Miten järkyttävää on lukea lehdistä, ja kuulla tutuilta kun ihan lähi piirissä kuolee lapsi ja nuoret hukkuu kala reissulla!! Suru on varmasti valtava niillä jotka ovat aivan läheisiä! Sitä tuskaa ei varmaan voi mikään poistaa!
Otan osaa suruunne!!
Otan osaa suruunne!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen kanssasi Imatran äiti asiasta samaamieltä! Itse tosin en lasta syliini saanut kun jo noutaja tuli odotusaikana mutta se suru ja tuska...se ei koskaan katoa, ei häviä, eikä unohdu...Ilo joka kääntyykin suruksi on jotakin niin odottamatonta että siihen ei ole sanoja, eikä sitä osata kohdata, ei minuakaa osattu enkä minäkään alkuun uskaltautunut ulos. Tämä vaan on kokemus josta toipuu, ajan kanssa....niin minä toivuin, onhan tästä jo seitsemän vuotta mutta unohdu se ei koskaan, vieläkin virret nostavat kyyneleet silmiin.
Voimia kaikille niille kanssaihmisille, joita suru kohtaa.