..tälläisestä kosinnasta.
Avomies kosi vuoden asumisen jälkeen, sai myöntävän vastauksen.
Aika kului ja nätisti kysyin, että miten olisi esim. syntymäpäiväni (joka oli ihan hollilla) päivämääräksi... ukko kysyy, että -täh? Ei just ny oo varaa sormuksiin ja sitäpaitsi oon jo ostanu senverran sormuksia, et mun osalta siinä- (eronnut versio näet se mies)
Että tälläinen tapaus tämä mies. Totesin, että kosippas sitten uusiksi toiste, sillä kosinta ei ole voimassa. Ja arvatkaapa mikä on seuraavaan vastaus??? Tuskimpa enää sitä on silti kysymässä...
Avomies kosi vuoden asumisen jälkeen, sai myöntävän vastauksen.
Aika kului ja nätisti kysyin, että miten olisi esim. syntymäpäiväni (joka oli ihan hollilla) päivämääräksi... ukko kysyy, että -täh? Ei just ny oo varaa sormuksiin ja sitäpaitsi oon jo ostanu senverran sormuksia, et mun osalta siinä- (eronnut versio näet se mies)
Että tälläinen tapaus tämä mies. Totesin, että kosippas sitten uusiksi toiste, sillä kosinta ei ole voimassa. Ja arvatkaapa mikä on seuraavaan vastaus??? Tuskimpa enää sitä on silti kysymässä...
Vastaukset 11
Vanhimmat
lähe läpyttään
Siis, että syntymäpäivänäsi menisitte naimisiin vai ostaisitte kihlasormukset? Kun mies kosi ja annoit myöntävän vastauksen kihlauduitte. Kihlaus tosin ei enää ole voimassa, jos purit sen. Vaikka sanoit miehelle kyllä, että kosinta ei ole enää voimassa... mutta tarkotit varmaan, että kihlaus ja myöntävä vastauksesi?). Voitte hankkia kihlasormukset kihlauksen merkiksi. Mutta se ei ole lainkaan pakollista. Eikö mies siis halua sormuksia vai ei halua olla kihloissa? Jäi vähän epäselväksi. Itse en halunnut sormusta, mutta kihloihin kylläkin!
Onko sormus sinulle hyvin tärkeä? Jos on, niin ehkä voisitte ostaa jotkut edulliset sormukset. Tai ostaa ne myöhemmin, jos nyt ei ole varaa. JOS kyse oli vaan sormuksista...?
asian toki niinkin vanhanaikaisesti, että kosintaan jos saa myöntävän vastauksen niin sehän olisi hieman niinkuin kihlaus. Kihlasormuksiin olisi ollut se päiväys sopiva ja ajankohtakin sopivasti likeellä...
Hääpäivää ei tosiaan olisi edes vielä hetkeen ajateltu...emme ole enää niin kovin hätäpäisiä kun hieman on jo ikää tullut.
Mutta ei ollut miehellä sama ajatus kun ei tänä päivänä ole mistään kihlauksesta tms. puhunut...
Pää menee nykyään pyörälle... Kun samoilla sanoilla voidaan puhua eri asioista. Eipä siinä muuten mitään siis, kukin tyylillään. Itse menin mielestäni kihloihin kun mies kosi (pyysi vaimokseen) ja annoin myöntävän vastauksen. Joidenkin mielestä emme olleet kihloissa tai olimme "tavallaan kihloissa" kun meillä ei ollut sormuksia. Mielestäni kihlasormusten pujottaminen sormeen ei ole kihlaus. Eikä voi olla tavallaan kihloissa. Vaan sormuksia vaihdetaan (jo) tapahtuneen kihlauksen merkiksi (jos halutaan sellaiset). Mutta tapansa kullakin. Jos meille olisi tullut sormukset, olisimme ilman muuta kaiverruttaneet niihin kihlauspäivän eli päivän jolloin kosinta tapahtui. Koska se hetki ja päivä on mielestäni tärkeämpi kuin se koska sormukset laitetaan sormiin. Ja kun ei niitä välttämättä saa samana päivänä. Itsekään en siis puhuisi enää kihloista tai että mikä päivä mentäisiin kihloihin, jos olisin jo kihloissa. Enkä odottaisi miehen enää puhuvan. Sen sijaan voisin puhua, että koska käydään katselemassa sormuksia. Jos sormuksen haluaisin. En ymmärrä miksi se päivämäärä on niin tärkeä? Vaikka sama kai se mitä sinne kaivertaa ja voihan sitäkin samalla ehdottaa. Että kaiverrutetaan sinne se syntymäpäivä… Ja että sormukset pujotetaan silloin sormiin. Jos siitäkin hetkestä haluaa tehdä juhlavamman.
