Vanhemmille kertominen

Saahan ihminen olla kiinnostunut eri asioista kuului kirkkoon tai ei. Vaikka kuuluisit virallisesti johonkin kristilliseen seurakuntaan, ei se ole este opiskella wiccaa tai muutoinkaan ottaa selvää erilaisista vaihtoehdoista. Eiköhän se ole sydän ja pää, jotka kertovat mihin sitä kukin uskoo.

Usko ja kiinnostuksen kohteet ovat siitä mielenkiintoisia asioita, että ne pyrkivät muuttumaan vuosien kuluessa tavalla tai toisella. Siksi onkin ehkä parempi, että opiskelet sitä wiccaa ihan kaikessa rauhassa omin nokkinesi ja jätät sen kertomisen myöhempään ajankohtaan, mikäli pelkäät että se aiheuttaa ongelmia kotipiirissä. Wicca välttää vahingoittamasta millään muotoa ja tämä ohje koskee myös vanhempien mielenrauhaa. Todennäköisesti he eivät tiedä tarpeeksi asiasta, joten pelkäävät että sekaannut johonkin saatanallisiin veri/seksi -seremonioihin. Sinun parastasi he kuitenkin ajattelevat.

Kukin valitsee lopullisesti oman tiensä irrottauduttuaan kotipiiristä. Voit aivan hyvin opiskella asioita kaikessa rauhassa siihen saakka, kunnes saat jonkun opiskelupaikan ja muutat pois vanhempiesi luota. Tämän jälkeen usko on pelkästään ihmisen oma asia, enkä näe edes mitään syytä, miksi olisi "välttämätöntä" kertoa uskostaan vanhemmille, mikäli se aiheuttaa heissä huolta ja murhetta.

Itse olen 47 v. perheenisä ja seuraan mielenkiinnolla minkälaisiin valintoihin omat lapseni päätyvät. Tietenkin pyrin suojelemaan heitä kaikelta pahalta, väärältä ja vahingoittavalta, mutta en halua myöskään tuomita mitään uusia tuulia - varsinkaan jos en tiedä niistä tarpeeksi.

Kerropa miksi se olisi välttämätöntä?

Ja mitä ylensäkin "haet" wiccalaisuudesta?

Jos sinä haet siitä jotakin sellaista mitä ei sinussa olisi jo nyt, sen voin kertoa että sitä et tule ikinä löytämäänkään.

Wiccalaisuus on mysteeriuskonto.
Ja se Yhteys
löytyy vasta sitten kun tietynlaiset kysymykset lakkaavat, ja Yhteys on olemassa ihan itsestään, ja koko ajan.

BB.

Aina kannattaa kuunnella oman sydämmen ääntä, se tietää parhaiten, mutta muista että vaikeneminen voi joskus olla parempi kuin tuhat sanaa.

En toki tiedä millaisia persoonia vanhempasi ovat, mutta varmasti rakastavat sinua, olitpa näkemyksiltäsi mitä vain. Ja kun sinä tiedät, mitä he ovat, eikö olisi oikein ja kohtuullista, että hekin tietävät, mikä sinä olet?
Sillä kait sinäkin heitä rakastat?
Jos tuntuu vaikealta heittää asiat kylmiltään pöytään, kannattaa
kokeilla "lämmittelymetodia", eli ruokkia heitä pienillä tiedonjyvillä aiheesta ennen koko totuuden julkaisemista.
Sillä tietämättömyys herättää aina vastustusta ja jos vanhempasi eivät tiedä, mitä kaikkea uskontosi pitää sisällään, he ehkä helpommin tuomitsevat sen.
Itse aikanaan tulin siihen tulokseen, että jollei yksinhuoltajaäitini sulata sitä faktaa, että pojasta tuli satanisti, se on hänen murheensa, ei minun.

P.S. Vanhemmat ovat usein ymmärtäväisempiä kuin voisi päällepäin uskoa. :)