kynsien pureskelu

haluaisin minäkin tietää! ;) Olen nimittäin liki kolmekymppinen,ja lapsuudesta alkanut "pureskeluharrastus" jatkuu edelleen - kausiluontoisesti, mutta kuitenkin. IKINÄ en ole siitä päässyt eroon, sen jälkeen kun se kerran alkoi (joskus ekaluokkalaisena varmaan).

Kynneliä meilläkin kokeiltiin (ei auta), isä ärähteli ja kirosikin, välillä taas vanhemmat nätisti yrittivät vedota... Mutta kun asia ns. on aina ollut "out of my own hands" ;).... Sormi hiipii suuhun, kun luen hyvää kirjaa täysin omiin maailmoihini uppoutuneena tai kun katson jännää leffaa... En tiedä, miten tapa edes aikanaan syntyi.

Parhaiten tänä päivänä auttaa se, kun puoliso ottaa kohti hampaita pyrkivän käteni hellästi omaansa, ei edes sano mitään, pitää vaan kiinni ja siten herättää minut huomaamaan, mitä taas olen tekemässä....Joskus olen silkalla tahdonvoimalla onnistunut olemaan muutaman kk:n ilman jyrsimistä, helpoiten kesällä, kun kynnet ovat D-vitamiinista vahvimmillaan ja on kiva lakata kynsiä ja muutenkin nauttia näteistä käsistä... No, sinua tämä viestini ei valitettavasti paljon auta. Toivotaan että lapsesi pääsee eroon ikävästä tavastaan! Sen voin kyllä sanoa, että syyllistäminen ja ärähtely ei auta mitenkään, pikemminkin hellyys ja (riippuen lapsen iästä ja sukupuolesta) myös turhamaisuuteen vetoaminen. Sillä kukapa tykkäisi katsella jyrsittyjä käsiä??

Jep, kynsiä puren mieki, toisinaan. Nyt vasta n.vuoden verran käyttäny kynneliä (ei kyl kynneliä enää ole vaan sil on joku muu nimi jota en nyt muista) ja se on miulla auttanu. Eli maistuu oikeesti pahalle. Mut sit ko kynnet on kasvanu ja en sitä mönjää enää oo laittanu ni suuhun ne sormet vaa pyrkii. Ja yleensä vielä täysin huomaamatta.

En usko että saat kynsien pureskelua mitekää lopetettua. Joillakii se loppuu itestään, joillakii on tarpeex itsekuria (miulla ei) et saa puremisen lopetettua tai sit jotkuu ei pysty lopettaa koskaan.

Meillä poika (nyt 11-v.) söi ensin sormien kynnet. Aloitti n. 6-vuotiaana. Kokeiltiin Kynnelit yms. poppakonstit. Kun sormien kynnet oli syöty, siirtyi varpaan kynsiin. Eipä niistäkään ole paljoa jäljellä. Hyvä puoli on se, että ainakin notkeus säilyy.