Ongelmia on monenlaisia.Sen tiedän ja olen eloni varrella nähnyt ja kokenut.
Tämä ei ole se pahin.Mutta vaikea.
En löydä identiteettiäni sanasta eläkeläinen,seniori eikä mikään muu ole sen parempi.
En ole yksin,enkä yksinäinen.Mutta todella kynnys mennä johonkin Eläkeläisten juttuihin...sisälläni on varmasti kapinallinen nuori,yhä!vm.46
Olen aina ollut hieman hyvällä lailla vastarannan kiiski,mikä ei helpota omaa oloani.
Onko neuvoja!
Ps.ettehän kerro miten ihanaa se on olla vain ja tehdä mitä mielii.
Apua eläköitymiseen,please
AngoraA/lievä anarkisti
36
2208
Vastaukset
- a-woman1
..pitäisi mennä eläkeläisten joukkoon? Itse menin kohta eläkkeelle päästyäni erääseen eläkeläisryhmän kerhoon. Kävin kaksi kertaa ja lopetin; kovin olivat vanhoja nuo MUUT eläkeläiset! Oikeastikin taisivat olla aika paljon vanhempia kuin minä, kuusikymppisenä eläköitynyt.
Sittemmin olen mennyt sinne mukaan, mikä on kiinnostanut. Olen jatkanut Punaisessa Ristissä, jossa koko aikuisikäni olen ollut mukana. Olen nauttinut nykyisen asuinpaikkani kulttuuri- ja muista tarjonnoista. Pesäpalloa ja koripalloa nuorena harrastaneena kiinnostuin penkkiurheilusta, kun nyt on aikaa. Entiset kollegani ovat kutsuneet minua mukaan teatteriin ja 'kissanristiäisiin'...
Ei elämä lopu eläkkeelle siirtymiseen; ajattele niin, että nyt saat tehdä juuri sitä mitä haluat ja mihin ei ole ollut aikaisemmin aikaa!
Jos sinulla on ollut ystäviä töissä ollessasi, mihin he ovat kadonneet? Ei eläkeläisten ja 'muiden' kansalaisten välillä ole mitään aitaa ellet sitä itse rakenna!- kokemukset
Tosin tein joustavan joutilaisuuteen vetäytymisen viiden vuoden jaksolla.
Vieläkään en ole "oikealla" eläkkeellä vaan töttömyys-sellaisella.
Kävin kerran hopeahapsien (tai joku sellainen) ryhmämatkalla Heinävedellä.
Tunsin itseni siinä porukassa kummajaiseksi.
Kotiuduttuani aloitin pitkän tauon jälkeen uudelleen kuntosalitreenit.
Molempia sukupuolia, kaiken ikäisiä.
Minun ikäluokkani on tosin vähemmistönä mutta niistäkin on osa entuudestaan tuttuja.
Aioin vastata aloittajalle mutta huomasin että se olisi typerää kirjoituksesi toistoa.
- AngoraA/lievä anarkisti
...olen ollut 39v.nuorisontyönohjaajana!!!!!!!!!!!!!
En osaa edes puhua aikuisten tavoin!Elät vasta siirtymävaihetta ja alkujärkytystä ykskaks tulleen pysähtymisen takia. Itselläni ei äkkipysähdystä tullut, joten en ihan osaa asettua asemaasi; olin pari vuotta osa-aikaeläkkeellä ja siirtymä oli lempeä. Ehdin siis jo siirtyä osittain "harrastuslinjalle". Reippaasti sinä "stara" vain hakeudu harrastusryhmiin, eikä välttämättä ollenkaan eläkeläisryhmiin, jos ei siltä tunnu. Kaikissa ryhmissä näyttää olevan kaikenikäisiä.
Jos yhtään lohduttaa, niin nuo tunteesi ovat varmasti hyvin yleisiä eivätkä mitenkään kummallisia. Ihminen nyt kuitenkin onneksi on sopeutuva eläin. Kyllä se siitä asettuu elämäsi uusiin uomiin, rohkeutta!- AngoraA/lievä anarkisti
tinat kirjoitti:
Elät vasta siirtymävaihetta ja alkujärkytystä ykskaks tulleen pysähtymisen takia. Itselläni ei äkkipysähdystä tullut, joten en ihan osaa asettua asemaasi; olin pari vuotta osa-aikaeläkkeellä ja siirtymä oli lempeä. Ehdin siis jo siirtyä osittain "harrastuslinjalle". Reippaasti sinä "stara" vain hakeudu harrastusryhmiin, eikä välttämättä ollenkaan eläkeläisryhmiin, jos ei siltä tunnu. Kaikissa ryhmissä näyttää olevan kaikenikäisiä.
Jos yhtään lohduttaa, niin nuo tunteesi ovat varmasti hyvin yleisiä eivätkä mitenkään kummallisia. Ihminen nyt kuitenkin onneksi on sopeutuva eläin. Kyllä se siitä asettuu elämäsi uusiin uomiin, rohkeutta!..saanko nyyhkäistä vielä hiukan....
Kun on nelisenkymmentä vuotta vetänyt harrastuspiirejä teatteri/maalaus/askartelu/jumppa/kirjoitus/leikki/laulu/ym.Kun on yli puolet ikäänsä harrastanut työkseen;D....niin vaikealta tuntuu,vaan ei mahdotonta varmaankaan....
löytää...kunhan tietää mitä etsii..ja osaa olla pomottamatta.
Kiitos ajatuksistanne. - H2Omies
AngoraA/lievä anarkisti kirjoitti:
..saanko nyyhkäistä vielä hiukan....
