Aiemmissa viesteissä on tullut melko usein motivaatioasiat esille. Itse olen käsittänyt, että perusterveyden ja alalle sopivuuden lisäksi motivaatiota pidetään erittäin tärkeänä valintakriteerinä.
Pidetäänpä pieni gallup: pysähdy miettimään, miksi tahdot lentoemännäksi/stuertiksi?
Ja vastaukseksi ei kelpaa, että sovellun hyvin työhön. Moni soveltuu varmasti työhön hyvin, mutta tahtooko tehdä kaikista mahdollisista töistä juuri kyseistä työtä.
Pidetäänpä pieni gallup: pysähdy miettimään, miksi tahdot lentoemännäksi/stuertiksi?
Ja vastaukseksi ei kelpaa, että sovellun hyvin työhön. Moni soveltuu varmasti työhön hyvin, mutta tahtooko tehdä kaikista mahdollisista töistä juuri kyseistä työtä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse mietin tuota, ja tulokseni oli, etten menekään rekrypäivään! Kurssilla tulisi paljon asioita, jotka eivät sen kummemmin kiinnosta, ja se, että kaipaan takaisin kansainväliseen ilmapiiriin ei yksin riitä siihen, että jaksaisi palvella ihmisiä suurta osaa aikaa tarjoilijana. Edelleen toivon, että pääsen kansainväliseen työhön, mutta jotain muuta kautta.
mäkin aikani pähkäiltyäni jätin rekryn väliin. vähän harmittaa se, että olin jo ehtinyt hommata kalliit lääkärintodistukset. mutta päädyin siihen, että koulutukseni menee ihan täysin hukkaan, ei mitään järkeä...
tsemppiä muille silti:)
Pidän epäsäännöllisistä työajoista, vapaatakin
kuitenkin on usein. Lisäksi pidän asiakaspalvelu-
työstä ja olen aina kokenut hankalat asiakkaat
haasteena, josta selvitään (ja on selvitty.)
Lisäksi minussa on ripaus kulkurin verta, pidän
liikkumisesta ja kansainvälisyydestä.
Lienee enemmänkin elämäntapa.
"Lisäksi minussa on ripaus kulkurin verta". Ehheh, herää nyt jo, saatanan pahvi! Eihän sua voi kuunnella.
Juu, mutta lukea voi
ja edelleenkin minussa on ripaus
kulkurin verta.
Minusta tuo kuvauksesi kuullosti tutulta sinkkumiesst. En millään pysty jäämään paikoilleni, ehkä tämä työ saisi minut pysähtymään Suomeen ainakin hetkeksi. Työ on jo tuttu ja viihdyn siinä.
Onnea sinulle jatkoon:)