Nyt kun olemme päässeet keskustelussa ruokakeskustelun alkuun ja tuo ruokajuoma-asia on jo käsitelty, niin kertokaas minkälaisia ruokia yleensä laitatte.
Saattais olla avuksi oman ruokalistan suunnittelussa.
Yritän laittaa aina vaihtelevaa ja hyvää ruokaa, mutta usein käy niin, että kun pitäis tietää mitä huomenna laitan, niin pää lyö ihan tyhjää, tai korkeintaan pari ruokaa tulee mieleen ja niitä meillä on just ollut.
Onko tämä sitä pahentunutta dementiaa, vai onko sitä laajemminkin liikkeellä vastaavanlaista aivojen tyhjyyttä?
Tuntuu, et just oli kalaa, kalkkunaa, jauheliharuokaa, keittoa. laatikkoa jne.
tykkään vaihdella eri päivinä eri sorttista, eli keittoja, uuniruokia, kastikkeita vähän vuorotellen.
Usein laitankin vain mitä kaapista löytyy esim. uuniin. Kaikkia mahdollisia kasviksia, perunaa ja sipulia ja päälle sitten lihaa tai kalaa ja siitä tulee aina eri makuista, mutta maukasta. Nyt on vaan ongelma, kun toi meidän nuoriso on alkanut marista joka asiasta. Tähän asti ovat ihan tyytyväisinä syöneet. Nyt ei enää näytä kenellekään kelpaavan kasvikset. Laitan kuulemma aivan liian usein uuniruokaa, vaikka olisin laittanut vaan esim. kahden viikon välein.
Ne valittaa nykyään ihan kaikesta. siksi en keksi enää mitään ruokia. Sellasia kun ei voi laittaa mistä itse pitäisi, tai ne jättää syömättä, tai ottavat vaan sen verran, että lautanen likaantuu just ja just.
Pitäisköhän pitää ne vähän aikaa nälässä, jos sitten taas alkais normaaliruoka maistua??
Ne on kyllä lellitty meillä ihan pilalle. Aina yritetään tarjota sellasta mistä pitävät. En voi sietää, jos ruokaa joutuu heittämään pois.
Sitten kun satun tekemään vähemmän, ettei jäisi, niin ne päättääkin syödä kunnolla ja ei meinaa riittää.
En enää tiedä miten pitäis menetellä.
Auttakkee nyt siskot ja kertokkee miten teillä tehhään.
Saattais olla avuksi oman ruokalistan suunnittelussa.
Yritän laittaa aina vaihtelevaa ja hyvää ruokaa, mutta usein käy niin, että kun pitäis tietää mitä huomenna laitan, niin pää lyö ihan tyhjää, tai korkeintaan pari ruokaa tulee mieleen ja niitä meillä on just ollut.
Onko tämä sitä pahentunutta dementiaa, vai onko sitä laajemminkin liikkeellä vastaavanlaista aivojen tyhjyyttä?
Tuntuu, et just oli kalaa, kalkkunaa, jauheliharuokaa, keittoa. laatikkoa jne.
tykkään vaihdella eri päivinä eri sorttista, eli keittoja, uuniruokia, kastikkeita vähän vuorotellen.
Usein laitankin vain mitä kaapista löytyy esim. uuniin. Kaikkia mahdollisia kasviksia, perunaa ja sipulia ja päälle sitten lihaa tai kalaa ja siitä tulee aina eri makuista, mutta maukasta. Nyt on vaan ongelma, kun toi meidän nuoriso on alkanut marista joka asiasta. Tähän asti ovat ihan tyytyväisinä syöneet. Nyt ei enää näytä kenellekään kelpaavan kasvikset. Laitan kuulemma aivan liian usein uuniruokaa, vaikka olisin laittanut vaan esim. kahden viikon välein.
Ne valittaa nykyään ihan kaikesta. siksi en keksi enää mitään ruokia. Sellasia kun ei voi laittaa mistä itse pitäisi, tai ne jättää syömättä, tai ottavat vaan sen verran, että lautanen likaantuu just ja just.
Pitäisköhän pitää ne vähän aikaa nälässä, jos sitten taas alkais normaaliruoka maistua??
Ne on kyllä lellitty meillä ihan pilalle. Aina yritetään tarjota sellasta mistä pitävät. En voi sietää, jos ruokaa joutuu heittämään pois.
Sitten kun satun tekemään vähemmän, ettei jäisi, niin ne päättääkin syödä kunnolla ja ei meinaa riittää.
En enää tiedä miten pitäis menetellä.
Auttakkee nyt siskot ja kertokkee miten teillä tehhään.
Vastaukset 62
Vanhimmat
"tykkään vaihdella eri päivinä eri sorttista, eli keittoja, uuniruokia, kastikkeita vähän vuorotellen"
Näin minäkin teen. Yritän suunnitella viikon ruokalistan valmiiksi ja vertaan sitä koulujen ruokalistoihin, jotta ei tulisi ihan samoja sapuskoja. Siitä tuli joskus vähän sanomista, kun samalle päivälle sattui samaa ruokaa kuin koulussa...
Meillä myös välillä tuntuu, että mikään ei kelpaa. Leipää vain haluttaisiin puputtaa kunnon ruuan sijasta. Pojat saattoivat vetää paketillisen leikkeleitä ja limpun ennen kuin ehdin paikalle toteamaan hävityksen.
Olen sitten myös todennut, että jos tekisin vain niitä ruokia, joita lapset haluavat, meillä syötäisiin aina spagettia, nakkeja, kalapuikkoja ja pitsaa. Monilla lasten kavereilla tuntuu vakiosapuskana olevan kananugetit, nakit ja ranskalaiset, eräskin äiti sanoi, että ne ovat ainoita mitä hänen lapsensa suostuvat syömään. Minun mielestäni eri ruokia on opeteltava syömään, vaikka vain maistettava, joten teen sitkeästi ruokia oman ruokalistani mukaan. Mies ja minä syödään niitä sitten seuraavana päivänä lounaaksi. Välillä maistuu vähemmän, mutta sitten seuraavalla aterialla enemmän.
Loistavaksi keinoksi meillä on osoittautunut viikonlopun lasten kokkivuoro ja/tai lasten suunnittelema ruokalista. Lapset tekevät ruuan alusta alkaen itse, aikaa menee kyllä aika lailla, mutta näyttää se ruoka maistuvan paremmin kuin mutsin tekemä. Jopa pojat ovat innostuneet, innostusta herätti myös se, että mieheni, joka yleensä ei ikinä kokkaa (grillausta lukuun ottamatta), teki myös ruokaa omalla vuorollaan. Samoin suosittuja meillä ovat teemapäivälliset: kiinalaista, meksikolaista, indonesialaista jne. yms. Kerran oli marsilainen ateria = kaikki oli vihreää!