Kun on nelisenkymmentä vuotta vetänyt harrastuspiirejä teatteri/maalaus/askartelu/jumppa/kirjoitus/leikki/laulu/ym.Kun on yli puolet ikäänsä harrastanut työkseen;D....niin vaikealta tuntuu,vaan ei mahdotonta varmaankaan....
löytää...kunhan tietää mitä etsii..ja osaa olla pomottamatta.
Kiitos ajatuksistanne.Ymmärrän täysin tämänhetkisen olosi. Olen ystäväpiirissä joutunut monille jakamaan "lohdutusta" heidän jäätyään eläkkeelle.
Olen sanonut heille, että olet edelleen ihan sama ihminen kuin töissä ollessasi. Ethän silloinkaan sanonut olevasi työläinen, ei sun tartte nyt hokea olevasi eläkeläinen.
Jatkat samoja harrastuksia kuin ennenkin ja ne eläkeläisen riennot ennätät joskus vanhuudessa, jos haluat.
Pää pystyyn! - TaikaröNsy
H2Omies kirjoitti:
Ymmärrän täysin tämänhetkisen olosi. Olen ystäväpiirissä joutunut monille jakamaan "lohdutusta" heidän jäätyään eläkkeelle.
Olen sanonut heille, että olet edelleen ihan sama ihminen kuin töissä ollessasi. Ethän silloinkaan sanonut olevasi työläinen, ei sun tartte nyt hokea olevasi eläkeläinen.
Jatkat samoja harrastuksia kuin ennenkin ja ne eläkeläisen riennot ennätät joskus vanhuudessa, jos haluat.
Pää pystyyn!psykologian oppimista tästä lähin.....
Teoriassa ja käytännössä.Kiitos;)
Nostan pääni!
- erilaiset murheemme..
eli itse 49v. työkyvyttömyyselääkkeelle päästyäni/jouduttuani sain alkaa pusertaa viimeisimmän urakkani,maksaa kuolleen mieheni velkoja,koska olin laittanut ihan vapaaehtoisesti nimeni Hänen firmansa papereihin.Ei tullut yhtään pitkäksi aika lukiessa,tietä kävellessä ja kirjastoa suurkuluttaessa,sillä muuhun ei eläke riittänyt.
Viimein pääsin -99 velkajärjestelyyn ja 2005 sain loputkin maksettua,joten saan tehdä mitä tahansa,eikä ole tullut aika pitkäksi nytkään.
En vieläkään oikein osaa uskoa olevani "vapaa" ja nyt lokakuussa 59v. olen mielestäni paremminkin 70v. sarjaan kuuluva,niin kovin tunnen eläneeni muittenkin kurjuusasioitteni kanssa kuin vain pelkkä europula.
Eihän raha kuulema tee onnelliseksi;väitän niin sanovan olevan vailla kokemusta tiukalla budjetilla elämisestä.
En ole mennyt minäkään mihinkään eläkeläisjärjestöihin mukaan ja koen yhä olevani ihan outo kun yleensä eläkeläisellä on jo koti,huonekalut,matkoja,teatterireissuja,leffakäyntejä ym. ym. mutta minä vaan kituuttelin pohjalukemissani ja odotin milloin oma elämä alkaa.NYT ON ALKANUT.Siitä saan kiitollisin mielin nauttia ja toivon kaikille toisille samaa iloa ja etsimisenhalua,kun joskus silloin-tällöin tuntuu ettei oikein tiedä mitä tekisi ainoalla elämällään :)- TaikaröNsy
.....ei tämä oikea murheeni ole jos vertaan mitä olen kokenut elämässäni.
Olen kulkenut tuska ja kipu vierelläni.Olen hyvin avoin ja sen voin heti paljastaa,että sielun sisin on herkin kohta minussa..tai joku voisi sanoa :pää.Itse sanon sydän.
Koin viiden vuoden peräkkäisinä vuosina kuuden ihmisen menetyksen,talomme myynnin,muuttomme toiselle paikkakunnalle,kun en kestänyt nähdä entistä rakasta kotiani,se myytiin minusta riippumattomista seikoista ja sairastuin syvään depressioon jota kesti yli 10 vuotta sen jälkeen oireillut paniikihäiriö puhkesi.
Olen kuitenkin ollut rakkaassa työssäni,nuorten kanssa,aluksi ilman ulkopuolisen apua,jossain vaiheessa totesin,että apua voi löytyäkin ja kävin pitkän terapian.
Tässä olen nyt ja ihmettelen mihin ne kipeät vuodet ja villi nuoruus ovat menneet.
Kuka minä olen,missä ja minne menossa,mitään kiirettä ei ole..saan ajatella. - selvensit
TaikaröNsy kirjoitti:
.....ei tämä oikea murheeni ole jos vertaan mitä olen kokenut elämässäni.
Olen kulkenut tuska ja kipu vierelläni.Olen hyvin avoin ja sen voin heti paljastaa,että sielun sisin on herkin kohta minussa..tai joku voisi sanoa :pää.Itse sanon sydän.
Koin viiden vuoden peräkkäisinä vuosina kuuden ihmisen menetyksen,talomme myynnin,muuttomme toiselle paikkakunnalle,kun en kestänyt nähdä entistä rakasta kotiani,se myytiin minusta riippumattomista seikoista ja sairastuin syvään depressioon jota kesti yli 10 vuotta sen jälkeen oireillut paniikihäiriö puhkesi.
Olen kuitenkin ollut rakkaassa työssäni,nuorten kanssa,aluksi ilman ulkopuolisen apua,jossain vaiheessa totesin,että apua voi löytyäkin ja kävin pitkän terapian.
