Nytkun täällä väännetään kättä jatkuvasti rotujen paremmuudesta tai huonoudesta; käsi sydämelle ja ihan rehellisesti, eikö kellään ole hyviä ja pidettyjä ystäviä toisessa rodussa? Siis nyt nimenomaan tarkoitan valkolaisia ja romaneja?
Itselläni on yksi perhe, eritoten sen perheen äiti(vaikka mustalaiset ei sitä sanaa niin paljon käytäkkään)jonka kanssa tutusttuamme ollaan pidetty lähes päivittäin yhteyttä, vaikkei ihan lähekkäin edes asutakkaan. Tämä nainen on minulle paremmaksi ystäväksi osoittautunut, kuin yksikään muu oman rotuni edustaja. Asiasta voisi kertoa vaikka kuinka pitkälti, mutta tässäpä tämä.
Ja huom.ennekun joku kiekaisee minun olevan joku nuoleskelija, niin ei tarvia vaivautua.Tunnen myös sellaisia mustalaisia, että verenpaine nousee taivaaseen kun edes näenkään ko.henkilöitä, joten kaikki ei sentään käy.Ei omasta porukastakaan.
Itselläni on yksi perhe, eritoten sen perheen äiti(vaikka mustalaiset ei sitä sanaa niin paljon käytäkkään)jonka kanssa tutusttuamme ollaan pidetty lähes päivittäin yhteyttä, vaikkei ihan lähekkäin edes asutakkaan. Tämä nainen on minulle paremmaksi ystäväksi osoittautunut, kuin yksikään muu oman rotuni edustaja. Asiasta voisi kertoa vaikka kuinka pitkälti, mutta tässäpä tämä.
Ja huom.ennekun joku kiekaisee minun olevan joku nuoleskelija, niin ei tarvia vaivautua.Tunnen myös sellaisia mustalaisia, että verenpaine nousee taivaaseen kun edes näenkään ko.henkilöitä, joten kaikki ei sentään käy.Ei omasta porukastakaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hyviä ystäviä ja tuttuja molemmista leireistä. Löytyy myös niitä, jotka eivät minusta tykkää, enkä minäkään aivan kaikista, mutta juttuun ollaan kuitenkin tultu.
Toivottavasti ystävät ovat lähellä,ja viholliset (jos heitä on ?) kaukana.
on ollu iha hyviä kavereita valtaväestöstä mut ei sillee elinikäsiä ystäviä oo ku yks lapsuuven kaveri huippu kaveri kyllä
tuntematonta henkilöä (tai en siis muista kuka niin sanoi elämänohjeeksi);
NEUVO: Pidä ystäväsi lähellä, vihollisesi vielä lähempänä!
II:
Kauheampaa kuin vihollinen, on ystävä josta on tullut vihollinen.
läheisestä tulee vihollinen, niin se on ainakin henkisessä mielessä raskasta.Onneksi minulla ei (tietääkseni) "vihollisia" ole. Valtaväesöstä löytyy tosi hyviä ystäviä, joihin luen myös en tiset koulukaverini 50-luvulta. Keväällä oli ko ko koulumme 10 vuotis-tapaamisjuhat.
Hauskaa oli vanhoja muistellessa. Vähän ihmette lin ketä ne "vanhat" siellä oikein oli ? kun en kaikkia luokkatovereita heti tunnis tanut. Tosin eivät hekään minua. Ihana asia kun ja jos on eri laisia ystäviä.
Ei löydy ystäviä; ei tummia, ei vaaleita, ei mustia, ei punaisia, keltaisista puhumattakaan.
En tiedä mihinkä elämä on kulunut. Johonkin vaan. Aikuisena on vähän vaikea rakentaa uusia ystävyyssyhteita. Kaikilla on niin kovasti kiiruus. Tulen kyllä toimeen ihmisten kanssa. Osaan huomioida toisia ja huumorintajunkin pitäisi olla kohdallaan. Ystäviä vain ei ole. Kait meikäläisen nenänpäässä sitten keikkuu jokin iso syylä, joka pelästyttää ihmiset tiehensä.
Rupean tottumaan tähän olotilaani. Elämä on tätä ja piste. Ei ole voimia juosta jossain kudontapiireissä ja kuorolauluissa vaan sen takia, että tapaisi ihmisiä. Tiedän kyllä, että pitäisi. Kukaan ei tule kotoa hakemaan, mutta...
Ehkä sitten odotukset ovat liian korkealla. Pelkkä läpän heitto ei riitä, vaan ystävältä odottaa valmiuksia keskustella asiasta kuin asiasta. Liikaa vaadittu.
Ehkä minut sitten on luotu erakoksi. Yksinäisyys on aivan loistavaa, kun se on itse valittua. Sen asian tajuaminen, että arkun kantajia puuttuu, vetää naaman vakavaksi.
P.s Vaalea hertta, olen iloinen puolestasi. Vaali ystävyyttä.
Pidän ihmisistä, mutta jostain syystä minulla ei yhtään henkilöä, jota voisin kutsua oikein ystäväksi. Tuttuja kyllä on muutamia, tietysti, mutta ystäviä ei. Minulla on myös hyvin samanlaiset ajatukset kuin edelliselläkin kirjoittajalla, joten niitä ei kai kannata toistella.
Olisihan se kiva jos olisi hyvä ystävä, mutta vaikea sellaista on löytää, ellei sellainen sattumalta vastaan tule jossain elämänvaiheessa.
Itse asiassa ystäviä minulla ei kovin paljon olekaan. On pari ihmistä, joille kerron kaikki asiani. No, palatakseni asiaan... Minulla on yksi parhaimmista ystävistä valtaväestöä. (Suunnilleen ikäiseni nuori nainen.) Aivan ihana ihminen. :) Onni että häneen olen törmännyt.