Suosikkejani taitavat olla uuniruuat (kala, paisti, lihapullat, pataruuat tyyliin "mitä jääkaapista löytyy"), laatikot (makaroni, lihapottusose, kiusaukset) ja keitot. Kalapuikot ovat kyllä nopea ja helppo juttu, mutta niiden kanssa "täytyy" olla pottumuusi (jauhemuusi ei kelpaa...) ja pottujen kuoriminen tälle porukalle, huoh.
Selaan aina Pirkka-lehden tai muun ruokalehden huolellisesti ja yritän tehdä siitä yhden aterian, jotain uutta vaihtelun vuoksi.
Yritän ottaa lapset mukaan ruokien suunnitteluun vaikka ihan kaikkeen en myönny, mutta näin minusta meillä ainakin lapset on myöntyväisempiä maistamaan uusia ruokia, kun he ovat saaneet itse valita mitä syödään.
kaikki ja kehuivat vielä, että hyvää on.
Siis meidän nyk. nuoret ovat pienestä pitäen tottuneet kaikenlaisiin ruokiin. Yleisesti ovat kaikesta pitäneet, koska myös itse olen siinä suhteessa kranttu, että ruoka pitää olla hyvän makuista ja myös näyttää hyvältä.
Siis makua pitää olla ja makea pitää olla makeeta ja suolanen suolasta, eli ei mautonta. Muitakin mausteita luonnollisesti käytän, kuin nämä mainitsemani. Lisäksi kermaa ja juustoja, smetanaa ym.
Liian tulisia mausteita ei vatsani kestä ja nehän pilaa makuhermot.
Minun periaatteeni on, ettei mausteet saa kuitenkaan peittää alkup.raaka-aineen makua.
Näin tapahtuu kaikissa valmiiksi marinoiduissa lihoissa, mitä kaupoista saa. Kaikki maistuu ihan samalle, ällöttävää. Kaikki valmiiksi maustetut onkin meillä pannaan julistettu.
että meillä oli nuorten kanssa sovittu, että vkonloppuisin tekevät itse ruoan. Vuorotellen ja vastaavat koko keittiöstä.
Alkuinnostus oli lupaava. Suunnittelivat mitä laittavat ja antoivat kauppalistan tarvikkeista .
Se oli todella vain alussa. Ehkä noin kuukauden sitä kesti. Sitten alkoi lintsaukset. Keittiövuoroja vaihdeltiin ja vekslailtiin, tai sitten jätettiin kokonaan väliin. Eivät tulleet edes kotiin syömään.
Pieleen meni sekin yritys.
Heidän laittamansa ruoka oli korkeintaan tyydyttävän arvosanan veroista ja silti vielä kehtaavat valittaa.
Meillä myös söisivät vain esim. nuudeleita.
Leivät ja leikkeleet häviää alle aikayksikön. Eipä ole tietysti ihmekään jos ei enää ruoka sitten maistu. Kyllä siis ottaa päähän niin usein.
Meillä kun mieheni on eirilaisesta ruokakulttuurista kotoisin, niin hän ei ollut koskaan oppinut kuorimaan perunoita, niin ruoanlaitossa menee kauheesti aikaa kun koko isolle porukalle pitää joka kerta olla kuoritut perunat. Pari kertaa olen yrittänyt kokeeksi tarjota kuoriperunoita. Viimeisin yritys jäi todella viimeiseksi. Mies ja lapset sotkivat niiden kuorien kanssa yhtä paljon ja ruoka ennätti jäähtyä ja nälkä lisääntyä, ennen kun perunat oli kuorittu. Lopulta jouduin kuitenkin itse kuorimaan ne keitetyt perunat kaikille. Siitä ei tullut kertakaikkiaan yhtään mitään.
Mitä jos kokeilisit niin päin, että maustat chilin lihalla.
vaikka kuinka yllyttäisit.
Tässä kohdin pidän hyvänmaun-periaatteestani kiinni.
Mausta ei tingitä.
Joudut kuorimaan perunat omalle miehellesi. Onko teillä yhteisiä lapsiakaan. Ainakaan miehesi kanssa.
yksi yhteinen ja minulla edellisestä avioliitosta yksi.
Meillä ei siis kukaan muu osaa kuoriperunoita kuoria, paitsi minä, joka olen lapsesta asti siihen oppinut. Koulussa kuulemma meidän sijoitetut söivät perunat kuorineen.
Niin kamopottava sotku mikä keitettyjen perunoiden kuorimisesta tulee ja sitä liimaista kuoren jämää on joka paikka täys, ei sitä kestä Erkkikään.
Puolustukseksi täytyy kyllä sanoa, että en läheskään aina joudu miehelleni kuorimaan, vaan hän on kova kokkailemaan ja silloin hän kuorii tietysti etukäteen kaikille, kuten jokainen joka meillä ruokaa porukalle laittaa. Hän siis joutuu myös kuorimaan ison määrän perunoita kokatessaan.
Nyt olen itsekin jo niin tottunut niihin kuorittuihin perunoihin, ettei kuorineen keitetyt enää edes maistu. Kohta kolmekymmentä vuotta on sitä jo harrastettu, siis perunoiden kuorimista muunmuassa.
Minä olen kuorinut meidän perheen perunat aina.Silloin,kun laitan ruokaa.Yleensä väkeä on n. 10 henkeä. Pääsen kyllä paljon helpommalla, kun siivoan niitä kuorisotkuja sitten pöydältä.Meidän lapset tykkää perunamuusista ja senkin teen itse alusta loppuun. Jatkan näin, vaikka kuka sanois mitä.Mieheni osaa tehdä myös hyvää perunamuusia ja lapset kuorii myös mielellään perunat, kun teen muuta.Mieheni myös mankeloi meidän kaikki lakanat ja hoitaa kukat. Itse maalaan ja nikkaroin mielelläni, jota hommaa mieheni inhoaa!
Kun meidän esikoinen meni kouluun, opettaja sanoi tutustumistilaisuudessa, kun joku kysyi mitä lasten pitäisi osata kouluun tullessaan, että pitäisi osata kuoria kuorineen keitettyjä perunoita ja solmia kengännauhansa. :-)
Sitä pottujen kuorimista sitten harjoiteltiin hartaasti, ei järin hyvällä menestyksellä...
