Alotan vaikka siitä miten tää liittyy 'rakkaus' osioon. Elikkäs, olin viime vuonna (7lk) yhdellä valinnaiskurssilla jolla oli yks tosi kaunis ja mukava tyttö, olin heti ihan lääpällään. Kyllä aina välillä juttelin sille ja olin onnellinen että juttelinkin, koska halusin saada siitä ystävän tai jotain muutakin. Aina kun puhuin sille se oli aina ihan mukana jutuissa eikä ollu tyly koskaan. Sen luonnekkin oli niin ihana että ajattelin sitä vapaa ajallakin tosi paljon. Se kurssi alkoi olla lopussa ja yritin olla ajattelematta etten kohta enää olis sen kanssa mitenkään tekemisissä, koska se sai mut tosi surulliseks. Ajattelin että mun täytyy tehdä tässä jotain, yritin mutten kuitenkaan uskaltanut esim. kysyä sen messenger osotetta tai numeroa. (Tiedän, ei ole kovin vaikeeta mutta oon vielä sen verran pentu etten oikein uskaltanu, ja sen lisäks vielä tosi tulisesti ihastunu siihen.)
Se kurssi oli ohi, olin tosi surullinen kun en voinut enää nähdä sitä ja kesäloma alkoi. Ajattelin sitä koko kesäloman ja mietin miten ihanaa olis jos se olis taas ens vuonna sillä samalla kurssilla, mutta epäilin tosissaan ettei ole. Sitten kun kesäloma loppui, musta tuntu että mun luokka oli jotenkin muuttunu. Kukaan ei enää puhunu mulle, ja aina jos ite puhuin tuli vastaukseks jotain niinkun "nii, joo, aha, ok" ym. En oikein käsitä mistä oli kyse, en ollu muuttunu mihinkään suuntaan sen kesäloman aikana ja siks se tuntukin tosi oudolta. Se otti mua päähän ihan kokoajan joten menin puhumaan rehtorille. Kysyin jos voisin mennä eri luokalle kun musta tosissaan tuntui että olin ihan yksin kokoajan. Sitten se rehtori katsoi aika surullisen näköisenä ettei ole kuin yhdellä luokalla tilaa mun luokan lisäksi. Ajattelin vaan että, noh kai sekin kelpaa, ja samaan aikaan se rehtori sanoi että se luokka on 8A (Mun sydän pomppas, se on just se sama luokka missä se tyttö on!) Sanoin siihen aika tyynenä että se käy ihan hyvin, ja samaan aikaan mun sisällä oli tosi onnellinen tunne. Halusin koko kesäloman ajan nähdä sitä tyttöä ja olin koulunkäytävilläkin katseella hakenu sitä, välillä nähny ja tulee aina hyvä olo kun näen.
Se rehtori sanoi että voisin aloittaa seuraavalla viikolla sillä luokalla. Se luokka sopi muutenkin niin hyvin mulle, mun etu- ja sukunimet alkaa molemmat A:lla. :D
Ja nyt tänään oli ensimmäinen päivä sillä luokalla. Aluks oli vähän orpo olo kun istuin siellä luokassa yksin. Mutta se meni äkkiä ohi. heti välitunnilla sen luokan pojat tuli puhumaan mulle ja kyllä se tyttökin tuli juttelemaan ihan ilosesti. Olen aika onnellinen tähän päivään. Eikä todellakaan ole ikävä mun tylsää vanhaa luokkaa, ne ei muusta puhunukkaan kun jostain Counter Strikestä. Vaikka on se ihan ok peli, en siitä jaksa aina jauhaa. Toivon että musta ja siitä tytöstä tulis ystävät tai miksei muutakin. Tosi onnellinen olo! :D
Oli pakko kirjottaa jonnekkin.