Ehkä olisi selkeämpääkin mennä vain ”kerran kihloihin”. Eli nyt teidän ei tarvitsisi enää kuin hankkia sormukset (ymmärsin kai oikein, että mies kosi jo ja suostuit? Etkä ajatellut suostua vasta syntymäpäivänäsi?). Nyt sinun pitää vielä ehdotella kihlauspäivää ja odotella, että mies puhuisi kihlauksesta vaikka hän jo kosi. Tuntuu hankalalta. Mitä merkitystä sillä kosinnalla sitten oli? Kun menette vielä ”erikseen kihloihin”? Tai ette mene, jos mies ei haluakaan?
”emme ole enää niin kovin hätäpäisiä kun hieman on jo ikää tullut.” Ei kai sen hääpäivän enää ole väliä vaikka se olisi lähelläkin, jos kihloihin saakka olla menty?
Ehkä mieskin sitten ajattelee niin, ettei tarvi olla niin hätäpäinen ja mennä kihloihin. Vaikka en tiedä miksi hän sitten kosi? Olen ymmälläni? Monimutkaista! Tai ehkä olen vain yksinkertainen. Ja siksi haluan pitää asiat yksinkertaisena…
Minun avomieheni ei halua kihloihin tai naimisiin. Itse rakastan miestäni tosi paljon ja minusta olisi niinkuin aivan luonnollista virallistaa suhde.
Kun otan asian puheeksi, mieheni kiemurtelee ja sanoo, että näin on ihan hyvä elää avoliitossa. Ja sitten joskushan voi miettiä, kun suhde on sillain vakaalla pohjalla.
Jäänkö odottamaan vielä moneksikin vuodeksi, tällä hetkellä on takana yhteisasumista 2 vuotta ja risat. Tuleeko sitä syvempää tunnetta miehelleni? Vai haluaako katsella vielä ympärilleen. Puristaa pahasti tämmöinen epävarmuus ja löytyisköhän sitten minullekin sellainen, johon voisi sitoutua ja tuntuis elo varmemmalta. Ei nyt sellaista "seurustelu"suhdetta enää aikuisena haluaisi. Kohta menee maku koko suhteesta, kun ei tiedä kohta enää miehen tunteista tms. Onko ketään muuta näin säälittävää roikkujaa maailmassa?
Ihmiset ovat niin erilaisia... Joidenkin mielestä tuo on pitkä aika tai sopiva. Et kyllä kertonut kauako olette olleet yhdessä? Ette kai heti muuttaneet yhteen? Mulle sellainen 3-6 vuotta seurustelua ennen kihloja on ok (riippuen minkä ikäinen olisin). Naimisiin sitten sen jälkeen mahd. pian.
Jos mies ei halua naimisiin, ei hän luonnollisesti halua eikä ole valmis kihloihinkaan. Tai jotkut ovat, mutta itse en olisi. Menisin sitten kihloihin kun voisin mennä vaikka heti naimisiin.
Ainahan voit jättää miehen ja toivoa, että löytyis parempi. Tai aiankin sellainen joka haluaa naimisiin. No ei hän se tietenkään niin helppoa ole... Mutta ei oikein ole muita vaihtoehtoja kuin odottaa tai jättää toinen. Pakottaa ei voi. Itse odotin ja mies kosi. Eikä se naimisiin meno mullistavasti muuttanut suhdettamme. Vaikka en tarkoita etteikö hyvältä tuntuisi. Mutta arki on aika samanlaista kuin ennenkin tietysti.
Ei miehesi välttämättä katsele ympärilleen, että löytyisikö parempi nainen. Vaan ei ole vielä vaan varma teidän suhteesta. Kyllä se syvempi tunne voi vielä tulla. Jotkut ovat hitaampia. Välttämättä se ei ole sinusta kiinni. On tietenkin mahdollista, että sinä vain et ole se oikea ja jonkun muun kanssa mies olisi jo mennyt kihloihin ja naimisiin. Sen kun tietäisi. Ettei odota turhaan. Ei siinä auta kuin kertoa mitä tuntee. Ja että olet epävarma miehen tunteista ja varma omistasi. (Kuitenkaan painostamatta).