Tässä olen nyt ja ihmettelen mihin ne kipeät vuodet ja villi nuoruus ovat menneet.
Kuka minä olen,missä ja minne menossa,mitään kiirettä ei ole..saan ajatella.tilannettasi,olinkin miltei "vihreä",siis kateudesta että joku voi vaan miettiä identiteettiään eläkeläiskäsitykseen ..ja sopeutuuko siihen tai ei. - Havaitsin nyt palstalle palattuani että monella muullakin on isoja-ISOJA ongelmia ollut taipaleensa aikana,enkä ole todellakaan ainoa päähänpotkittu.-Mainitsit myös terapiasi;kerrotko miten Sinä sinne pääsit? Minä pyydän toistuvasti,vaan ei-joota tulee siltäkin suunnalta..ja koen käyneeni paljon muutakin "kurssia" kuin velat,eikä niitä ole ehtinyt miettiä,käsittelyistä puhumattakaan,nyt sitten koko "kullanhohtoinen" menneisyys tunkee elämää isompina painajaisina toistuvasti mukaan matkaani jatkamaan,eivätkä ne ole kyselleet haluanko näitä uniani nähdä.- Muutoin siis helpottaa kaikki tähän nykyhetkeen liittyvä. :)
- uusiks
Tulee aika kovaa tekstiä joten istu tanakasti.
Jos eläköityminen tuntuu kohtuuttomalta lastilta niin voisit miettiä miten paljon huonommin voisi olla. Itseäni on auttanut toisten niin positiiviset kuin negatiivisetkin omakohtaiset kertomukset.
Tässä mun vaihtoehto eli oma kokemus.
Perinnöllinen sairaus reippaasti alta 60:senä. Sitä ennen olin vuosikausia ollut työtön ja koulun penkillä. Uuden ammatin myötä odotin uutta uljasta elämää. Tulihan se, siis se sairaus mikä iski nyrkkeilyhanskalla päin pläsiä ja lujaa. Siitä työkyvyttömyyseläkkeelle kauhean kriisin kanssa. Yritin harrastaa kaikkea mahdollista. Sairaus lopetti kaikki yritykset. Jäin kotnurkkiin allapäin ja joutilaana. Seurauksena syöpä ja sen mukanaan tuomat kommervenkit.
Enää en mieti mitä harrastan tai mihin osallistun. Etenen päivän kerrallaan. Juttelen kauppareissulla tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Menen rientoihin ja ulkoilen silloin kun kunto sallii. Seuraan telkkarista ajankohtais- ja asiaohjelmia, dokumentteja ja muutamia sarjoja (ei saippua). Teen käsitöitä ja luen jos silmät suostuvat yhteistyöhön. Ristisanat pistän talteen jokaisesta lehdestä. Täyttelen niitä jos muu ei huvita tai ei onnistu. Harvoin saan niitä kokonaan täytettyä. Muutama sana jää aina puut-tumaan. Ristikoiden kanssa on se hyvä puoli että tulee luettua nuo tietosanakirjat. Muuten lojuisivat pölyn peitossa turhan panttina.
Kaikessa mitä teen tai katson pitää olla jotain jujua. Haluan rassata korvien välystä mahdollisimman paljon. Kaikesta huolimatta en osaa nähdä itseäni eläkeläisenä. Olen samanlainen ”uhmaikäinen kakara” kun sinäkin. Pidän itseäni paremminkin JOUTONEUVOKSENA.
Käytä nimen keksimiseen sitä valtavaa luovuutta mikä sinulla on. Murehtimalla tulee vaan sairaaksi. Sanoo nimimerkki ”kokemusta on”. Siitä huolimatta eläköityminen on niin ihanaa. Tämänhän sinä halusit lukea.- TaikaröNsy
Jos luit edellisiä,tiedät jotain,en toista samoja.
Ehkä on niin,että on niin paljon mahdollisuuksia,etten tiedä mitä valitsen....
Pidän kuitenkin ihmisten läheisyydestä,mitään sellaista fobiaa en koe...
Opin varmasti "Hitaastikin"kulkemaan.
Kyllikki Forsell sanoi jossain haastattelussa,"Ei vanheneminen niin kauheaa ole,se on vain koomillista."
Todella joskus tuntuu siltä.Useimmiten ei.Tai en tiedä.Omaan oudon ja kirvelevän huumorintajun.
Elämäni on ollut kolmen KOON-matka tähän asti:
KRIISI-KAAOS-KASVU.
Eli kasvaa voi aina ...kun vain löytää taas joutomaata itäkseen;) - ei joutava
Hyvä on tuo nimimerkkisi.Kuitenkin toivoisin,että en olisi joutava.Tosin PÄÄSIN eläkkeelle siksi,että koin olevani joutava työssäni 30 vuoden jälkeen.No,se ei toki ollut ainoa syy.Hemmetinmoinen kilpailu ja kateus mursi tämän ammattilaisen selän. Elämässäni on nyt uudet kiinnostuksen aiheet.Lapsenlapset tuovat iloa ja tarkoitusta.Siinä onkin minulle tehtävää loppuelämäksi.Toki haluaisin aikuisia ystäviä jakamaan elämänkokemuksia,joita meillä kaikilla on riittävästi,eikös niin?
- uusiks
ei joutava kirjoitti:
Hyvä on tuo nimimerkkisi.Kuitenkin toivoisin,että en olisi joutava.Tosin PÄÄSIN eläkkeelle siksi,että koin olevani joutava työssäni 30 vuoden jälkeen.No,se ei toki ollut ainoa syy.Hemmetinmoinen kilpailu ja kateus mursi tämän ammattilaisen selän. Elämässäni on nyt uudet kiinnostuksen aiheet.Lapsenlapset tuovat iloa ja tarkoitusta.Siinä onkin minulle tehtävää loppuelämäksi.Toki haluaisin aikuisia ystäviä jakamaan elämänkokemuksia,joita meillä kaikilla on riittävästi,eikös niin?
