Ala-asteen aikana meille jokaiselle on varmaan tullut kavereita, joista osasta tullut ystäviä ja jotka ovat pysyneet ystävinä tähän päivään saakka. Kuitenkin jokaisen elämässä tulee aikoja kun ystävää ei vaan voi pakata taskuun ja lähteä uuteen seikkailuun, vaikka nyt uuteen kouluun. Niin kävi minulle.
Minulla on aina ollut 4 hyvää ystävää. Nyt kuitenkin meistä jokainen lähti etsimään omaa alaansa ja ajauduttiin eri kouluihin. Hieman jännitti aloittaa koulu täysin tuntemattomien kanssa, ujo kun olen. Mutta alusta asti päätin olla avoin ja ystävällinen, jotta saisin uusia tuttavuuksia. Kuitenkin, nyt kun koulua on käyty jo tovi, minulla ei ole yhtään kaveria luokaltani. Menen ihmisten luo juttelemaan tai kysyn voiko heidän viereensä istua. Kun heidän olisi mahdollista tehdä sama, he menevätkin istumaan yksin, koska minua lukuunottamatta muilla on jo vieruskaveri...
Mikä minussa on oikein vialla? Olenko niin ruma ettei kukaan tahdo olla kanssani? Olenko yksin vain siksi etten tupakoi? Kuinka voin koskaan mennä töihin jossa minulla on työkavereita jos muista on vastenmielistä kommunikoida kanssani?
Luulin ettei täysi-ikäiset ihmiset ole enää niin pinnallisia...
Minulla on aina ollut 4 hyvää ystävää. Nyt kuitenkin meistä jokainen lähti etsimään omaa alaansa ja ajauduttiin eri kouluihin. Hieman jännitti aloittaa koulu täysin tuntemattomien kanssa, ujo kun olen. Mutta alusta asti päätin olla avoin ja ystävällinen, jotta saisin uusia tuttavuuksia. Kuitenkin, nyt kun koulua on käyty jo tovi, minulla ei ole yhtään kaveria luokaltani. Menen ihmisten luo juttelemaan tai kysyn voiko heidän viereensä istua. Kun heidän olisi mahdollista tehdä sama, he menevätkin istumaan yksin, koska minua lukuunottamatta muilla on jo vieruskaveri...
Mikä minussa on oikein vialla? Olenko niin ruma ettei kukaan tahdo olla kanssani? Olenko yksin vain siksi etten tupakoi? Kuinka voin koskaan mennä töihin jossa minulla on työkavereita jos muista on vastenmielistä kommunikoida kanssani?
Luulin ettei täysi-ikäiset ihmiset ole enää niin pinnallisia...
Vastaukset 6
Vanhimmat
et varmaankaan ole niin ruma ettei kukaan kanssasi haluaisi keskustella.mutta monesti esim pienemmillä paikkakunnilla on sellainen meininki että muualta tullutta karsastetaan .menet vaan rohkeasti porukkaan keskustelemaan niin eiköhän se siitä lähde liikkeelle. minäkin olen muuttanut tälle nykyiselle asuin paikkakunnalle muutama vuosi sitten mutta vieläkin joudun huomaamaan että minut siirretään sivuun koska olen ns muualta tullut.mutta kun itsepintaisesti hakeutuu itseään miellyttävien ihmisten seuraan saa kyllä kavereita.minäkin sain ja niin saat sinäkin!!
en usko että tupakoivat ystävystyvät yhtään helpommin,ne raukat vaan ovat niin koukussa siihen nikotiiniin että ovat ns kavereita jotta kehtaavat porukalla mennä pihalle.
haluan toivottaa sinulle jaksamista,äläkä vaan ala tupakoimaan saat kavereita muutenkin sillä vaikutan fiksulta.
korjaa tilanteen. Odottele, kyllä se siitä, Tsemppiä.
Kouluhan on alkanut vasta äskettäin, jos tätä syksyä tarkoitat! Älä ota paineita. Yksinäisyyden ja outouden tunne korostuu, kun kaverisi ovat muualla. Varmasti joukossa on muitakin, jotka tuntevat samaa. Katso ryhmää ulkopuolisen silmin. Ehkä tuleva ystäväsi on joku, jota et ensisilmäyksellä edes huomannut?
Ryhmädynamikka muotoutuu kuukausien kuluessa. Opitte tuntemaan toisenne paremmin, jolloin yksinäisyyskin varmasti vähenee. Oletko ajatellut, että voisit mennä myös harrastamaan jotain vaikka kansalaisopistoon? Siellä voit tavata eri ikäisiä ja eri tyyppisiä ihmisiä, mitä nykyisessä ryhmässänne on.
Olen kuullut, että pysyvimmät ystävyyssyhteet luodaan parikymppisinä tai nuorempina. Eräs 80-vuotias sukulaistätini on parhaillaan masentunut, kun viimeisinkin hänen nuoruudenystävänsä on kuollut.
Itse en ole koskaan ollut kovin sosiaalinen, enkä ole muodostanut laajaa ystäväverkostoa. Aluksi koin vierautta opiskeluryhmissä ym. Nykyään ajattelen, että yksinäisellä sudellakin on olemassaolonsa oikeutus, vaikka tämä yhteiskunta pyrkii voimakkaasti yhdenmukaistamaan ihmisiä. Minun sosiaaliset tarpeeni tyydyttyvät kulloistenkin työtovereiden, erilaisissa satunnaisissa harrastuspiireissä kohtaamieni ihmisten, sukulaisten ja nettikeskustelujen kautta.
Työpaikkojakin on hyvin monenlaisia, ja niiden kirjoittamattomat säännöt ovat joskus aika karuja. Joskus työpaikoilla osataan kiusata varsin huomaamattomasti. Oman kokemukseni mukaan raadollisimpia ovat alat, joilla hyvät sosiaaliset taidot ovat perusvaatimus. Vika ei ole sinussa, jos sinua kohdellaan välinpitämättömästi tai huonosti!
Tsemppiä, löydät varmasti vielä ystäviä!
Suomalainen on vain rakennettu silleen,
että helposti ei ystävyyksiä solmita.
Minä luulen, että ajan oloon saat ystäviä
vielä paljonkin. Ehkä et ole niin avoin
kuin pitäisi. Pidäppäs kutsut koulukavereille.
Johan ystäviä löytyy.
Minulla sama ongelma kun alotin uudessa koulussa nyt. Ennen minulla oli joitakin kohtuullisia ystäviä mutta eivät nekään mitään oikeita ystäviä olleet. Syrjitty olo kyllä on kohtuullisesti varsinkin kun on aivan erinlainen kuin muut samalla luokalla.
En usko että ehdin ystävystyä sillä luokalla kenekään kanssa 3 vuoden aikana. Ehkä ongelma on asenteessa, ken tietää.
Pitää jotenkin muuten kokeilla hankkia ysäviä, joka minulla on vaikeaa.
Kiitos kaikille vastauksista.
Päivä päivältä tiedän varmemmin, että tuo koulu on juuri sitä mitä tahdon. Opin siellä juuri niitä asioita mitä tahdon tehdä tulevaisuudessa työksenikin. En siis anna yksinäisyyden haitata. Kuitenkin toivon, että voisin tutustua johonkin.
Olen myös katsellut harrastustoimintaa uudelta paikkakunnalta. Tahtomiani harrastuksia ei ole vielä löytynyt, mutta jos jotain kivaa löytyisi, olisihan sielläkin mahdollista tutustua ja saada uusia kavereita.