Jos tarjoan kokonaisia perunoita, esim. vaikka jonkun kastikkeen kanssa, kuorin perunat silti valmiiksi. Muusia teen säännöllisesti, joten perunateatteri pyörii. Ja, edelleen monien kauhuksi, lapsilla on myös perunoiden kuorintavuoroja. Jokainen kuorii. Raaps, raaps. Hmm, tulipas yhtäkkiä uusien perunoiden ja sillin himo, ah.
Eipä nykymiehiä paljon Suomessa naiset hemmottele. Nyt kun amalia meni paljastamaan kuorineensa miehelleen perunoita niin johan femakoilla heti nous niskakarvat pystyyn ihan kuin amalia olis koko naissukukunnan pettänyt teollaan. Kyllä moni muukin salaa hemmottelee miestään ja poikiaan, mutta ei vaan uskalla rohkean amalian tavoin kertoa.
menee varmaan aika tasan. Kyllä mun mieskin välillä hemmottelee minua, erityisesti laittamalla mulle jotain tosi hyvää syötävää. Meillä onkin melkein kilpailu, et kumpi laittaa parempaa ruokaa ja keksii taas jotain uutta kokeilua. Sitten yritämme arvuutella, mitä kaikkea ruoka pitää sisällään.
Ois muuten kiva tietää, kuka muissa perheissä silittää miehen paidat.
Asia tuli mulle yllätyksenä esiin, kun tyttäreni ystävättäret olivat aivan ihmeissään, kun selvis, ettei meidän "isi" silitä koskaan paitojaan, vaan minä.
He eivät voineet uskoa korviaan. Minä taas olin ihmeissäni, kun mun mielestä se oli aivan luonnollista, että minä sen teen, koska hallitsen sen paremmin.
Meillä on aika selvä työnjako muutenkin, siis ihan automaattisesti, enkä ole koskaan muuta odottanutkaan.
Minun mieheni yleensä tekee mitä vain, on erittäin kätevä käsistään. Ihmiset sanovatkin hänestä, että muut tekevät mitä osaavat hän tekee mitä haluaa.
No, hän ei siis halua koskaan silittää, tiskata, edes koneella, paitsi äitienpäivänä, ei imuroida tai siivota yleensäkään eikä pestä pyykkiä.
Minusta on toisaalta parempikin, kun ei tule mun reviirille, kun ei osaisi kuitenkaan tehdä niitä hommia siten, et se mulle kelpais.
Näiden perinteisten kotitöiden lisäksi, mulle lankeaa vielä kaikki maalaamiset, tapetoinnit ja paklaamiset. Niitä hän siis EI tee. Hyvä kun jokainen tietää tehtävänsä ja paikkansa.
Sellanen, joka ei itse hemmottele toista, ei myöskään osaa ottaa hemmottelua vastaan. Näin uskon. Minusta äidit tekevät karhunpalveluksen tyttärelleen, kun eivät opeta heitä paijaamaan miestään vaan trendinä on, että näiden pitäis itse paitansakin silittää kuin sisäköt. Elämästä tulee taakka, jos askeleensa laskee.
Ei sen puoleen, en minäkään tykkää silittämisestä, joten ei tulis mieleenkään pistää miestä silittämään, vaikka hän osaiskin. Silityksestä laistan aina kun vain mahdollista, eli kehotan pitämään pikkutakin päällä, niin ei kukaan huomaa mitään.
kaulus kuitenkin pitää silittää ja vähän tota etumusta.
Rennon ryppyinen tyyli mielummin kuin osittaista silmälumetta. Tai sitte pitää pinnistää, ja silittää koko paita. Ihan oikeesti, onhan se vaiva sitten nähtävä, että pystyttää silityslaudan ja pistää raudan töpselin seinään ja asettelee sitä paitaa siihen laudalle. YÖK.
Nyt repesin, yritän aina löytää täällä vieraillessani jonkin hyvän jutun ja osuin kultasuoneen! Kiitos Helinä! Mun mies on sisäkkö! :DDD Ja ihan hullu vielä kun silittää mielellään; saa näet olla hetken hiljaisuudessa ja miettiä omiaan...
Vai pitäiskö tää nyt tulkita niin, että kun mun mies silittää mun paidat, niin siks se nauttii mun tekemistä kiisseleistä?
Ihan hervoton juttu, taidankin ruveta tappelemaan paidansilitysvuoroista, niin se tekis kaikki remonttihommat mun puolesta! (Paitsi että mä inhoon silitystä ja se nikkarointia)
Tästä on hyvä lähtee nukkumaan, jos nuori väki suo...
Amalia, lisää chiliä, ja muitakin mausteita ja pippuria roimasti. Näin ruuastasi tulee keittäjänsä luonteen mukaista ja varmaan maistuis sullekkin. Kysy niiltä vaikka.
Tänään lähtee viikonloppulomalle lapsi, joka ei voi sietää kaaliruokia, joten lammaskaalia tehdään, koska siitä tykkäävät kaikki muut.
Yleensä syödään viikon mittaan liha-, kala- ja kanaruokia keittoina, kastikkeina ja uuniruokina.
Perunaa, riisiä ja pastaa eri muodoissa, salaattia tai raakaraasteita on muilla kuin keitto- ja wokkiaterioilla.
Teinit tykkäävät meillä wokista, risotosta ja yleensä pastaruuista, myös perunat ja jauhelihakastike kelpaavat, keitoista suosiossa on vain siskonmakkarakeitto. Jokainen saa esittää ruokalistaan toiveruokansa ja kaikki syövät kaikkea, vaikka sitä josta eivät niin pidä ottavatkin vain vähän. Jos joku ruoka on osoittautunut jollekin todella vastenmieliseksi olen katsonut, että edellisestä ateriasta jää tälle henkilölle annos (esim. tämä kaalia karttava). Itsekään en syö silakkalaatikkoa enkä maksalaatikkoa, joita ei sitten tule tehtyäkään - maksalaatikon ystävät saavat sitä kyllä syödäkseen eineksenä ja silakkalaatikko ei ole kenenkään suosikki.
konkreettisesti ihan mainitsemalla ruoan, olit sinä ja ohi meni pahasti. En voi siteää kaalikeittoa.
Siis kaalista pidän kaikissa muissa muodoissa ja lampaasta myös, mutta keittona, ei, ei ei.
Ei saa meillä lapsiraukatkaan, ties vaikka olisi heidän herkkuaan. en suostu tekemään. Sama on maksalaatikon kanssa. Sitä kyllä heille aina välillä ostetaan, sitä toisten äitien tekemää.