Joutoneuvos nimitys ei ole missään mielessä negatiivinen. Onhan meillä vuori-, kauppa- sun muut neuvokset. Eläkeläisistä olen kuullut sanottavan ”oloneuvos”. Minulle se nimi tarkoittaa olemista. Joutoneuvoksen voisi ajatella vaikka niin että joutuu joka paikkaan, joutaa tekemään mitä lystää jne… Olet kai kuullut sanonnan ”kun savolainen aukaisee suunsa niin vastuu siirtyy kuulijalle”. Tässä tapauksessa lukijalle. Itselleni joutoneuvos on vain huumorin sävyttämä nimitys. En missään tapauksessa ole joutava tai joutilas. Aika tuppaa loppumaan kesken. Saisivat lisätä muutaman tunnin vuorokauteen. Tiijjä häntä kirkijäisinkö sittekää tehä kaekkee mitä tahon!!!!!!!
- ja vuosimalli
en myöskään tunne mitään kutsumusta ko. pippaloihin taikka mihinkään muuhunkaan mikä haiskahtaa eläkeläiseltä ja lisäksi olen leski, ollut jo 14 vuotta, eikä sekään titteli ilahduta, mutta minkäs teet, koitetaan mennä vaan rinta rottingilla eikä olla huomaavinaan.
Niin ja vastarannan kiiski myös on aina löytynyt ja löytyy yhä.- TaikaröNsy
että vaikka sataisi pikku-pässejä taivaalta,menen huomenna ja ostan ison nougat-jäden ja pistelen naama rähmässä sen poskia nuollen suuhuni keskellä pääkatua.
Torille en voi mennä kuin iltasella kun on hiljaisempaa,päivällä iskee agorafobia,siitäkin on tullut tuttu kaveri.
Se,ja moni muu, juuri tekee minut vastarannan haueksi.
- Tyytyväinen yksin elävä nainen
Miksi sinun pitäisi mennä eläkeläisten rientoihin? Et muutu eri ihmiseksi, vaikka elät pienemmällä eläkkeelläsi. Ole entsten ystäviesi ja työtoereidesi kanssa. Ainoa ero on, että jos käytte vaikka teatterissa niin voit aamulla nukkua rauhassa valvomisenkin jälkeen, kun olet kotona, se on mahtavaa.
- TaikaröNsy
..että ne kaverit on eläkeläisiä...ne haluavat rientää ravintelissa ja katsella ympärilleen sillä silmällä.Ovat leskiä.
Kulkevat kaikenlaisissa ...niissä eläkeläisten riennoissa.Ovat hyväksyneet paljon helpommin kuin minä ko.asian.
Työkaverit tässä työssä ovat tämän ikäisenä jo vaihtaneet työnsä toiseen kannattavampaan ja säännöllisempään ammattiin.
Tunnetko monta 61v.nuorisotyönohjaajaa?Minä en.kaikki ovat minua n.20v.nuorempia työyhteisössä josta lähdin.
Ei tämä nyt niin kauheaa ole.Opiskelen kieliä?Miksi?Aivotoiminnan liikkumisen vuoksi.
Kyllä tämä tästä.....
Käyn nimenomaan Nuorten Teattereissa useimmiten.
Aamuisin nukun aina kauan.....tai siis pitkään,kun yöt luen.
- vähän hukassa
Jouduin työkyvyttömyys eläkkeelle,ja kyllä minä jonkun surutyön tein asian kanssa,ei se ihan vain sujunut,piti tulla ns.sinuiksi asian kanssa.Nyt maistuu tämä olo kyllä,en minä missään eläkeläisten riennoissa kulje,en jotenkin kuulu sinne,ovat vanhenpaa porukkaa.Mökkeilen,ulkoilen,puuhastelen puutarhassa,tapaan lapsenlasta,uin ja luen.Päivät kuluu kummasti,mutta ens alkuun oli vaikeaa,ei oikein kuulunut minnekkään,itkut tuli itkettyä ja mieli puhdistui,elo alkoi maittaa.Syksyllä menen opiskelemaan uutta kieltä,siitäkin kai saa sisältöä elämään.
- TaikaröNsy
...Kyllä minäkin noita kaikkia,paitsi,minulla ei ole mökkiä,ei puutarhaa,ei lastenlapsia,lapsia kyllä....
Toisen pojan kanssa teen musikaalia....minulla on kotieläimiä....10 lintua ja kissa....
Kitisen kai siksi,kun elämäni on ollut niin monivivahteista ja vaikeaakin,iloista puhumattakaan,että en osaa olla rauhassa,vaikka rakastan retriittejä.Hiljaisuuden viikonloppuja.
olen aina odottanut jotain.Mitähän se onkaan? - pallo hukassa
TaikaröNsy kirjoitti:
...Kyllä minäkin noita kaikkia,paitsi,minulla ei ole mökkiä,ei puutarhaa,ei lastenlapsia,lapsia kyllä....
Toisen pojan kanssa teen musikaalia....minulla on kotieläimiä....10 lintua ja kissa....
