Kun olin lapsi, puhuttiin kotona 'hyvänä pitämisestä'.
"Pidetään hyvänä!" ja sitten käsivarret äidin kaulan ympärille lujasti ja ihanasti.
Nykyisin sama asia on halaamista.
Teini-ikäisenä poika varsinkin sitä väisti, mutta sanoin, että hyvää se tekee sinullekin!
Halaaminen on kokonaisvaltainen rakkauden tunnustus toiselle.
:)
"Pidetään hyvänä!" ja sitten käsivarret äidin kaulan ympärille lujasti ja ihanasti.
Nykyisin sama asia on halaamista.
Teini-ikäisenä poika varsinkin sitä väisti, mutta sanoin, että hyvää se tekee sinullekin!
Halaaminen on kokonaisvaltainen rakkauden tunnustus toiselle.
:)
Vastaukset 21
Vanhimmat
se halaaminen on opittava kotioloissa ,muuten se ei käy luontevasti.
Meillä ei paljoa halattu kotona, mutta olen oppinut sen tavan nyt lasten lapsiltani .
He ovat oppineet sen ,kun ovat kasvaneet täällä "vieraalla" maalla. Täälä se on ihan luonnollista .
Ja etelämaalaiset nuoret ,pojat varsinkin kättelevät kohdatessaan ja erotessaan , se on mukavaa katsella.
Ei juuri halattu kotona.Käskettiin ja kiellettiin kyllä.
Nyt vanhempana olen oppinut halamaan enempi ,niin perheenjäseniä kuin ystäviäkin.Mieheni kotona halaaminen oli luonnollista ja sieltä kait olen oppinut itsekin .
Harvemmin ystäviä kohdatessa ,se on oikein lämmin kohtaaminen.
olisi lapsillekin tärkeätä tuntea olevansa rakas.
Tärkeätä se on itse kullekin (meillekin), siksi tuo halaaminen on hyvä, sanoja ei paljoa tarvita.
halailtu. Miestäni kyllä halailen, ja hellin, mutta lapsia ei ole, joten halailut jää siihen.
Itse en tunne oloani hyväksi, jos minua halitaan. Jollain lailla se on liian lähelle tuloa, josta en pidä.
...sen tiedän minua vahvistaneen,sen tunnen minua kantaneen,sen tiedän eteenpäin vieneen...
Juuri tänään ajattelin,että olen yhtä kova halaamaan kuin äiti Amma,toki en ole samaa tarkoittavana,enkä osaa parantaa.
Tiedän kuitenkin,että halaus on hyvää tekevää.Jopa parantavaa tavallisen ihmisen tavallinen halaus.
Minulle se on luonnollista,ystäviä vieraita,ketä tahansa jonka TUNNEN halauksen haluavan...kummallista,mutta sen aistii.
Kaikki eivät koe todellakaan niin lähellä olemista hyväksi.
Olen saanut olla työssä,jossa lähes joka päivä sain paljon halauksia ja halasin.
Se on aitoa välittämistä,ystävän halaus on erilainen kuin rakastetun."Halatkaa toisianne",toivotti Frank Pappa,aikoinaan,lähtiessämme laivaristeilylle "paremmalle rannalle",jossa hän oli meitä ohjelmoimassa!Siis...juuri niin!Halaus.
on yksi tapa ilmaista ystävyyttä. Kotona lapsena vakamielisessä perheessä ei juuri tunteita voinut näyttää. Nyt "isona" on meillä ystävien kesken tullut tapa halata tavatessamme ja ainakin erotessamme. Ompa meillä T-paidatkin jossa lukee isolla HALATAANKO ja jotka puemme yllemme kun lähdemme joukolla bailaamaan. Ja halauksia tulee...
Lapsena ja nuorena koin jatkuvaa lämpimän kosketuksen puutetta, mutta omia lapsia sitten halasinkin mielin määrin ja halaan herkästi nykyisin melkeinpä ketä tahansa, ellen vaistoa torjuntaa, kaikkihan eivät halaamisesta pidä. Ystävällisyyttä ja lämmintä kosketusta ei voita mikään. Päivittäiseen kosketuksentarpeeseeni auttaa myös kissa, jota tuskin koskaan voin silitellä liikaa. :)
Varmaankin tunteella suoritettu halaus on rakkauden tunnustamista hyvin konkreettisella tavalla. Halauksia, kuten suudelmia,on kaikenlaisia.
Meille näkyy siirtyneen eurooppalainen (?) tapa halata silloinkin, kun tuntemukset ovat vähemmän ruusuisia tai halata vain kättelyn vastapainoksi. Näin ainakin työelämässä.
