejä.
En itse välitä oletko 150-kiloinen autoilija tai
16-vuotias valonlähetti.
Sanottavasi, tuntosi on tärkeitä.
Öitä & aamuja....
Anonymiteetti, Iso sana.
[email protected]
Elämäni myrskyiset pyörteet, hellittäkää
henkiset voimat on heikot, niitä älkää nujertako.
Mä yritän jaksaa, elää ja hengittää,
mutta apua kaipaan , mua älkää unohtako.
Niin turvaton on minun kulkuni tää.
Mistä apua saan?
Vaan liekkinä polttaa ikävä, kaipuu,
ei missään oo lohtua lieventävää.
Ei sammuta vesi, ei viilennä viimainen tuuli,
miksi mun elämäin näin myllertää.
Milloin tää ikäväin mielestäin haihtuu.
Mistä apua saan?
Mitä mä ikävöin, mitä mä kaipaan,
se kaikki salaisuuden verhoihin jää.
Kaipuuni kohde joka minua painaa,
vaikka kaunista on ja suurta, siltikin väärää.
Se tuskaa niin tuottaa ja mieltä myös ahdistaa.
Mistä apua saan?
En toista mä ketään syytellä voi,
kaipuuni tuskaan yksin syyllinen oon’.
Vaan lohdun onko tuo kello, joka jossain soi,
se minua lohdutellen, iäti kumiskoon.
Näinkö selviän kuitenkin yksin.
Eikö apua tarvitakaan?
Mitä ikävöit, mitä kaipaat?
En suoraan kysy, ihmettelen.
Kaipuusi kohde, jaksatko kertoa,
omilla sanoillasi, ilman kelloa.
"mistä apua saan", särähtää kirjaimina...
et kuitenkaan kerro, mikä on niin väärää?
Jos yksin selviät, onnittelen,
ei se kuitenkaan
pakollista ole, minä sinua luen.
Onko surkeuden loppu,
hyvä vai huono asia, sinulle?
Kiitos sinulle kun olet lukenut runoani ja vastannutkin, sekin auttoi, mutta kyllä minä selviän. Vielä kiitos sinulle kun pidit runostani.