Kitisen kai siksi,kun elämäni on ollut niin monivivahteista ja vaikeaakin,iloista puhumattakaan,että en osaa olla rauhassa,vaikka rakastan retriittejä.Hiljaisuuden viikonloppuja.
olen aina odottanut jotain.Mitähän se onkaan?Joku ihminen vuosia sitten sanoi minulle että "onnellinen on ihminen joka koko ajan odottaa jotain"Olen itse myös sellainen odottaja,ja hälle kerroin että mitä mahdan oikein odottaa..ei ole selvinnyt vielä..Mutta eikös se ole niinkin että silloin ihminen katsoo eteenpäin kun odottaa jotain,on tulevaisuus mielessä,ei ole jähmettynyt paikoilleen.Elämässäni on ollut myös suuria suruja ja iloja,elämä on kuitenkin kantanut aina.
pallo hukassa kirjoitti:
Joku ihminen vuosia sitten sanoi minulle että "onnellinen on ihminen joka koko ajan odottaa jotain"Olen itse myös sellainen odottaja,ja hälle kerroin että mitä mahdan oikein odottaa..ei ole selvinnyt vielä..Mutta eikös se ole niinkin että silloin ihminen katsoo eteenpäin kun odottaa jotain,on tulevaisuus mielessä,ei ole jähmettynyt paikoilleen.Elämässäni on ollut myös suuria suruja ja iloja,elämä on kuitenkin kantanut aina.
Jossain vaiheessa nuorempana olin levoton kuten aloittaja ja koko ajan odotin jotakin määrittelemätöntä, onneako vai mitä. (Avioeroa edeltävänä ja sen jälkeisenä aikana, jolloin olin ahdistunut.) Odottamisella ja odottamisellakin on eroa. Silloin odotin elämääni hukkaan, kadotin muutamana vuoden turhaan kykenemättä elämään juuri tätä päivää. Tämä päivä on tärkeintä minulle nyt kun elämäni on suurin piirtein kunnossa (koskapa se täysin olisikaan!), toki odotuksiakin on, mutta ne eivät enää hallitse elämää. Täydellisesti tuskin koskaan oppii keskittymään tähän hetkeen, kun on malttamaton kuten minä - ja arvelen, myös sinä. Tunnistan sinussa Taikarönsy samaa levottomuutta, mutta uskonpa, että aika tekee ihmeitä. Kuten jo sanoin, ihminen kun on sopeutuva eläin. Luovana tyyppinä hoidat itse itseäsi, esim. kirjoittamalla tänne, hyvä henkireikä tämäkin. Olet herkkä ja mielenkiintoinen ihminen - ja mikä parasta, kaikesta päätellen olet rehellinen itsellesi. Sinä avoimena ihmisenä selvästikin olet selviytyjätyyppi, et käpristy itseesi, vaan etsit ulospääsytiet. Taidat olla ihan hyvä ihmiseksi. :)
- kolmijalkaisesta
tinat kirjoitti:
Jossain vaiheessa nuorempana olin levoton kuten aloittaja ja koko ajan odotin jotakin määrittelemätöntä, onneako vai mitä. (Avioeroa edeltävänä ja sen jälkeisenä aikana, jolloin olin ahdistunut.) Odottamisella ja odottamisellakin on eroa. Silloin odotin elämääni hukkaan, kadotin muutamana vuoden turhaan kykenemättä elämään juuri tätä päivää. Tämä päivä on tärkeintä minulle nyt kun elämäni on suurin piirtein kunnossa (koskapa se täysin olisikaan!), toki odotuksiakin on, mutta ne eivät enää hallitse elämää. Täydellisesti tuskin koskaan oppii keskittymään tähän hetkeen, kun on malttamaton kuten minä - ja arvelen, myös sinä. Tunnistan sinussa Taikarönsy samaa levottomuutta, mutta uskonpa, että aika tekee ihmeitä. Kuten jo sanoin, ihminen kun on sopeutuva eläin. Luovana tyyppinä hoidat itse itseäsi, esim. kirjoittamalla tänne, hyvä henkireikä tämäkin. Olet herkkä ja mielenkiintoinen ihminen - ja mikä parasta, kaikesta päätellen olet rehellinen itsellesi. Sinä avoimena ihmisenä selvästikin olet selviytyjätyyppi, et käpristy itseesi, vaan etsit ulospääsytiet. Taidat olla ihan hyvä ihmiseksi. :)
näyttää vaivaavan , tuo on helppo lukea rivien välistä, naiset jotka ovat niiin paljon, ja niiiin tyytymättömiä
kolmijalkaisesta kirjoitti:
näyttää vaivaavan , tuo on helppo lukea rivien välistä, naiset jotka ovat niiin paljon, ja niiiin tyytymättömiä
Taisi diagnoosisi olla ihan pikkasen yksisilmäinen. Hyvä ihmissuhde on varmaan sinullakin yksi tavoitteista, mutta eihän se ole koko elämä, vai onko sinulle?
- uusiks
kolmijalkaisesta kirjoitti:
näyttää vaivaavan , tuo on helppo lukea rivien välistä, naiset jotka ovat niiin paljon, ja niiiin tyytymättömiä
Ei sen seuran tartte kolmijalkaista olla. Kyllä etupuskureilla varustettukin sopii. Se nyt vaan on niin ettei kaikkien kemiat sovi yhteen kaikkien kanssa. Miksi aina tikkuilla toisten mielipiteistä? Ihmiset on onneksi erilaisia ja erilaisilla mielipiteillä varustettuja. Hyvä kun uskaltavat purkaa tuntojaan näille palstoille. Aina saa vastauksia ja vastakaikua. On parempi laukoa tuntojaan tänne kun läheisille. Täällä kirjoituksia ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti.
