Mitä mieltä olette Dostojevskista? Oon aivan ihastunut hänen tapaansa kirjoittaa. Vaikka luen paljon niin en ole aikaisemmin törmännyt kehenkään kuka osaisi kirjoittaa samalla tavalla! Tähän mennessä en ole lukenut vasta kuin Rikos ja rangaistus, Idiootti ja Karamazovin veljekset. Juuri sain ostettua Riivaajat, mutta niitä kirjoja en ole ehtinyt vielä aukaisemaan.
Mulla on muutenkin joku "venäläisvaihe" menossa! Oon lukenut mm.
Leo Tolstoi: Anna Karenina
Maksim Gorki: Lapsuuteni ja Maailmalla
Boris Pasternak: Tohtori Zivago ¨
Mihail Solohov: Hiljaa virtaa Don
Nikolai Gogol: Kuolleet sielut
Ootteko lukenut näitä ja jos ootte niin mitä mieltä ootte?
Mulla on muutenkin joku "venäläisvaihe" menossa! Oon lukenut mm.
Leo Tolstoi: Anna Karenina
Maksim Gorki: Lapsuuteni ja Maailmalla
Boris Pasternak: Tohtori Zivago ¨
Mihail Solohov: Hiljaa virtaa Don
Nikolai Gogol: Kuolleet sielut
Ootteko lukenut näitä ja jos ootte niin mitä mieltä ootte?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla oli nuorena varsinainen Dostojevski-vaihe. Suunnitteletko kokeilla Tsehovia myös? Raivostuttavan pessimistinen, mutta hyvä, erityisesti "Suuret kertomukset".
En ole ajatellut Tsehovia koska en erityisemmin pidä novelleista.. Tosin voisin nyt tehdä poikkeuksen tämän suhteen ja ainakin vilkaista.. Novellit on siitä ikäviä että juuri kun pääsee tekstiin kiinni niin sitten se jo loppuukin!
Sen vuoksi ehdotin "Suuria kertomuksia" - ovt paljon pitempiä. Erityisesti "Aro" on kehuttu, vaikka minä jostakin syystä pidän enemmän tarinasta "Naisten valtakunta".
Ei sellaista sanaa ole kuin "ovt"...kyllä kuule pitäisi opetella oikeinkirjoittamista, jos todella jotain haluaa sanoa!
Hei, tulen tähän kolmanneksi pyöräksi. Olen suuri venäläisen, ja muutenkin slaavilaisen kirjallisuuden ystävä. Dostojevskin Karamazovin veljeksistä on vielä jokunen sivu lukematta (aina harmittaa kun loistavaa kirjaa pitää "säästellä") ja sitten on Dostojevskin suomennettu tuotanto luettu. sweet.fiascolle suosittelen Dostojevskin ohella esim. Ivan Gontsarovin mainiota teosta nimeltä: Oblomov. Tutustumisen arvoisia ovat myös Mihail Bulgakovin: Saatana saapuu Moskovaan, Ivan Turgenevin: Isät ja pojat, Tarpeettoman ihmisen päiväkirja, Tsehovin, Gogolin jne. tuotanto listasta tulisi pitkä, mutta Oblomovilainen oleskelu kutsuu.
Pidin vuosikausia "Sodata ja rauhasta", mutta sitten tajusin sen läpi tunkeutuvan ihmisvihan ja lakkasin pitämästä. Silti se on suuri kirja.
Esim. Dostojevskiin täytyy tosiaan keskittyä, että pääsee sisälle tekstin koko tarkoitukseen ja että siitä saa kaiken irti. Dostojevskilla on upeita henkilökuvauksia. Pureutuuko kukaan muu kirjailija sillä tavalla erilaisten henkilöhahmojen sielunelämään?
Pidin myös kovasti Tolstoin Anna Kareninasta. Sota ja rauha on vielä lukematta, mutta olen laittamassa sitä kohta puoleen tilaukseen jo valmiiksi, vaikka mulla onkin niin paljon luettavaa tällä hetkellä pinossa odottamassa, mm. juuri ne Riivaajat, jotka juuri tilasin itselleni.
Olen kuullut monen kehuvan Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan ja se on kyllä lukulistalla. Gontsarovin teoksesta Oblomov en ole kuullut, joten kiitokset siitä ja muista vihjeistä! Täytyypi lukea! :)
Dostojevskin Rikos ja Randaistus oli melkoisen rankka suoritus. HÄnen muut teoksensa ovat vielä lukematta, vaikka Razumihinin ja Rahmaninovin tarinat mieleen muistuvatkin. Jos venäläisestä kirjallisuudesta tykkäät, lue Gavril Trjovepolskin Bim Mustakorva. Uskomattoman elämänläheinen romaani ihmisen ja koiran suhteesta! Kaunis ja kamala yhtä aikaa!
Koiran ja ihmisen suhteesta? Kuulostaa mielenkiintoiselta. Pitää varmaan sekin lukea.
Rikos ja rangaistus oli tosi hyvä. Dostojevski osasi kuvata hyvin elävästi sen miten heikkohermoinen ihminen tulee vainoharhaiseksi jonkun rikoksen tehtyään. Niinpä niin.. Mitä muuta siitä kirjasta voi sanoa kuin että upea opus!
upeita runoja, suosittelen.sadan vuoden takaa mutta ajassa kiinni...
en voi muuta kuin yhtyä mielipiteeseesi. Yksi ehdottomista suosikeistani on "Idiootti". En koskaan ole lukenut toista kirjaa, jonka päähenkilöä kohtaan olisin samoissa määrin alkanut tuntea sympatiaa.
Minua hämmästytti Dostojevskin ilmiömäinen kyky kuvata ruhtinas Myškiniä kanssaihmistensä näkökulmasta. Myškinin lausahduksia lukiessa aivan kuin asettui hänen epäluuloisten kanssaihmistensä asemaan ja ymmärsi täysin, miksi kaikki alkoivat rakastaa häntä. Luin romaanin mielessäni tunne, että Dostojevskin joka kohdassa oli onnistunut laittaa Myškinin suuhun juuri oikeat sanat, jotta tämä lukijan silmissä säilyisi läpi koko yli 600-sivuisen romaanin sinä ihanteellisen hyvänä ja lämminsydämisenä ihmisenä, jota hän Dostojevsille edusti.