On sekin aika surkeaa, niitä äitejä näyttää olevan siellä tehtaassa töissä pilvin pimein. Olenkin miettinyt, että kuinka monessa perheessä mahdetaankaan joutua kärsimään niin huonotasoisesta ruoasta, jos ei kotonakaan parempaan pystytä. Kehtaavat viel mainostaa.
tekisi mieli viedä koko porukka vaikka grillille syömään. ( n. 10henkeä ) Siis astianpesukone ollut rikki 2.8.asti. Mielen maahantuonnissa ei ollut osia, joten osa tilattu 8.8 ja vielä ei ole tullut Saksasta! Poika ehdotti paperilautasia ja mukeja. Katsellaan, miten kauan pinna kestää :)
Näen tänään yhden lapseni pitkästä aikaa. Ajaa kotia päin juuri nyt. Nähty viimeksi n. 1 v. sitten. Asuu ulkomailla.
pitkästä aikaa. Minulta taas lapsi lähti pois, jonka olin viimeksi nähnyt jouluna ja seuraavaksi näen vasta jouluna. Onneksi on sentään Skype, että siellä voi jutella ja nähdäkin.
Oikein ihanaa tapaamista teille ja yhdessäoloa koko perheen kanssa.
Tiskikoneen toimimattomuus on lopulta aika pieni murhe. Nauti nyt yhdessäolosta täysillä.
Laita pihalle pari pesuvatia ja siihen vedet valmiiksi ja jokainen voi pestä omat astiansa ja pyyhe viereen, et kuivaavat ja viitoita vaikka polku kaapille mihin ne astiat laitetaan takasin, jos eivät tiedä. Ei sun tarvi yksin kaikkea tehdä.
Sinä olet vain äiti, et piika.
Pullossa on korkki, laita kiinni. Miten muuten viinejänne ja punkkujanne teillä on lupa käyttää työaikana, teillähän on työaika omien kertomustenne mukaisesti 24/7. Sossun kuuluu puuttua työaikana juopotteluunne, ei missään muussakaan työssä saa juopotella ja nukutte vielä humalannekin pois työaikana. Ja vielä kerrotte tarjoavanne alaikäisillekin maistiaisia. Minä bio tiedän, ettei alle 16 vuotias saa ottaa yhtään alkoholia. Jo ruokalusikallinen saattaa olla hänen hengelleen vaarallinen. Entäs se teidän perhehoitoliitto, eikö se mitenkään puutu teidän sijoitetuille antamaanne alkoholikokeiluun. Olen niin äkäinen, että puristin käteni nyrkkiin.
Voi voi. Vähän aika sitten joku julisti, että sijaisvanhempien pitää kuulua kirkkoon ja nyt sitten pitää olla absolutistikin.
Missähän on sitten julistettu ettei 16-vuotias saa ottaa yhtään alkoholia? Hyvähän se olisi välttää liiallista käyttöä alaikäisenä ja vähän vanhempanakin, mutta enpä usko että sormustimellinen vie lapsen henkeä. Juu, ja kadun ylittäminenkin saattaa olla hengelle vaarallinen.
Yritä nyt pitää väkivaltaisuutesi kurissa kuin noin äkämystyttää, että nyrkit heiluu.
Rauha vaan.
Silloin kun aikuiset nauttivat viiniä, niin lapset voivat juhlistaa ateriaansa vaikka cokikisella alkoholin kokeilemisen sijaan. Pöllöt. Vai vettäkö ne siemailee, tai maitoa, kuten arkenakin olette kertoneet tapahtuvan.
Olisihan se nyt pitänyt tietää, ettei olisi kannattanut mainita, että meillä lapset ovat saaneet
***maistaa sormustimellisen viiniä JOULUNA***
en tiedä keijujen juhlatavoista, mutta meillä joulua on tapana juhlia kerran vuodessa. Anna sinä vaan cokista juhlapöydässä, meillä ovat saaneet ja saavat vastakin viinitilkan.
Kaiva ny se herne jo sieltä nenästä ja lopeta jankuttaminen.
pöllöä täällä oikein on, ja ai, mitä , meinaako joku keittää hernekeittoa, ha. Älkää antako korkillisiakaan, voittehan sanoa, jotta taas piilipuu nyt kieltämässä, mutta muistan vain, jotta siihen tottuu, siis aivoihin menee muisti sellaisesta joka sisältää alkoholia, sikä se aiheutakaan ehkä usein toistettuna vastenmielisyyden tunnetta. No, se siitä. Tarkoitukseni ei ollut puhua tuosta.
Tuosta ruuasta piti puhua, että en unohda koskaan kuinka maalla, kesällä, kun toiset olivat maataloushommissa, anoppi kysyi, jotta kun on tälläinen kiire päivä ja hänellä oli joku meno, iso porukka oli maataloushommissa. Hän heitti perunapussin pöydälle ja nosti broilerin koipia, monta pakettia jääkaapista. Eli siinä oli minulla virka ja värkit.
Tehdä nälkäisille työmiehille, helppo lounas.
Se tapahtui niin, jotta perunat kuorin, siivutin pellille leivinpaperin päälle.
Broilerit nostelin siivuperunoiden päälle, uuniin.
Helppoa oli ja hyvää, heinämiesten ruokkiminen, siltäkin päivältä.
meinasin vastata Hellulle ihan samalla tavalla. Oli jo mielessä tuo, "ite oot pöllö", kun huomasin sun jo käyttäneen sitä.
Totta kai meillä on lapsille omat limskat ja mehut, mitä nyt ikinä haluavat, mutta viiniä ovat saaneet siis vain maistaa, ei juoda.
Vain joku edes halusi. Et rauhotu nyt vaan sinäkin, pöllö
tulee semmoinen fiilis, että ikään kuin vain sijariperheissä lapsille tarjottaisiin (joidenkin mielestä suorastaan "tyrkytettäisiin") viiniä tms. Höpsis. Turhaa tohotusta moisesta aiheesta. Lapset näkevät ja tutustuvat asialliseen, kohtuulliseen alkoholin käyttöön olivatpa he sitten omia tai sijoitettuja. Mutta kun olet sijari, niin teet niin tai näin, väärin näytät tekevän, ainakin Hellun mielestä.
Minusta oli kiva kattaa jouluna hienosti kaikkien taiteen sääntöjen mukaan: lasit eri juomille, eri aterimet, lautaset yms. Lapsilla oli samat lasit kuin aikuisilla vaikka eivät samoja juomia saaneetkaan. Tapakasvatusta, hyviä tapoja, ruokakulttuuria, mitä vaan.