Voin kertoa omakohtaisena kokemuksena että tulijoita olisi, siis niitä kolmijalkaisia. En vaan huoli. Turpakäräjiä niitten kanssa kyllä pidän, samoin etupuskurilaisten kanssa. Onneksi tämä elämä on mahdottoman monimuotoista. Jos sitä osaa katsoa laajemmin.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia!!!!!!! - TaikaröNsy
pallo hukassa kirjoitti:
Joku ihminen vuosia sitten sanoi minulle että "onnellinen on ihminen joka koko ajan odottaa jotain"Olen itse myös sellainen odottaja,ja hälle kerroin että mitä mahdan oikein odottaa..ei ole selvinnyt vielä..Mutta eikös se ole niinkin että silloin ihminen katsoo eteenpäin kun odottaa jotain,on tulevaisuus mielessä,ei ole jähmettynyt paikoilleen.Elämässäni on ollut myös suuria suruja ja iloja,elämä on kuitenkin kantanut aina.
...niin kauan kun odottaa jotain,on ihmisessä elämää...näin uskon.
Elämällä on aina annettavaa,ehkä nyt vain on tämä tilanne itselläni hieman sekava,kun odotan--mitä eläke-ikä tuo.
"Onni ei tule ulkopuolelta etsien,vaan on ihmisen sisässä". - TaikaröNsy
tinat kirjoitti:
Jossain vaiheessa nuorempana olin levoton kuten aloittaja ja koko ajan odotin jotakin määrittelemätöntä, onneako vai mitä. (Avioeroa edeltävänä ja sen jälkeisenä aikana, jolloin olin ahdistunut.) Odottamisella ja odottamisellakin on eroa. Silloin odotin elämääni hukkaan, kadotin muutamana vuoden turhaan kykenemättä elämään juuri tätä päivää. Tämä päivä on tärkeintä minulle nyt kun elämäni on suurin piirtein kunnossa (koskapa se täysin olisikaan!), toki odotuksiakin on, mutta ne eivät enää hallitse elämää. Täydellisesti tuskin koskaan oppii keskittymään tähän hetkeen, kun on malttamaton kuten minä - ja arvelen, myös sinä. Tunnistan sinussa Taikarönsy samaa levottomuutta, mutta uskonpa, että aika tekee ihmeitä. Kuten jo sanoin, ihminen kun on sopeutuva eläin. Luovana tyyppinä hoidat itse itseäsi, esim. kirjoittamalla tänne, hyvä henkireikä tämäkin. Olet herkkä ja mielenkiintoinen ihminen - ja mikä parasta, kaikesta päätellen olet rehellinen itsellesi. Sinä avoimena ihmisenä selvästikin olet selviytyjätyyppi, et käpristy itseesi, vaan etsit ulospääsytiet. Taidat olla ihan hyvä ihmiseksi. :)
Tiedän,olen kokenut,olen selviytyjä-tyyppi,muuten en olisi tässä näppylöitä hakkaamassa.
Olen aina ollut,kuten jo mainitsinkin,etsijä...kirjoitin murrosikäisenä seinään,siis seinään suoraan kämpässäni,"Mitä etsit rauhaton sielu?"
Etsin yhä...sitä olennaista.Mikä se on,siinä se!
Osuit aika lähelle,minä kirjoitan tänne ja ihan muuallekin,ainakin itselleni..olen vain niin ahne ELÄMÄLLE ja ihmisille! - TaikaröNsy
kolmijalkaisesta kirjoitti:
näyttää vaivaavan , tuo on helppo lukea rivien välistä, naiset jotka ovat niiin paljon, ja niiiin tyytymättömiä
kuin olen.
Valtias maan,jota nöyränä polen.
Valtias itseni,myös opas muiden.
Lohduksi sydänten ahdistetuiden."
Näin on sinä kolmijalkainen ...mies.Taidat olla kasvussa vähän jäljessä meitä muita täällä.Pyydän anteeksi,mutta jos tuo tulee ensiksi mieleesi,sinulla on henkinen puute.
En minä ole tyytymätön,tajuatko mitä on etsiminen?Kyseleminen?
Ja vielä,minulla on mies..ihan lapsieni isä,ollut kohta 4o vuotta.
Hän kulkee rinnalla,ei perässä,eikä edessäni,mutta se ei suinkaan tee minusta samanlaista kuin hän.
Meillä on oma elämämme jokaisella.
Tekee mieli sanoa nuorten kielessä;"Vitsit,ku sä olet pönttö!" - TaikaröNsy
uusiks kirjoitti:
Ei sen seuran tartte kolmijalkaista olla. Kyllä etupuskureilla varustettukin sopii. Se nyt vaan on niin ettei kaikkien kemiat sovi yhteen kaikkien kanssa. Miksi aina tikkuilla toisten mielipiteistä? Ihmiset on onneksi erilaisia ja erilaisilla mielipiteillä varustettuja. Hyvä kun uskaltavat purkaa tuntojaan näille palstoille. Aina saa vastauksia ja vastakaikua. On parempi laukoa tuntojaan tänne kun läheisille. Täällä kirjoituksia ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti.
Voin kertoa omakohtaisena kokemuksena että tulijoita olisi, siis niitä kolmijalkaisia. En vaan huoli. Turpakäräjiä niitten kanssa kyllä pidän, samoin etupuskurilaisten kanssa. Onneksi tämä elämä on mahdottoman monimuotoista. Jos sitä osaa katsoa laajemmin.
Annetaan kaikkien kukkien kukkia!!!!!!!ja sille " Aikuiselle miehelle",joka ei heti kaivele hengessä housujaan.Muuthan olivatkin "uusia tyttökamujani"?ko?
