Hei!
Sattusiko täällä olemaan muita hiljattain keskenmenon kokeneita yrittäjiä? Miten olette toipuneet menetyksestä?
Itselläni kaavittiin kohtu tyhjäksi 7.8 rv. 9 3. sikiö oli kuollut jo rv. 6 2. Ennen kaavintaa vietin piinallisen viikon yrittäen toivoa ihmettä jota meille ei suotu. (varhais ultrassa sikiö ei vastannut viikkoja, eikä sykettä löytynyt. Viikon päästä ultratiin uudestaan ja sinetöitiin kohtalo.)
Pahin on meillä nyt takana ja katse tiukasti tulevaisuudessa. Menisi aika nyt nopeasti ja pääsisi taas "tositoimiin" ja piinailemaan...
Sattusiko täällä olemaan muita hiljattain keskenmenon kokeneita yrittäjiä? Miten olette toipuneet menetyksestä?
Itselläni kaavittiin kohtu tyhjäksi 7.8 rv. 9 3. sikiö oli kuollut jo rv. 6 2. Ennen kaavintaa vietin piinallisen viikon yrittäen toivoa ihmettä jota meille ei suotu. (varhais ultrassa sikiö ei vastannut viikkoja, eikä sykettä löytynyt. Viikon päästä ultratiin uudestaan ja sinetöitiin kohtalo.)
Pahin on meillä nyt takana ja katse tiukasti tulevaisuudessa. Menisi aika nyt nopeasti ja pääsisi taas "tositoimiin" ja piinailemaan...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siinähän tuo räpiköimällä.
Kolme hukkayritystä jo takana, pari ensimmäistä tuli itsekseen pois 9-12 viikoilla, toisen jäljiltä jouduttiin vielä kaapimaan. Tämä viimeisin oli tuulimuna ja tyhjennettiin lääkkeillä pois viikolla 8. Eka oli shokki mutta kyllä siitä muutamassa viikossa selvisi, toka oli henkisesti pahin, keskitalvella kun on muutenkin väsynyt ja masentunut ja siinä toisen kohdalla ei enää itse jaksa uskoa pelkkään huonoon tuuriin vaan alkaa epäillä että jotain on enemmänkin vialla. Tää kolmas (pari viikkoa sitten) lähinnä suututtaa, ei nyt TAAS.
Järki sanoo että sattuuhan näitä ja jos ei ole elinkelpoinen niin ei ole ja sille ei mitään voi, mutta ainakin niin kauan kun hormonit heittelee häränpyllyä minulla tulee itkukohtauksia ja kaikki tunteet käy läpi surusta ja masennuksesta epäonnistumiseen ja kiukkuun ja turhautumiseen. Sitten helpottaa kun pääsee taas siihen normaalirytmiin. Ehkä eniten tympäisee juuri tämä odottelu ja "hukkaan" menevä aika, ikää kun alkaa olla jo sen verran ettei tässä kovin vuositolkulla enää kannata tahkota.
Olishan se kiva joskus kokea se raskauden seesteinen vaihekin eikä aina vain näitä hetken lupauksia ja sitten tipautuksia takaisin lähtöruutuun...
Tsemppiä ja jaksamista vaan kohtalotovereille, jospa se päivä vielä joskus risukasaankin paistaa.