Te ette siis ole vielä ostaneetkaan niitä sormuksia? Miksi aikaa kului? Etkö ottanut missään vaiheessa sormuksia puheeksi? Että millaisen sormuksen haluaisit tai koska niitä mentäisiin katselemaan. Olisiko mies tullut tällä välin toisiin ajatuksiin? Jos mies kosii niin useimmiten nainen olettaa, että mies haluaa naimisiin. Miksi ihmeessä mies muuten kosii? Sen jälkeen kai voi ihan hyvin ottaa puheeksi saman tien ne sormukset? Jos sellaista mieli tekee. Ei tarvitse enää odotella sopivaa hetkeä ja kainostella? Voihan sormuksista hyvin puhua, jos on kihloissa. Kihlaus kai se isompi asia on? Eri asia on, jos ei vielä olla kihloissa. Silloin sitä pitää vähän miettiä, että miten asian esittäisi.
Olisiko vaihtoehtona jokin näistä?
A. te molemmat katsotte kihlautuneen sillä hetkellä kuin mies kosi ja suostuit, mutta mies tuli sen jälkeen katumapäälle ja haluaa purkaa kihlauksen. Kuten sinäkin, kun miehen asenne on tuo. Ja ehkä puritkin sen jo, sanoessasi ettei se ole enää voimassa?
B. Mies haluaa olla kihloissa (ja kokee jo olevansa), mutta ei halua kihlasormusta.
C. Mies ei koe menneensä kihloihin. Vaan hän ehdotti, että menette joskus. Johon suostuit ja myöhemmin ehdotit päivämäärääkin koska menisitte. Mutta mies ei halua sittenkään mennä. (Ehdottiko mies kosiessaan kihlausta vai naimisiin menoa? Kosintoja kun tuntuu olevan monenlaisia)
Parhaimman vastauksen (toivon mukaan) saat, kun kysyt suoraan mieheltä. Että miksi hän kosi jne.
puhuin sormuksien hakemisesta ja päivämääräksi (kihlautumis) sitä syntymäpäivääni... tähän se vastaus- olen jo riittävästi sormuksia ostellut- tuli. Ja tosiaan ympäripyöreästi on kantaa kihlautumiseen ottanut kun hänen suhtautumistaan olen kysynyt. Tosissaan kosimisesta kuulemma on ja vaimokseen haluaa.
En siis omasta mielestäni ole kihlattu ilman sormuksia...ja hän tietää sen joten siksi annan asian olla ja unohdan sen kosimisen.
Miksi et ole mielestäsi kihlattu (tai halua olla)ilman sormusta? Oletko ehkä huolissasi, että miksi mies ei halua sormuksia? Mietitkö että eikö hän halua muiden tietävän, että on kihloissa (varsinkaan muiden naisten) ja miksi ei halua. Sekö sinua häiritsee vai mikä? Mikä sinulle kihlauksessa on tärkeintä? Pääasia kai on, että mies haluaa ja menee kanssasi naimisiin? Vai onko se kihlaus itsessään tärkeämpi ja se sormus? Sormusta olisi kiva näytellä muille jne. Vai? Voithan ehdottaa, että sinulle tulisi sormus? Jos mies ei itse sormusta halua niin onko hänellä mitään sitä vastaan, että sinulla olisi sellainen? Vai onko susta ehdottomasti oltava molemmilla sormukset?
Mä pääsin hyvin naimisiin ilman kihlasormusta. Ei se siitä kiinni ole. Mies oli kerran aikaisemmin kihloissa ja ei halunnut kihlasormusta. Tai ei halunnut ainakaan olla kauan kihloissa ennen naimisiin menoa. Ja en oikeastaan itsekään siitä niin välittänyt. Juttelin myös yhden tuttuni kanssa, joka oli myös kerran ollut kihloissa, että joskus jos hän menee naimisiin, hän aikoi mennä naimisiin ilman kihlausta. Tai siis niitä sormuksia.
Mutta tietysti, jos se sulle jostain syystä on tärkeä asia kannattaa se miehelle kertoa. Tuntuu vain hassulta, että joku tuollainen asia kuin sormus estää teidän kihlautumisen. Ehkä kannattaakin odottaa vielä. Ja lähemmäksi sitten niitä häitä. Vai eikö häitäkään koskaan tule, jos ei tule kihlasormuksia?