Toivotaan,että kolmijalkaispojallekin löytyy sisäisen minän kasvun oppimista....;D
Kukkien koko kirjo heilimöiköön heinien joukossa!
- Ulkonainen
Siis vierastat vanhenemista, sitä että olet eläkeläinen ja eläkeläisen iässä. Niin tuon ymmärsin. Olet vastarannan kiiski eli tulkitsen termin sanomanasi nuoren radikaalin leimaksi, vaikka nuori et enää olekaan.
Mikä sinua estää olemasta radikaali edelleen tai vastarannan kiiski, jos niikseen tulee? Oletko vastaan vain periaatteen vuoksi vai onko sinulla asiaakin? Jos on asiaa, eläkeikä on mainio kausi ryhtyä tekemään muutakin kuin olemaan eri mieltä.
Nykyisiä eläkeläisiä vaivaa noin yleisesti rohkeuden puute tai saamattomuuden. Ne eivät ole ihan sama asia, rohkeus on niistä vaikeampi juttu. Mitäs - ryhdy toimimaan politiikassa, jäseniähän nuo haraavat kaikissa puolueissa, kunnallisvaalit ovat ovella. Siellä, jos missä saa olla vastahankainen ja joutuu opettelemaan myös sopimista.
Tai ryhdy kirjailemaan. Joka toinen aikoo kirjoittaa elämänsä tarinan tai uuden bestsellerin. Moni on onnistunut ja yhtä moni kirjoittelee huvikseen pöytä- tai muuhun looraan. Mukava harrastus kuitenkin. Tai ryhdy kurssittamaan muita, miten ollaan vanha vihainen radikaali eli onko siitä hyötyäkin.
Joopa joo, onhan tuo tuttua narinaa. Olen sinua hieman nuorempi, mutta en erityisesti vierasta eläköitymistä tai eläkeläiseksi ryhtymistä. Itse siitä omannäköisensä tekee. Ei kai se vanha paha tai hyvä katoa minnekään (pukinsorkka tai muu elin) ? Tuota, tuumaatko, että eläkeiässä pitäisi olla patsaspyhimys eli hymyillä kaiken aikaa laupiaasti kuin puuhevonen kuutamossa tai olla permanentattu virkeä mumeli bullineen tai reipas ukkeli pikku käsitöissään?
En minä vaan... meinaaan olla oma kiukkuinen itseni hautaan saakka.- TaikaröNsy
Pioneeri tai radikaali...
Luitko koko ketjun?
Ehkä alitajunnassa on kuva jostain älypäisestä vanhasta tervaskantovanhuksesta,joka isoäitini oli,eläen 96 vuotiaaksi asti,täysissä sielun voimissa,kroppa lopuksi teki tenän.
Tässä juuri etsin sitä vahvuuttani.Omanaäköistäni olemista.
Politiikka ei ole minun juttuni ja kirjoittaminen on ollut kuvioissa mukana koko elämäni.
Laupias voinen olla,mutta en sen näköinen.
Juttu on siinä,että tunnen itseni oudoksi tuon sanan sisältöä ajatellen.
Miten voin olla eläkeläisenä kun en ole oikeastaan keski-ikäinenkään?
Viitekehys nuoriin on niin vahva.
Vaikka olen vastarannan kiiski,en minä kiukkuinen ole,mutta en vain koe sopivani mihinkään kategoriaan.
Kyllä kerron sen kun löydän!;DKuten Hannibal sanoi:Joko löydän tien tai teen sen.
- 1943
kun kerrankin saan olla kotona niin paljon kuin huvittaa. Käyn eläkeläisten riennoissa ja muissa riennoissa valikoiden ja minä olen eläkeläinen pää pystyssä. Yksi hyvä juttu on se, että voi netistä varata halvan lennon, kun ei tarvitse miettiä työpäiviä.
- TaikaröNsy
kun on ollut työnä,ei oikein osaa asettautua ihan samaan ajatukseen.
Ei minusta eläkeläisenä olo mitenkään häpeällistä ole,mutta en vain osaa tuntea sitä osaksi omaa itseäni.En vielä.Se on kuitenkin uusi asia minulle.
Työ on ollut hyvin erilaista kuin ns. normaalin aikataulun mukainen työ-aika,eli ei ollenkaan,vaan määräämätön työaika.
Toisinaan 24h/vrk,toisinaan 3h.loput kotona tehtyä suunnitelmaa.Minäpä en varaa lentoja,poden lentofobiaa!;)
- Pelle1Peloton
Nuorisotyöstäpä minäkin, tavallaan, eläkkeelle PÄÄSIN täysinpalvelleena yli 30 vuotta ammattikoulun opetustytä tehneenä. Hiukan loivensin tekemällä 2v. osa-aikaista.
Kun kysyt, niin kerron:
Minkäänlaista kriisiä ei syntynyt. Pidin kyllä työstäni, mutta viime vuosina kaikenlainen ylimääräinen hössötys, kokeilu, tempoilu, oppilaitosten välinen kilpailu ja mieletön byrokratia alkoi rasittaa, niin, että varsinaiseen nuorison ammatilliseen opettamiseen jäi yhä vähemmän aikaa. ("kasvatuksesta" en koskaan ole pitänyt)
Em. syistä eläkkeelle siirtyminen oli helppoa. Puuhastelen samoja juttuja, kuin ennenkin, joskin painotukset ovat muuttuneet enemmän vapaa-ajan suuntaan, eikä ole kiire minnekkään.
Muodostui minullekin joitain opetusryhmiä, jotka vieläkin kutsuvat kesätapaamisiinsa, ja käyn jos suinkin voin. Ja kyllä "stara" saa parhaan kestityksen. Tämä on sitä "jälkipalkintoa. Tuntee tehneensä hyvän työn, kuunnellessaan miten nämä nykyiset yrittäjät, insinöörit, toimitusjohtajat, matka-asentajat, ym. ovat menestyneet.