Vai miten voisi tulkita halaukset ihmiseltä, joka halaa edessä, mutta iskee puukkoa selkään takana. Hyvästijättöseremonioissa on tapana halata lähtijää, vaikka rakkaudentunnustuksesta ei ole kyse jne. Kivalta se tuntuu, kun halaaja on tuttu ja tuntemukset tietää, muissa tapauksissa - no jaa.
Mukava tapa nykyään tuo halaaminen. Ihmiset ovat tulleet läheisemmiksi toisilleen.Ei minuakaan lapsena paljon halailtu,eikä hellitty.Äiti varsinkin tuntui aika etäiseltä.Isä otti syliin ja tuntui paljon läheisemmältä. Kaikkein ihaninta on ,kun lastenlapset halaavat.Tuntee olevansa tärkeä ja rakastettu,sillä pieni lapsi ei osaa teeskennellä rakkautta.Se on varmaan aitoa,jota heiltä saa.
Kotikasvatukseeni ei halaaminen kuulunut, meillä ei halattu eikä pidetty sylissä.
Lapsiani olen halannut liian vähän, oma äiti paheksui sitäkin.
Miehenikään ei ollut mikään halaaja, kuulu varmaan tähän ikäluokkaan.
Lapsenlapsiani olen oppinut halaamaan ja huomaamaan miten hyvä halaus tekee.
Minulla on muutama ystävä joka aina halaa kun tavataan. Ventovieraiden halaukset saavat vieläkin jäykistymään.
kesällä,
kun lapsenlapseni vanhempineen olivat olleet käymässä, ja aivan liikuttuneena kertoi, että kun se pienikin tuli lähdön edellä ensimmäisenä, ja halasi häntä polvien kohdalta, isompi ylempää ja aikuiset sitten kaulasta.
Hän kertoi heidän soittaneen pianoa nelikätisesti ja laulaneen, oli aivan onnellinen siitä, että hänet muistettiin noin lämpimästi, vaikka hän ei enää kyläilemään pääsekään. Aikaisemmin hän aina matkusti meidän juhliimme ja muulloinkin.
Oli ihana lukea kaikkien teidän viestejänne,
Lavi kertoi lastenlasten halaamisesta, samoin minäkin tunnen heitä halatessani.
Niin kuin Taikarönsy aloitti viestinsä, niin juuri minäkin halaamisen koen.
:)
Halataan lapsiamme ja läheisiämme, tässä nykymaailmassa sen välittämä hyväksymisen
ja rakkauden viesti on heille elintärkeä.
:)
Met olimma toista kymmentä vuotta sitten
tuolla "kivitipussa" ja meille opetetiin kaikille
halaamista.
Eikä siinä puhuttu rakkauesta sanaakaan.
Välittämisestä kylläkin.
Suomalaiset ovat ujoja edes kättelemään saati halaan saman sukupuolen henkilöitä.
Varsinkin harvemmin tapaamia tuttuja ja ystäviä
pitää halata. Oli paikka vaikka kirkko tai ostoskeskus.
Ei tee pahaa kenellekkään joskus halata.
Ikäihmisiä ja pitkäaikais sairaita voi
joka tapaamisella halata.
Toisaalta isäni suvussa on tapana halata,eikä kätellä.
Tietysti voi kysyä saako halata jos tietää toisen olevan aran ihmisen.
Halaaminen ei ole "Rakkauden tunnustus" !
ja lapsenlapsiamme,
muitakin läheisiämme.
Sanat ovat vaikeita sanoa, mutta halaaminen sisältää sen viestin.
Siksi juuri se tuntuu niin hyvältä, helpottavalta ja vapauttavalta.
Tunnen olevani hyväksytty, rakastettu, pidetty.
Pelkän 'hyvän-päivän' vaihtoehto se ei mielestäni ole. Siihen riittää kättely tms.
Jos ei ole lapsena oppinut luottamaan ihmisiin ympärillään,
puolustaa reviiriään, osoittaa, ettei haluatoisia liian lähelleen.
Jos taas on saanut pienenä hyväilyjä,
mielellään halaa ainakin läheisiään.
joka muuttaa elämän iloisemmaksi ja aurinkoisemmaksi.:)
opin halaamaan muitakin kuin ihan läheisiä ihmisiä. Aikaisemmin Olen päästänyt näin lähelle vain minulle todella rakkaat henkilöt.
Tai siis: ainakin minusta tuntuu.
Halauksen tunnesisältö minusta on:
"Kuule, sinua rakastetaan!"
Kaikki solut ihmisessä asettuvat lepoasentoon,
sen se tekee.
:)
on se ilosanoma,
jota odotamme.
aseriisuntaa parhaimmillaan...tulla tykö ja lähelle toista ihmistä taikka vaikkapa lemmikkiäsi.
Tulisipa meillä täällä viileässä pohjolassakin ranskalainen tapa poskisuudelmista :)
minäkin toivon kehityksen kulkevan.
:)