Pimeys yön,
niin kuin tahmainen verkko
vangiten mielen ja sielun
silloin, kun on heikko.
Silloin, kun pelko on elää
pelko on kuolla...
...viikatemies,
hän niittää viljaa tuolla
keskellä pimeän,
varjoissa mustan yön.
Kuolema, kuolema
milloin päätät työn?
Mustaa viittaa
miksi et yltäsi heitä?
Armahda meitä!
Pukisit yllesi valkean,
hohtavan kaavun.
Poistaisit pelon,
poistaisit pimeän haamun.
Olisit niin kuin enkeli
-valon ja toivon-
suojana meille,
elämään eksyneille;
kuoleman hetkelle,
hetkelle elämän pelon,
kunnes jälleen saisimme mielen selon:
-On ihmisen osa elää ja kuolla kerran.
Uskoen sen:
-On kumpikin kädessä Herran.
niin kuin tahmainen verkko
vangiten mielen ja sielun
silloin, kun on heikko.
Silloin, kun pelko on elää
pelko on kuolla...
...viikatemies,
hän niittää viljaa tuolla
keskellä pimeän,
varjoissa mustan yön.
Kuolema, kuolema
milloin päätät työn?
Mustaa viittaa
miksi et yltäsi heitä?
Armahda meitä!
Pukisit yllesi valkean,
hohtavan kaavun.
Poistaisit pelon,
poistaisit pimeän haamun.
Olisit niin kuin enkeli
-valon ja toivon-
suojana meille,
elämään eksyneille;
kuoleman hetkelle,
hetkelle elämän pelon,
kunnes jälleen saisimme mielen selon:
-On ihmisen osa elää ja kuolla kerran.
Uskoen sen:
-On kumpikin kädessä Herran.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pimeää yötä, pelkoa ja kuoleman kosketustakin.
Ja niinhän se on, että ihmisen osa on elää ja
kuolla - Herran kädessä molemmat.
Tumma sävy runossasi, mutta jokin siinä
liikautti, ehkä se että kaikki on niin totta.
Enkelin valkeus - suoja.
Kiitos tästä Anna,
t. lindalinda
Kiitos vastauksestasi lindalinda.
Hieman emmin, ennen kuin uskalsin laskea ruudulle tämän runon. Pelon ja kuoleman käsittely julkisesti on paljon vaikeampaa, kuin valon ja ilon. Silti jokainen ihminen joutuu elämässä käymään läpi syviäkin vesiä, kukin omalla tavallaan. Halusinkin runossani julkituoda sen, että pimeyden syövereistä on ulospääsy uskon kautta valoon ja turvaan.