Suurennuslasin alla ollaan ja toisaalta niinhän sen pitääkin olla.
Lasten kasvatuksessa ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa, aina on joku jota ei toisen teot, tavat ja asenteet miellytä. Tällä palstalla sen varsinkin huomaa, sijarit eivät tee mitään oikein, mutta silti meille on huostaanotetut lapset annettu.
Minun ei tarvitse miellyttää ketään täällä kirjoittavaa, olen vastuussa vain meille sijoitettujen lasten vanhemmille. Heille pyrin selvittämään tutustumiskäynneillä mikä on meidän elämänfilosofia ja kasvatustapa ja miten he suhtautuvat siihen. Meille ei sijoiteta yhtään lasta ennenkuin olemme tavanneett vanhemmat ja he hyväksyvät meidät.
Käyn usein keskustelu biologisten vanhempien kanssa siitä miten he haluavat että kasvatamme heidän lapsen. Meillä on ollut se onni että vanhemmat ovat yhteistyökykyisiä ja -haluisia ja ovat siitä onnellisia että lapsensa ovat sijoitettu juuri meille.
Kaikissa suhteissa on joskus ryppyjä, mutta toisen tunteet huomioonottaen elämässä pääsee pitkälle.
Tämä nyt ei ehkä tähän väliin kuulunut, mutta tulipa nyt kirjoitettua.
Meilläkin katetaan pöytä joskus koreaksi ja viinilasit kaikille, tosin alaikäiset eivät siihen alkoholipitoista saa. Neljästä yli 18v nuoresta, vain yksi suostuu ottamaan lasillisen viiniä, muiden mielestä se on hapanta ja ottavat mieluiten limua.
ovathan edes päässeet vähän "hajulle", miten ihmiset yleensä aterioivat ja syövät sivistyneesti. Meillä myös lapsille katetaan suunnilleen samat lasit kuin aikuisillekin ja sitten vielä nostetaan illan mittaan myös maljoja.
Meillä on yleensä aina jotain ruokavieraita, niin siksikin pitää kattaa vähän fiinimmin. Siis vierailla tarkoitan jotain sukulaisia. Vakioina ovat olleet mun vanhemmat. Meillä myös pukeudutaan vähän juhlavammin joulupöytään, eli kaikin tavoin yritetään juhlistaa sitä iltaa muutoinkin.
antamasta PISARAAKAAN alaikäiselle.
Me jouduimme sossujen puhutteluun, kun sijoituslapsemme keksi, että oli saanut maistaa viintä meillä. Että olimme jättäneet pullon pöydälle, mistä se oli itse maistanut.
Tuo ei pitänyt paikkansa, ja onneksi lapsi tunnusti valehdelleensa, mutta vasta siinä vaiheessa kun sijoitettuja lapsia oltiin sijoittamassa muualle.
Syynä viinistä maistaminen.
Olkaa hyvät ihmiset tarkkoja, etteivät alaikäiset saa pisaran pisaraa!!!!
Ei minustakaan vieraiden vanhempien lapsille saa antaa alkoholia varsinkaan kun omat vanhemmat eivät ole lainkaan paikalla. Yrittäköön sijarit vaan muilla keinoin saada sijoitetut kaverikseen, jos kaveria kaipaavat. Siitähän on kyse, kun aikuinen antaa lapselle alkoholia, vaikka maistiaisiksi. Meidän kulttuurissa siis. Jos haluatte opettaa lapsen juomaan viiniä juhlapäivällisillä, niin sitähän on markkinoilla alkioholitontakin tai sitten voi laimentaa vedellä. Molemmat ovat meidän kulttuurissa kuitenkin väärä tie, koska emme hallitse välimeren ruokailutottumuksia vielä moneen sukupolveen. Tätä meidän poliitikotkin aikuisia ihmisiä holhoavalla alkoholipolitiikallaan osoittavat. Mikä tekee tavissijareista jotenkin poikkeavia valtaväestön alkoholin käytön mestareina. Kuhan elvistelevät.
siten, että lapsilta on mennyt se jännitys ja mielenkiinto sitä alkoa kohtaan, kun ovat saaneet maistaa ja todenneet, ettei mitenkään niin hyvälle maistunutkaan, vaan juovat mieluummin limskaa.
Kun lapsi/lapset ovat osottaneet suurta uteliaisuutta ja jännityksen sekaista kiinnostusta esim. viiniä kohtaan, niin olen vain tokaissut, että saat kyllä maistaa jos kiinnostaa, että ei tässä mitään ihmeellistä ole. Yleensä muut ovat jännittyneinä seuranneet, kun joku on maistanut, spontaanisti tullut irvistys maistajan kasvoilta on toisillekin kertonut tästä makuelämyksestä, eikä ole enää halunneetkaan maistaa. Tää on vähän sama asia, kun meidän lapset alakouluikäisinä olivat siinä määrin kiinnostuneita kortsuista, että opettajia ihan närästi ja laittoivat siitä viestiä kotiin.
Noh, kielsinkö kortsuista puhumisen kokonaan, en tod.
Pyysin pojat keittiöön istumaan ja alotin todella tylsän ykstoikkoisen, monotoonisella äänellä puhutun, asiallisen kortsuvalistuksen. Teemana, mitä kaikkea halusitkaan kortsuista tietää, Kysy äidiltä, äiti kertoo.
Jatkoin ja jatkoin ja toistelin jo aiemmin snomaani, kunnes pojat alkoivat totaalisesti väsähtää, viimeinenkin virne naamalta oli jo aikaa sitten häipynyt ja ne melkein rukoili minua lopettamaan.
Siihen loppui siltä erää lapsellinen uteliaisuus ko. asiaa kohtaan.
Ts. maistattamalla toivoo,ettei lapsia kiinnosta salaa maistella ja kokeilla, jolloin voi mennä överiksi.
Kerta kaikkiaan loistava stragegia, Amalia!
"ne melkein rukoili minua lopettamaan. "
:-D
Tuon alkoholiasian olen kokenut juuri samalla tavalla kuin sinäkin. Jokainen lapsista on irvistänyt viiniä maistaessaan ja konjakkia kun on saanut vain haistaa, niin jokainen on irvistänyt vielä pahemmin, niin irvistän konjakille kyllä minäkin. Uteliaisuus on luonnollista, järkevän käytön mallin ja valistusta voi tarjota. Kiellot eivät auta mitään, eikä todellakaan ole tarkoitus mitään tyrkyttää vaan poistaa se salamyhkäisyys ja hohto alkoholista, jonka käyttö voi olla järkeää ja hallittua nautiskelua.
