hei, mitä tehdä isälle joka ei käsitä että lapset ikävöivät niin että sydänjuuria raastaa? isällä on ns. villi poikamieselämä menossa, ehdotin, että jokos ottaisit lapset vihdoinkin yökylään, niin ilmoitti, että joo, vie lapset mun luo ja laita ne nukkuun, mie tulen sitten joskus ja voit lähteä kotiin nukkuun, vien lapset aamulla tarhaan....mitäs yhdessä oloa tämä on...?Lapset näkee isäänsä vain ja ainoastaan jos vien heidät käymään Isän työpaikalla....ei ole oiken yhdessäoloa sekään. Olen yrittänyt kaikkeni, että ottaisi lapsia luokseen, lasten vuoksi, mutta tosi huonolta tämä näyttää....Mitä voin tehdä?Isä ei suostu mitään tapaamissopimuksia tekemään, eipä se niitä noudattaisi kuitenkaan.
isän lastenhoito pakkopulla!
turhautunut äiskä
6666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
eipä asialle juurikaan mitään voi tehdä..tyttäreni isä tajusi tytön täytettyä 6v että no nyt minulla on aikaa hakea tytärtäni..no kas kummaa tyttö pamauttikin että en halua enää isille mennä kun en ole päässyt silloin kun olen halunnut. että ei sitä lasta haetakkaan koska huvittaa/kerkiää. jos ei lapselle ole ollut 6:teen vuoteen aikaa niin miksi nytkään..ihmettelen.
Meillä on mennyt ihan hyvin kun ollaan vain eletty. Isukki lähti ja hävisi. Lupaili eikä tullut jne.
Lopetettiin kiinnittämästä siihen huomiota eikä puhuttu isästä enää sen kummemmin.
Isä muuttui etäiseksi henkilöksi joka on jossain olemassa.
Meni vuosia ja aikauisuuden kynnyksellä lapset hakivat isänsä esiin ja yrittivät luoda suhdetta. nyt ovat käymässä kolmattakymmentä ja suhteet isään ovat täysin katkolla. Eivät siis menettäneet mitään, vaikka ei koko lapsuutta tuhlattukan johonkin olemaatomaan isäsuhteen paapomiseen.
Meidän perhe on ollut ehjä ja rauhallinen. Se on se muisto jonka lapset vievät mukanaan. Meillä ei asunut isä kotona, niin kuin lapset nykyään puhuvat eroperheistä. Ei se nostanut eikä kaatanut.
Unohtakaa sellainen isä. Jos se isukki joskus sieltä ilemstyy voi todeta, että isähän se siinä ja katsoa mitä sitten tapahtuu. On turha pitää puheilla yllä suhdetta jota ei ole olemassakaan.
Jospa aluksi päästäisit viimein irti exästäsi. Hänen menonsa eivät kuulu sinulle. Outoa, että edes tiedät niistä. Irtautumisesi jälkeen exäsi pystyy paremmin hengittämään ja keskittymään lapsiinsa. Hanki itsellesi jokin harrastus tai sitten uusi mies.
siis teet mitenpäin hyvänsä ei ole hyvä. Jos haluaisit , että lapset tapaavat isäänsä olet miehessä kiinni roikkuva luuseri. Jos taas jätät tapaamiset isän hoidettavaksi olet lapsia manipuloiva hirviö luuseri.
Sivusta seuranneena näitä riittää joko isä luistaa lasten tapaamisista tai sitten lähivanhempi (myös isät)hankaloittaa tapaamisia.
Tosi ikävää jos isä tai lähivanhempi ei halua tavata lapsiaan. Surevaa lasta täytyy tukea, mutta ymmärrän että harmittaa! Asiaa ei auta nämä nyksät jonka mielestä exät roikkuu lasten isässä, jos isä haluaa lapsiaan nähdä...
Teet niin tai näin, aina väärinpäin. Onneksi minulla ja exällä kaikki sujuu hyvin myös UO:n kanssa. Isä näkee lapsiaan paljon ja sisarpuolikin on ollut minulla hoidossa. Lapset ovat tyytyväisiä, vaikka ollaan erottu. Taidetaan olla harvinaisuus...
löytyy mulla ja harrastuksiakin, myös lapsilla. Miehen liikuista kuulen vain muilta, vanhoilta kavereiltamme. Mua ei kiinnostas vaikka muuttas timbuktuun, lapsilla kiinnostaa.