Se kurssi oli ohi, olin tosi surullinen kun en voinut enää nähdä sitä ja kesäloma alkoi. Ajattelin sitä koko kesäloman ja mietin miten ihanaa olis jos se olis taas ens vuonna sillä samalla kurssilla, mutta epäilin tosissaan ettei ole. Sitten kun kesäloma loppui, musta tuntu että mun luokka oli jotenkin muuttunu. Kukaan ei enää puhunu mulle, ja aina jos ite puhuin tuli vastaukseks jotain niinkun "nii, joo, aha, ok" ym. En oikein käsitä mistä oli kyse, en ollu muuttunu mihinkään suuntaan sen kesäloman aikana ja siks se tuntukin tosi oudolta. Se otti mua päähän ihan kokoajan joten menin puhumaan rehtorille. Kysyin jos voisin mennä eri luokalle kun musta tosissaan tuntui että olin ihan yksin kokoajan. Sitten se rehtori katsoi aika surullisen näköisenä ettei ole kuin yhdellä luokalla tilaa mun luokan lisäksi. Ajattelin vaan että, noh kai sekin kelpaa, ja samaan aikaan se rehtori sanoi että se luokka on 8A (Mun sydän pomppas, se on just se sama luokka missä se tyttö on!) Sanoin siihen aika tyynenä että se käy ihan hyvin, ja samaan aikaan mun sisällä oli tosi onnellinen tunne. Halusin koko kesäloman ajan nähdä sitä tyttöä ja olin koulunkäytävilläkin katseella hakenu sitä, välillä nähny ja tulee aina hyvä olo kun näen.
Se rehtori sanoi että voisin aloittaa seuraavalla viikolla sillä luokalla. Se luokka sopi muutenkin niin hyvin mulle, mun etu- ja sukunimet alkaa molemmat A:lla. :D
Ja nyt tänään oli ensimmäinen päivä sillä luokalla. Aluks oli vähän orpo olo kun istuin siellä luokassa yksin. Mutta se meni äkkiä ohi. heti välitunnilla sen luokan pojat tuli puhumaan mulle ja kyllä se tyttökin tuli juttelemaan ihan ilosesti. Olen aika onnellinen tähän päivään. Eikä todellakaan ole ikävä mun tylsää vanhaa luokkaa, ne ei muusta puhunukkaan kun jostain Counter Strikestä. Vaikka on se ihan ok peli, en siitä jaksa aina jauhaa. Toivon että musta ja siitä tytöstä tulis ystävät tai miksei muutakin. Tosi onnellinen olo! :D
Oli pakko kirjottaa jonnekkin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minullakin on onllut vähän samanlainen tunne. :)
Ensimmäinen ihastukseni oli tosin musiikki. (en muista millon tapahtui)
Musiikkiin rakastuin kai 11 tai 12 vuotiaana.
Musiikkia aloin rakastamaan ehkä 14 vuotiaana.
Musiikki on minulle niin rakas asia. Musiikin ansiosta minun ei tarvitse tuntea henkisiä tuskia ollenkaan. =) Niin ihmeellistä kun se onkin.
Jos saan vaikka pakit ihastukseltani, (tytöltä tässä tapauksessa) minun ei tarvi kuin ottaa mp3 soitin ja laittaa musa päälle joka vie minut ihan muualle tästä maailmasta.
Tämä poika tykkää rytmistä, tämä poika tykkää soinnuista. Tämä poika rakastaa musaa!
Monta kertaa aina musiikkia kuunnellessa oikein tuntee miten dopamiini vapautuu. Tosi rento olo tulee. Yleensä kun olen ihastunut kuuntelen kaikkia kivoja kappaleita ja mietin ihastuksia, tulee tosi kiva ja rento olo.
ihana tarina :D kerro sitten, jos tulee jotain sulle ja sen tytön välille.. :)
ui vähän söpöä ! : >
kirjotathan täs joskus miten sul alkaa menee sen tytön kaa, ihan ku jostain romanttiseta leffasta ;>
tsemppii, vaikutat kivalt : >
-amanda
..voin kirjotella sitten, toivon tosissaan että voisin ainakin olla sille kaveri jos en muuta. Kun ei sitä toisten tunteista voi tietää. Taas kohta kouluun. Toivon että menis mukavasti, mutten silti liikoja odota. :D
aajuu : > oikee asenne (Y)
mun jäbä asuu kemissä ja ite asun oulussa, käyn siellä kyllä melkeen joka viikonloppu mut kuitenki aika rankkaa ilman sitä :l
en tiiä mutta haluisin jutella sulle enemmäänn : >
jos uskallat tai haluat tai jos sulla on mese tai jotain nii pistä meilinä mulle sun mese? : )
[email protected]
toi on vaan sähköposti, nii jos lähetät ossan nii lisään sut sitte meseen : >
-amanda
En kauheesti tota messengeriä ole käyttänyt, mitä nyt sillon tällön. Enkä mä oikein tiiä oonko mä nyt mitään kovin mielenkiintosta juttu seuraa. Mutta kiitos kysymästä. :D
Jos joku päivä uskallan kysyä siltä messengerin osotteen, niin saatan kysyä sitten sultakin, ja siinä sivussa puhua niitä näitä. Muuten en kyllä pahemmin sitä tuu käyttämään. Olis kyllä helpottavaa saada sen messenger tai puhelinnumero, ei jotenkin osaa puhua mun tunteista jos oon kasvotusten.