Helinä-keijun teoria viinin maistamismahdollisuuden tarjoamisesta kaveruuden hankkimiskeinona oli minusta liikuttava ja uskomattoman kaukaa haettu. Varsinainen kaikkitietävyyden elvistely häneltä itseltään.
Mistä niille lapsille on syntynyt Inkerin70 kuvaama salamyhkäisyys ja hohto alkoholista. Poliittisesta holhouksesta ja Turmiolan tommi -kulttuurista minun nähdäkseni ja sitä pitää nyt sitten maistattamalla hälventää (viestittäen samalla, että lakia ei tarvi ihan tasan tarkkaan noudattaa vaan sijari voi halutessaan nousta lain yläpuolelle ihan pikkasen).
Minusta amalian menetelmä kyllä on oikea, mutta en vaan oikein vieraiden lasten kanssa ryhtyisi moiseen, kun heidän taustassaan voi olla jotain sellaista, jonka vuoksi se ei sovellu.
Ehkäisyvalistukseen lisäisin amalia vielä sen, että varsinkin pojille hehkuttaisin heidän omaa olemustaan ja ihanuuttaan, jotta he ymmärtäisivät kuinka tärkeää on katsoa, ettei heille synny jälkeläisiä ihan minkä hetken huumassa ja kenen kanssa sattuu. Jollekin vääränlaiselle potentiaaliselle riivinraudalle jos menee epähuomiossa lapsen siittämään, niin loppuelämän saa tavalla tai toisella siitä vastata ja oman elämän hallinta, ja vapaus, on ainakin jossain määrin mennyttä. Uskon että tämäkin valistus toimisi hyvänä ehkäisykeinona. Minusta ehkäisyvalistuksessa liian usein korostetaan vaan tyttöjen koskemattomuutta. Vois ne pojatkin olla tarkempia seurastaan, jos joku heille heidän arvonsa kertois.
Sitä en tiedä mistä se hohto ja salaperäisyys on tullut, sitä alkoholilla on ollut aina. Mutta useat tuntemani teini-ikäiset näyttävät kuvittelevan, että viinassa on sitä jotakin, joka tekee teinistäkin coolin ja sitä on sitten kokeiltava. Omassakin nuoruudessa alkoholi oli se suuri uteliaisuuden kohde, jota hingutiin kokeilemaan, useimmat tulivat kamalaan "humalaan" jo ykkösoluen korkin nuuhkaisustakin ja sitä sitten vatvottiin suureen ääneen seuraavana päivänä koulussa. Ensimmäinen salatupakki oli toinen.
Ajat ovat mielestäni muuttuneet rajumpaan suuntaan, alkoholi ei enää ole niin erikoinen, jännä juttu, sen tilalla ovat nykynuorilla huumeet, joista ei minun nuoruudessani puhuttu, ja se huolettaa minua omien lasteni kohdalla. Minulle ei ikinä tähän päivään mennessä ole koskaan kukaan tullut tarjoamaan, tyrkyttämään tai myymään huumeita, ja olen reissanut aika lailla ympäri maailmaa epämääräisilläkin alueilla, nyt lapseni jo pienestä pitäen altistuvat sille. Jo liki 10 vuotta sitten meidän syrjäisen pienen kyläkoulun liepeillä liikkui tyyppejä tarjoamassa pienille nuoltavia tarroja, joissa sitten oli huumausainetta. Nyt tuttavani lukioikäisen tyttären ikäryhmästä koulussa 5 oppilasta on huumekatkaisussa. Asumme noin 30 000 asukkaan pienessä maalaiskunnassa.
Minä puhun lapsilleni yleisesti järkevästä, hallitusta alkoholin käytöstä ja myös alkoholin vaaroista, annan esimerkin omalla käytökselläni ja tarjoan vastedeskin lapsilleni sen viinimaistiaisen juhlapäivällisinä. Turmiolan Tommi -kulttuuri on aika kaukaa haettua tänä päivänä. Ennen ajattelu oli mustavalkoisempaa ja ehdottomampaa, absolutismi tai alkoholismi. Eikö nyt päästäisi jo tästä eteenpäin tälläkin palstalla.
Minua ärsyttää se mustavalkoinen ajattelu, joka koskee tällä palstalla vähän yhtä jos toistakin asiaa. Jos käytät alkoholia, olet sen väärinkäyttäjä. Jos olet sijari, sinussa ei voi olla hyvää, teet varmasti jotain väärin, teit mitä hyvänsä. Miksi jokainen keskustelu pitää pakonomaisesti vääntää "sijarit luulevat olevansa aina oikeassa, sijarit kuvittelevat olevansa lain yläpuolella" -väittämiin, joita tällä palstalla esittävät näköjään yleensä biot Helinän suuriäänisellä johdolla.
Hajanaisesti, ei ehdi enempää.
Minua taas ärsyttää sijareiden käsitys siitä, että heidän elämäntyylinsä on ainoa oikea. Jos on maalaissijari kyseessä, niin ah, mikä voi olla hienompaa kuin korvessa vaeltaa sijoituslasten kirmatessa ympärillä posket innosta hehkuen. Ette näe lainkaan siihen pieneen sydämeen, jolta on jäänyt koti taakseen, uskoessanne pystyvänne antamaan lapselle oman, ainoan oikean elintapanne ja käsityksenne. Minusta se on ihan vaan aikuisten luoma käsitys, että alkoholissa on jokin hohto ja salaperäisyys ja tämä menttaliteetti sitten siirretään aina uusille ja uusille lapsisukupolville. Se johtuu siitä, että Turmiolan Tommi -kulttuurin mukaisesti edelleen aikuiset ottavat salaa lasin viinilasillisensa ja pitävät pulloa pöydän sijasta pöydän jalan vieressä lattialla, jottei naapurit ja lapset näkisi, että vastoin puheita ja alkoholivalistusta, kuitenkin sitä sitten käytetään ja se loputon puhuminen ja jauhaminen alkoholista yhteiskunnan ja median joka suunnalta tekee alkoholista elämää suuremman kysymyksen. Miten ihmeessä alkoholille voidaan antaa niin suuri painoarvo tässä yhteiskunnassa. Joka ikikinen poliitikko kauhistelee alkoholikäyttäytymistä, alkoholiveroa lasketaan ja nostetaan kuin jojoa, vailla mitään todellista merkitystä ongelmakäyttäjille. Minusta koko alkoholista hokeminen on suomalaisia aikuisia ihmisiä halventavaa käytöstä poliitikoilta ja päättäjiltä. Näin pidetään todella huoli siitä, että lapset kiinnostuvat tästä ihmeaineesta, jos ovat normaaleja ja normaalilla uteliaisuudella varustettuja.
