minkätyylinen kirja on? isäni täyttää 50-vuotta, ja ajattelin että kalastuksesta ja merestä pitävälle kirja voisi olla sopiva. hän ei kuitenkaan ole mikään ns.''syvällinen'' tai mieti kaikkia metaforia tai mitään kovin tarkasti. onko kirjassa selkeä tarina, vai joutuuko kovasti miettimään??
kiitoksia!
kiitoksia!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mies meni joka päivä kalaan, muttei tullut kalaa. Lopulta tuli, mutta muistaakseni kävi kai hullusti. Niin että jos klassikoista pitää, mutta en voi kyllä sanoa, että se mikään viihdyttävä kirja oli.
Vanhus ja meri on niin tylsä, että vieläkin puistattaa. Se pitäisi hävittää maapallolta
alkuperäisine käsikirjoituksineen. Muistan miten
Kuuban matkalla eräs mies oli harhautettu ostamaan
se Oululaisesta kirjakaupasta ja oli lentokoneessa
sitä lukiessaan pettynyt ja hämmentynyt. Onneksi
Kuuban värikkyys ja aito luonto häivyttivät kirjan
aiheuttamat tunteet.
jopa kirjallisuuspalstoillakin! Eihän 50 vuotias mies mikään "vanhus" ole, hyvä tavaton!
Osta isällesi mielummin vaikka Isaac Bashevis Singerin romaani "Nuori mies etsii rakkautta".
Itse en ainakaan kirjaa voisi kehua. En löytänyt sitä punaista lankaa kirjasta ja tämä tosiaan kertoo vain siitä yhdestä kalareissusta, jossa siiman päässä on kokoajan se yksi miekkahai. Itse pidin kirjaa todella tylsänä...
Kirjan puolustukseksi pitää sano, että olin 15 vuotias, kun kirjan luin, joten en ehkä tuolloin ymmärtänyt kirjaa ihan täysin, mutta en kyllä sitä enään uudestaakaan ala lukea sen verran kovat henkiset arvet jättänyt :D.
Rasismissa on aina kyse rodusta, ei suinkaan esim. iästä.
Sellaista kuin "ikärasismi" ei ole olemassakaan.
Ikäsyrjintä on oikea ilmaisu.
että tämä on tylsää, mutta kirjan lukijana en koskaan ostaisi kenellekään varoittamatta kirjaa.
Pyydä isältäsi kymmenen kirjan lista ja osta yksi (näin minun perheessäni tehtiin joululahjojen kanssa), tai anna lahjakortti, mutta älä koskaan - älä koskaan - osta kirjaa varoittamatta.
Ostin kerran joululahjaksi, mitään ymmärtämätön poikanen kun olin, Tukholmassa ilmeisen railakasta sinkkuelämää viettävälle tädilleni Veikko Huovisen Vapaita suhteita -nimisen huumorikirjan. Koko aattoillan hän loi minuun syrjäkarein epäileviä katseita, etsien ilmeisesti kasvoiltani jokinlaista virnistystä mikä olisi paljastanut mahdolliset epäpyhät aikeeni...