Ahh.. Toivottavasti mä en käyttäydy epätoivosesti. En haluais olla mikään takiainen. Jos se tietäis miten paljon mä siitä pidän, ja mitä kaikkea mä olen siitä puhunu, se vois olla vähän hämillään. =(
Ihana tositarina (:
Ja kaipa se on mukava että sulle taas jutellaan ja että se tyttö muistaakin sut vielä.Luettuani tuon tarinan alkoi kauhea halu toivoa että saisit sen tytön omaksesi. (: tsemiä ;)
Toivon tosissaan että näin menis. :D
Toka päivä sillä luokalla. Edistyn ihan hyvin ainakin kavereiden hankinnassa, hyvin menee luokan poikien kanssa. Eikä ole sellanen olo että ne olis vähänkun eri maata. Taas puhuin sille tytölle välitunnilla. Uskon että meistä tulee ainakin kaverit jos ei muuta. Tänäänkin jutut luisti hyvin ja se hymyili aika paljon kun se puhu mulle, minkä taas voin yhdistää siihen että sillä ei ole ainakaan ihan tylsää mun seurassa.
Hyvä vaan! :D
Odotan huomista, mutta varaudun silti takaiskuihin. Päivä kerrallaan. :D
pari päivää sitten se tyttö käveli käytävällä ohi, olin istumassa luokan edessä odottamassa tunnin alkua, kun se tuli istumaan viereen juttelemaan ja tuntu siinnä jotain flirttiäkin olevan ilmassa. Lähtiessään se taputti mukavasti reidelle ja käveli luokkaan. Siinnä kävellessä huomasin miten se hymyili sinne mennessä ja se kuiski jotain sen kaverille aika hymyssä suin. En tosin tiedä mistä ne puhu, mutta molemmat hymyili ja katto muhun päin.
Paranee vaan, tänään tapahtui lisää. Olin istumassa koulun aulan sohvilla. Se tyttö tuli siihen mun viereen istumaan. Hymyili tosi kauniisti ja jutteli. Yhtäkkiä tajusin että se otti mua kädestä kiinni ja se oli vähän punastunu, ei mitenkään et sitä olis nolottanu. Enemmänki jännittynyt ilme. Pidin sen kädestä kiinni ja katselin sitä ja puhuin jotain mitä kielelle vaan sattu tulemaan. Se ei edes vastannu niihin, kun tais tietää että ne oli sellasia ns. hätääntyneenä keksittyjä puheenaiheita. Myönnän olin vähän jumissa siinnä tilanteessa kun olin tosi ihastunut siihen tyttöön ja kun jotenkin aistin että sekin olis kiinnostunut. No, siinnä istuttiin vajaa 5 minuuttia ja juteltiin kaiken näköstä. Loppu vaiheessa se oli tullu jo paljon lähemmäs ja nojas mun olkaa vasten. Uskon että se teki pienen alotteen johonkin suuntaan, kattelen nyt mihin johtaa. Yritän jotenkin saada kontaktia vapaa-ajallakin, ettei vaan jäis koulun sisäseksi. En ollut tainnu olla ihastunu sitä tyttöä ennen kehenkään varmaan vuoteen, enkä sillonkaan niin voimakkaasti kuin tähän tyttöön. Nyt oon ihan toivoa täynnä. Oli pakko taas kirjottaa kun haluan kertoa miten onnellinen olen. Aika äkkiä tapahtuu, pari viikkoa vasta alla ja tuntuu että kaikki on jo kohdallaan. Sen luokan pojista on tullu jo kavereita ja oon jutellu niiden kanssa useesti koulun ulkopuolellakin. Ja pääsin samalle luokalle sen tytön kanssa, joka vaikuttais jo olevan kiinnostunut. Toivottavasti oon tulkinnut kaiken oikein. Ei olis kiva mennä mokaamaan mitään nyt.
todella hienoa.ei kannata luovuttaa heti jos kaikki ei onnistu,niinkuin varmasti huomasit.
..Nyt se yritys vasta alkaa! :D
Kun en vielä niin hyvin tunne että osaisin kunnolla sitä lukea. Parempi varautua kaikkeen ja mennä päivä kerrallaan.. niinkun oon joutunu kokoajan menemään... Päivä kerrallaan.