Huumeet eivät ole mikään uusi asia. Minulle tultiin aina jo esimurkkuikäisenä myymään huumeita stadissa vaikka olin jengin pienin ja viattomin. Se johtui suurista pupilleistani, joista jokainen huumekauppias kuvitteli tunnistavansa minut narkomaaniksi. En ostanut koska, vaikka aika veitikka olinkin, niin PELKÄSIN että jään kiinni lainvastaisuudesta. Se oli ainoa syy. Siksi minusta aikuiset eivät saisi rikkoa lakia lasten tieten ja lasten kanssa. Siitä voi sijoituslapsille tulla turvaton, syyllinen ja jopa huono omatunto, joka voi pitkäänkin vaivata ja kalvaa lasta yksinäisyyden hetkinä. Toinen vaihtoehto on, että lapsi saa käsityksen, että lait eivät ole noudattamista varten. Jos laki on huono, niin sitä pitää pyrkiä muuttamaan, mutta kyllä sijoitettujen lasten vanhempien pitää voida luottaa siihen, että heidän lapsensa hoitajat eivät laikeja kierrä tai vähättele omien arvojensa mukaan.
Mitäs olisitte sanoneet, jos joku sijoitetuista olisikin tykännyt viinitilkkasesta, että hyvää oli, kaada lisää. Olisitteko sitten itse vaan jatkaneet lasillisella ja jättäneet lapsen vesi kielellä ilman JOULUNA.
Ja lässyn lässyn. Helinän jutuhan alkaa ihan kuulostaa piilipuun lässytyksiltä.
No väitättekö, ettei pääministeristäkin tuon tuostakin ilmoiteta hänen juovan milloin raparperimehua milloin cokista ja varmaan monille lapsille syntyy käsitys, että heidän faija, joka ottaa bissen tai kaksi ja mutsi joka ottaa valkoviinilasin, on jotenkin heikko ja huonompi yksilö tässä yhteiskunnassa. En voi käsittää tätä jatkuvaa hehkutusta alkoholista mediassa vaan näen, että sillä vaan yritetään viedä huomio todellisilta ongelmilta. Alkoholia syytetään muumuassa meidän suomlaisten onnettomasta lastensuojelutilanteesta ja -tarpeesta. Väitän, että alkoholi ei ole syy lasten huonoon tilanteeseen vaan hölmöys, aikuisten päättäjien ja poliitikkojen absoluuttinen hölmöys.
Minä en jaksa enään lukea heidän kirjoituksiaan.
En ehdi nyt kirjoittaa pidemmälti, mutta lyhyesti.
Kyllä, minä olen oikeassa KUN KYSE MINUN PERHEENI ASIOISTA. Tässä on se ero, että minä puhun vain minun perheestäni, minun lapsistani ja minun luonani asuvista lapsista, joita hoidan. Minun elämäntapani ei ole ainoastaan minun, vaan koko perheen, ja jokainen perheenjäsen on saanut siihen tavallaan vaikuttaa.
Minä en ole niin typerä, että kuvittelisin meidän elämäntyylimme olevan ainoa oikea, älä sinäkään kuvittele mitään mitä et tiedä varmasti.
Sinä puhut kuin sinä tietäisit mitä jokaisen sijoitetun lapsen "pienessä sydämessä" liikkuu.
Se, että sinua kauhistuttaisi asua maalla ja sinun lapsesi eivät siellä uskomuksesi mukaan viihtyisi, ei tarkoita sitä etteivätkö muut siellä haluaisi asua. Meillä asuvat sijarilapset ovat tunteneet tämän talon niin kauan kuin muistavat ja ovat olleet täällä jo vauvasta lähtien, voin varmasti sanoa, että tämä on heille kuin toinen koti, joka nyt toistaiseksi on ensisijainen koti.
Sinä et tiedä, mitkä ovat meillä asuvien ei-biologisten lasten taustat. Minä tiedän. Minä tiedän, että heidän on parempi tällä hetkellä meillä kuin kotonaan ja sen tietävät lapset ja heidän vanhempansa, mutta sinä et. Älä viitsi olla niin typerä, että vedät kaikki sijarit samaan nippuun ja yleistät kaiken näppärillä kirjoituksillasi. Olen nähnyt fiksuja biovanhempia ja huonompia biovanhempia, tavannut fiksuja sijarivanhempia ja kuullut huonommista sijarivanhemmista, en tavannut, mutta uskon ja tiedän sellaisia olevan.
Ja vastauksena kysymykseesi, jos joku lapsista olisi pyytänyt viinitilkan jälkeen lisää, minun vastaukseni lapsen pyyntöön olisi ollut luonnollisesti ei. Älä nyt ole naurettava draamavedoissasi.
hyvä sijarimutsi. Vastaapa nyt vain ihan omin sanoin Helinän esille ottamaan erittäin tärkeään asiaan. Sijarimutsi(t)/isukit on ainoita oikeita henkilöitä vastaamaan. Odotan myös sossun innolla kommentoivan sijaireitten alaikäisille lain vastaisesti toimittamista alkoholimaistiaisista. Mikä on sossun vastuu kirjoittaneiden sijareiden osalta, ottaako sossu, tuskin mutta peruspalveluministerin pitää ottaa selville sijarien IP-osoitteet ja tehdä sijarisuojateistaan rikosilmoitukset. Ja tietysti lopettaa toimeksiannot viipymättä. Lastensuojeluviranomaisilla on tässä näytön paikka, heille se kuuluu. Ja mukavaa olisi saada mediastakin joskus kuulla tätä alkoholipolitiikkaa sijaiskodeissa vastapainoksi sille, että huostaanotot pääsääntöisesti yleistetään mediassa tapahtuneeksi päihteistä johtuviksi, alkoholi, huumeet ja mielenterveyslääkitys.
mä voin etsiä tän kirjaston koneen ip;n sulle, niin saat ihan itse tehdä ilmoituksen. Härmunjee.
"Odotan myös sossun innolla kommentoivan sijaireitten alaikäisille lain vastaisesti toimittamista alkoholimaistiaisista."
Lupaan seuraavalla sossun käynnillä kertoa, että meillä lapset maistavat jouluna punkkua, kerron sitten mikä oli vastaus, jookos.
