Mistä erottaa ylivilkkaan ja muuten villin eloisan toisistaan: Nyt 1,5 v.poika iltaa kohti etenkin villiintyy ja toistuvasti saa kieltää "riehumasta" siis esim. sohvalle menosta ja siellä seisoskelusta. Välillä tuntuu, että ei jaksa, ei voi itse keskittyä omiin juttuihin. Nykyisin myös kun kieltää, tottelee kyllä, mutta alkanut sitten takomaan päätä pöytään, kun ei saa tahtoa läpi. Muuten ihana kiltti iloinen lapsi. Onko ihan uhmaan liittyvää, ikään liittyvää, vai mitä? Olen lukenut toki, että kun tulee tahtoa, se on aikamoista, mutta ajattlin vain kysyä, että onko yhtä villiä menoa muillakin. Itsellä kun joskus on mehut pois, töiden jälkeen jne. niin toivoisi, että olisi vähän rauhallisempi tapaus. Niin ja onko tuo pään takominen tavallista?
villin ja ylivilkkaan
ero--
5412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mukava tietää että on muitakin jotka taistelevat alle kaksivuotiaiden kanssa=) Meillä poika 1v7kk ja aika kauan meillä on ollut välillä enemmän ja välillä vähemmän taistelua kaikista elämän pienistä ja suurista asioista. Rutiinit hoituvat kyllä enimmäkseen hienosti; hampaiden pesut, nukkumiset, syömiset ja sellaiset, mutta muiden asioiden sujumisessa on ongelmia. Koko ajan pojan pitää olla tekemässä jotain kiellettyä. Jos huomaa että hän on juuri tekemässä jotain, mistä on jo toistuvasti kielletty, hän osaa kyllä itsekkin sanoa ei ei. Ja iso hymy perään=) Että tiedetään kyllä ettei saa mutta silti pitää koittaa kauan äidin ja isin hermot kestävät=) Sillä sitähän se juuri on, pieni testailee rajojaan ja äidin ja isin on kerta toisensa jälkeen kerrottava ne hänelle=)
Rauhaa, malttia, johdonmukaisuutta, ja lapselle (ja vanhemmille) tarpeeksi unta ja säännöllisesti välipaloja ettei verensokeri pääse vahingossakaan laskemaan. Kyllä se helpottaa viimeistään sitten kun lapset muuttavat omaan asuntoon;)
Joskus olen myös ajatellut kaataa pinnasängyn nurin ja laittaa pojan sinne että voisi sen hetkeksi päästää silmistä *LOL* =D=D=D
Piti vielä sanoa, että muuten poika on kuin pieni enkeli, suukottelee, halii ja antaa lahjoja. Ei pääse äidin hermot kulumaan ihan loppuun, kun saa voimahaleja välillä=)
Voimia ja jaksamista sinulle ja muillekin pikku uhmailijoiden vanhemmille! Muistakaa ottaa välillä omaakin aikaa niin jaksaa paremmin. Juuri nyt on tärkeää pitää omasta korvienvälistä huolta! Sinun hyvinvointisi on suoraan verrannollinen lapsen hyvinvointiin!!!
Näin teemme, suurimman osan ajasta hän on kyllä ihana. Pusuja, haleja jne. saa täälläkin onnellinen äiti, joka pitää korvien välistä huolta. Ihana oli lukea sun ajatuksiasi ja saada niistä voimaa ja ajattelemisen asiaa, että miten hyvin asiat kuitenkin on. Meillä myös nukkumiset, syömiset ym. menee hyvin. Nyt on päiväunilla ja kohta herää, onkin jo ikävä häntä. Olen tullut siihen tulokseen, että kun hän on turhautunut, hän on villimpi Keksinkin hälle mielekästä tekemistä. Tympääntyy leluihinsa, mutta haluaa osallistua "aikuisten juttuihin" ja sitä esim. siivoamista on mukava seurata. Joskus illalla auttaa pyykin laittamisessa narulle, niin keskittyy tekemiseen tosi hyvin ja on sitä touhukkuutta ihana seurata. : )
Meilläkin monesti auttaa yhteiset tuokiot päivän keskellä, meillä kun on vielä pieni kuopus joka vie osan äidin ajasta, niin esikoinen tarvitsee välillä ekstrahuomiota. Aikamoinen ideaattori saa välillä olla että saa pienen menijän mielenkiinnon pysymään yllä, mutta kuten sanoit, nuo "aikuisten jutut" ovat aina mukavaa puuhaa. Imuri on ihan pienestä pitäen ollut koko talon kiinnostavin kohde=D
Ihan samanlaista menoa meilläkin 1,5 vuotiaan pojan kanssa. Veli villitsee ja on varma naurun paikka, kun tämä vain ilmestyykin eteen. Keskinäiset leikit lähinnä riehumista, pikkuveljen kantamista paikasta toiseen ja tyynysotaa... pelkään jo, ettei pienempi opi muita JÄRKEVIÄ leikkimalleja... Mitäpä tekisitte sijassani? Jokaisessa hetkessä ei vanhemmat voi olla mukana "leikeissä"... varsinkaan ilta-aikaan...