Moni nainen olisi hyvin tyytyväinen, jos mies sanoisi, että haluaa hänet vaimokseen. Kun ei halua niin tyytyvät sitten kihlaukseen tai pelkkään avoliittoon.
että olen ehkä hölmön vanhanaikainen tämän ajatuksen kanssa.
Mielestäni vain se on sen kihlauksen merkki että on se sormus... Miehelle kerroin tämän näkemyksen asiasta mutta jotenkin vain ei oikein pelannut tämä homma. Asia ei vain ole edennyt mihinkään vaikka hän on useasti maininnut "kun menemme naimisiin"- tyylillä... En vain katso olevani kihlattu ja hän tietää sen. Mainitsin kyllä, että kosaiseppa uusiksi mikäli olet valmiina kihlaamaan...joka vasta mielestäni on sitä lupausta avioliitosta.
Mutta tämä nyt ainakin teki sen, että mahdanko ottaa tsoukilla seuraavan... Ei mies ilmiselvästi joko ymmärrä tai välitä...
Mun mielestä se taas on modernia, että nykyään monelle se "sormustaminen" on kihlautumista. Eikä välttämättä edes tarvi mitään kosintoja tai muutoinkaan sopia naimisiin menemisestä tai mennä naimisiin niin kuin ennen.
"Kihlaaminen" on nykyään sitä kun laitetaan ne sormukset sormeen ei se, että on kosittu. Ja usein nykyään laitetaan sormuksiin se päivä, kun sormukset laitettiin sormiin. Eli pidetään sitä kihlapäivänä. Eikä sitä päivää, kun se kosinta tapahtui. Ja mikä ois mun mielestä ennen vanhaan ollut se kihlaus. Jonka merkiksi ennen vanhaan tosin oltas kyllä sitten hommattu myös ne sormukset. Jos ei sitten oltu ns. salakihloissa.
Eli ero on se, että ennen ne sormukset oli "vain" kihlauksen merkkinä. Eli (julkisena) merkkinä siitä, että on sovittu naimisiin menosta. Nyt ne sormukset merkitsee kihlausta (on kihlaus) eikä vaan ole merkkinä siitä. Olipa monimutkaisesti sanottu? Mun mielestä koko kosinta on turha, jos se ei ole vielä lupaus. Ei kosijan puolelta eikä sen joka vastaa myöntävästi. Tai sitten sormukset pitäs olla jo kosiessa... Toinen voi vielä sanoa niin kauan kun ei sormuksia olla hommattu, että en oo luvannut mitään... Mikä on kummallista?
Mutta mä ymmärrän hyvin sua. Koska nykyään tosi moni tuntuu ajattelevan, että jos ei ole sormuksia ei ole kihloissa. Sillä sen sijaan ei ole väliä, onko kyseinen kihlapari menossa naimisiin ja sopineet siitä. Meillä ei aikoinaan ollut sormuksia ja joidenkin mielestä me ei oltu kihloissa. Mutta kukaan ei varmaan ajatellut, että esim. mun veli ei ollut kihloissa vaikka he eivät olleet sopineet naimisiin menosta koskaan. Mutta sormukset oli. Ei se kuitenkaan kauheasti haitannut, koska olimme kihloissa vaan puoli vuotta ennen häitä.
Ehkä se mies ei ymmärrä tota sormusjuttua. Että kuinka tärkeää se sulle on. Koska tuntuu ainakin haluavan kanssasi naimisiin. Tai sitten hän vain huijaa... eikä haluakaan naimisiin. Epäiletkö itse sitä? Ja haluat sormukset lupauksen vahvistukseksi? Mun mielestä mies vois hyvin hommata ne sormukset, jos se on sulle tärkeää. Mitä sen on väliä? Kyllä munkin mies sano, että jos sä haluat niin voidaan kyllä hankkia kihlasormukset. Ja vaikka se ei mulle itselle ois tärkeätä niin suostuisin, jos toinen haluaa. Koska mulle ei ole ehdottoman tärkeää olla ilmankaan.
Yritä nyt vielä tehdä selväksi miehelle, että olet todellakin tosissasi ja se on sulle todella tärkeä juttu. Että häitä ei tule, jos ei sormuksiakaan. Ilmeisesti mies ei ole uskonut, jos puhuu että "kun me mennään naimisiin". Ja vaadi mieheltä vähän paremmat perustelut sille, miksi hän ei niitä sormuksia halua. Pitäshän tuollaisesta nyt päästä yhteisymmärrykseen suhteen tuossa vaiheessa.