Koko työelämäni aikana en löytänyt ammatti-identiteettiäni käsitteestä opettaja, ei! Kyllä olin alani insinööri, joka nyt vaan sattui työskentelemään nuorten parissa!
Nykyään, seitsemän vuotta sitten eläköityneenä, minusta on hauskaa leikitellä titteleillä: eläkeläinen, eläkkeensaaja, pensiontagare jne.
mutta varsinainen identiteettini on kyllä "tekeemitähaluaaaherra" ja tietenkin edelleen tekniikan "guru", joka tosin on nykyään kiinnostunut enempi historiallisten romujen keräilystä ja kunnostuksesta.
Noistä varsinaisista "eläkeläisten riennoista ja kerhotoiminnoista" en ole viehättynyt, mutta silti allakka on tekemistä täynnä. Eikä aina tarvitse tehdä niin nopeasti.
Ai niin, ne ystävät, mihin ne olisivat menneet? Mitä nyt jokunen kuollut.
Eihän toimeentulon ansaitsemistapa mitään muuta.
Mielestäni nyt nautin jälkipalkkaa työstäni, sitä palkan osaa, joka aikanaan jätettiin "jemmaan" juuri tätä elämän vaihetta varten.
Pääosin ihan hyviä juttuja nuo saamasi vastaukset.
Semmosta se on eläkkeellä olo, ihan mukavaa!- TaikaröNsy
Samanlaisia tuntoja ja täysinpalvellut.Kyllä.
Mm.tuo byrokratia,mikä viime vuosina tulvi ikkunoista ja ovista..puskaradio muuttui sähköiseksi,ahdisti minua.
Yli 35v.sitten ei siitä tietoakaan näissä töissä.
Ehkä tarvitsen aikaa...
Tässä tämän ketjun aikana olen saanut pariin otteeseen palautetta halausten muodossa;"Hei,sä olit mun leiril,muistaks?!"ryntäys kassajonossa.
Kutsuttu pizzoille,kahveille.
Puhut niin läheltä,että huomaan mukavan tunteen tulevan,en olekaan turha.
Olen ansainnut tämän.Olen ollut mukava"stara"jota vieläkin halutaan tavata.
Vanhimmat nuoret 50 ilmoitivat,että voivat tulla hoitoon "emolle",kun ei minulla ole edes vielä lapsenlapsia vaikka heillä on.
Mutta kaikki se,mitä olen heidän kanssaan tehnyt,laulanut,leikkinyt,tehnyt teatteria,luonut näyttelyitä,vetänyt retkiä niitä kaipaan.
Mutta jos menen harrastamaan niitä,se tuntuu vähän hölmöltä.
Nyt juuri tulin kotiin ja olen intoa täynnä,olin tutkimassa Jungin arkkityyppejä!Wau.
Jotain uutta rintamalla!Etsintä jatkuu....
Opin varmasti olemaan vapaa työstä...uskon niin.
Monet kiitokset kaikille kannustajille!
Pitää orientoitua!;)) - Zirkonia
herranjestas sentään,
tuo ammattikoulun opettajan työ oli varmaan kuitenkin aika turhauttavaa, varsinkin kun et kasvatuksesta koskaan pitänyt.
Ymmärrän tosi hyvin, että et ammatti-identiteettiäsi koskaan löytänyt.
Ehkä oletkin mahdollisesti juuri sellainen yksinkertainen insinööri, joista olen paljon kuullut puhuttavan.
No mitäs siitä nyt enää kun olet eläkkeellä.
Et ole mitään merkittävää elämässäsi saavuttanut, muuta kuin tietenkin mielestäsi mukavat eläkepäivät.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuinka Riikka Purra on parantanut Suomen kansalaisen elämää?
Haastan kaikki perussuomalaisten kannattajat kertomaan konkreettisia esimerkkejä kuinka Riikka Purran harjoittama politi103459Diesel-ammattilainen kehuu Sanna Marinia
"Sanna Marinin (sd) hallitus loi neljä vuotta sitten väliaikaisen polttoainetukijärjestelmän, kun energianhinnat nousi463138Pitkänperjantain kunniaksi tekoälyn analyysi Riikka Purran kirjoituksesta
🧠 Mitä se kertoo "riikka"-nimimerkin lähijunassa tapahtuneesta? 1. Asenteellinen ja epäasiallinen sävy: Kirjoitus purs462931Iso poliisioperaatio Lapualla
Paikalla oli silminnäkijän mukaan myös kolme ambulanssia. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011924650.html Onko virpo552779100 prosentin perintövero korjaisi myös Hitas-ongelman
Moni ei uskalla kieltäytyä perinnöstä maineen menettämisen uhalla, joten sitten tulee näitä tilanteita, joissa joutuu es522549Riikan antisakset leikkaavat bensan hintaa ylöspäin
Sannan aikoina bensaa sai 1,3 euron litrahinnalla ja Riikka leikkasi sen euron ylemmäksi reiluun 2 euroon. Joko on saks322126Sukupuolineutraalit liikennemerkit yksi persujen älynväläys
Samassa rytäkässä kaikki syrjäseutujen bussipysäkkien liikennemerkitkin vaihdettiin, vaikkei bussia ole liikennöinyt enä522099Olen aika varma
että meidän tiemme risteäminen oli ainutkertainen tapahtuma elämässäni. En tule koskaan kohtaamaan ketään muuta, joka sa581870- 451809
- 481612