Tuoksuivat omenanpuun kukat
viileässä kevätyössä.
Ei tarvinnut sukkia
kuitenkaan tämä nainen.
Lämpöä sydämen täysi,
niin paljon,
että sitä riitti
myös tuntemattomalle.
Helteeseen hävisivät
kauniit sanat,
upposivat mereen
sinisenmustaan.
Viilsi poikki pitsin,
rakkaudella virkatun,
jätti pelkät repaleet
tuuleen vihaiseen.
Tuoksua en enää muista,
sukat jalkaan nyt pujotin,
etsin lapion, jolla kaivan revityt
pitsit, maahan kylmään, vetiseen.
viileässä kevätyössä.
Ei tarvinnut sukkia
kuitenkaan tämä nainen.
Lämpöä sydämen täysi,
niin paljon,
että sitä riitti
myös tuntemattomalle.
Helteeseen hävisivät
kauniit sanat,
upposivat mereen
sinisenmustaan.
Viilsi poikki pitsin,
rakkaudella virkatun,
jätti pelkät repaleet
tuuleen vihaiseen.
Tuoksua en enää muista,
sukat jalkaan nyt pujotin,
etsin lapion, jolla kaivan revityt
pitsit, maahan kylmään, vetiseen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koskettaa
kuin omaa tarinaa tuo ois
revityt pitsit maahan kaivettu
sukat jalassa kurkistan nurkan taa
mikä siellä odottaa
Kuvaatko tässä tilannetta hylätyn miehen kannalta.
Tuntematon nainen lähti siis merille? Hukkuiko hän?
Loppu jäi epäselväksi, löysikö mies lapion ja hautasi naisen hänelle virkkaamat pitsiverhot?
Hienosti osaat eläytyä tilanteeseen myös miehen kannalta. Tunnelma on suorastaan käsin kosketeltava. Olet kehittynyt valtavasti.
jos pidit.
Runot ovat aina vähän tulkinnanvaraisia.
Kiitos kehuista.
Olen ihan otettu, jos olit tosisasi ;)