Laki kieltää alkoholin antamisen ja välittämisen alaikäisille. Julkisesti täällä on nyt myönnetty, että maistiaisia tarjoillaan alaikäisille sijoituskodeissa ja vielä puolusteltu tekojaan oikeaksi. Kun pulloja on kotona niin lapset hyvinkin saattavat jatkaa maistiaisia siitä, mihin sijarivanhemmat lopettivat. Nuo lapset saavat myös sijareilta esimerkin siitä, että alkoholi kuuluu aikuistumiseen kun sijarit maistiaisten jälkeen esittävät alkoholin kuuluvan aikuisuuteen. Niin noille lapsille jää näkemys, että alkoholin käyttäminen on aikuisuuden merkki ja polku alkoholin kuluttamiseen on valmis.
Kyllä laki on ehdoton ja koskee sijaisvanhempia aivan kuten kaikkia muitakin, kuten siinäkin ettei alaikäisille saa tarjota seksimaistiaisiakaan.
elän syntieni ja rikkomusteni kanssa.
Tuosta esimerkistä. Minun kokemukseni mukaan sinä olet tässä väärässä. Fiksu lapsi tekee omat päätöksensä omien tietojensa ja tuntemustensa mukaan, ei sen mukaan mitä hänelle joku sanoo (joskus hyvä, joskus huono juttu). Sanoo siis joku ulkopuolinen mitä hyvänsä (oli se sitten 'juo, juo' tai 'älä vaan juo'), lapsi aikuistuttuaan tekee omat päätöksensä riippumatta siitä mitä malleja vanhemmat ovat antaneet. Malli saattavat vaikuttaa (tai olla vaikuttamatta), mutta lapsi päättää itse. Minä siis annan omanmukaiseni mallin (= otan kohtuudella, mutta voin olla ottamattakin, alkoholi on osa ruokakulttuuria) ja valistan lasta alkoholin vaaroista - hän päättää itse valistuneesti tämän mallin pohjalta nähtyään lähipiirissään eri vaihtoehtoja. (Ai niin lapset ovat syöneet sherryllä maustettua keittoa...) Alkoholistien lapsista ei tule automaattisesti alkoholisteja tai absolutistien lapsista absolutisteja. En tunne yhtään absolutistia, noin siis henk.koht., mutta muutaman alkoholistin.
Omassa lapsuudenkodissamme saimme jouluna viiniä, tämä siis 70-luvulla. Äitini otti tuon jouluviinin ja likööriä silloin tällöin, isä viiniä jouluna, mutta ei harrastanut saunakaljojakaan. Minä juon kohtuullisesti, saunasiideriä ja sen jouluviinin, olutta tai väkeviä en siedä. Omille lapsilleni tarjoan siis tilkan jouluna, vanhin maistoi ja maistoi seuraavana joulunakin. Keskimmäinen maistoi kerran ja sanoi, että ei enää ikinä, ei edes aikuisena juo koskaan.
Se siitä.
Vetäydyn rikoksineni töihin. Mesotkaa rauhassa.
Kirjoituksestasi paistaa sossujen nuoleminen, ei pahalla taikka sitten et ole mikään sijari. Onko tapanasi yleensä arvostella ihmisiä näkemättä heitä?
Ai että oikein tiedät biojen taustat vai luuletko tietäväsi? siinä on meinaa iso ero. Nykyäänhän sossut ja sijarit kirjoittavat huoltosuunnitelmaan mitä päästään keksivät ilman mitään näyttöä. Odotan mielenkiinnolla oikeudenkäyntiä nimenomaan sen osalta että sitä näyttöä ei ole! minulla taas vastaavasti on näyttöä äitinä olostani ja siihen löytyy todistamaan myös muita ns.normaaleja ihmisiä.
Ei pidä missään tapauksessa hyväksyä edes punkun maistiaisia.
Laki KIELTÄÄÄ! Onko se niin vaikea ymmärtää.
Kyllä nuori kerkeää maistaa vielä 18-vuotiaanakin.
on kaksoissisareni. Minä en siis luule, vaan oikein tiedän.
Hienoa, että olet ottanut sukulaislapsistasi vastuuta. En edes puhuisi sukulaissijoitusten kohdalla sijaireista vaan sukulaisista. Minusta on aivan eri asia nämä sukulaissijoitukset. Niihin meillä veronmaksajilla sen paremmin kuin sossuillakaan ei mielestäni pitäisi olla mitään nokan kopauttamista tekevät sitten perhepiirissään miten haluavat. Mielestäni sukulaisten valvontakaan ei tarvitse olla samanlaista kuin ulkopuolisten, työnään sijoitustoimintaa tekevien ammattilaisten. En usko, että lapsilla olisi vieraalla sijarilla mitenkään paremmat oltavat kuin teillä, varsinkin kun kaksoissisarellesi järjestelynne ilmeisesti sopii hyvin. Toivottavasti hän saa pian asiansa ja kotinsa siihen malliin, että sossu palauttaa lapset hänelle takaisin. Toivotan teidän suvulle onnea jatkossakin.
noin juuri olen poikieni kanssa menetellyt ja he ovat olleet kanssani samaa mieltä. Ihan jopa näyttivät ymmärtävän mitä tarkoitin ja lupasivat olla tarkkoina siitiöidensä levittämisessä.
kyllä niin tyly olisin ollut, että kieltävästi olisin vastannut, vaikka lapsiraukalta olisi joulu pilalla. Joopa joo, Hellu taas pistit parastas.
Sulla tota mielikuvitusta riittää, niin ettei tahdo perässä pysyä. Normaalielämä on vaan yleensä huomattavasti arkisempaa ja totisempaa tallaamista.
Mielikuvitusmaailmassa voi sattua paljon enemmän kaikkea sellaista mitä ei onneksi todellisessa elämässä tapahdu.
sanoisin, että minulla ei ole koskaan ollut tarvetta "ostaa" kaveruutta keneltäkään.
Sitäpaitsi aikuisena ihmisenä haluan olla enemmänkin auktoriteetti, eli vanhempi ja myös järkevämpi kuin lapset.
En missään muussakaan asiassa mene lasten tasolle, kylläkin lasten kanssa, mutta siten, etteivät erehdy samantasoiseksi kaverikseen minua luulemaan. Olen yrittänyt käyttäytyä siten, että lapset pystyvät minua kunnioittamaan heitä kokeneempana ja viisaampana ihmisenä.
Todellisessa elämässä on kuitenkin käynyt niin, että lasten omat äidit ovat havahtuneet huomaamaan, että heidän lapsensa ovat yllättäin kasvaneet ja heillä on ilmennyt kovaa tarvetta mainitsemaasi kaveruuteen. He, vastoin minun toiveitani ovat lähetelleet tupakkaa ja viinarahaa lapsillensa ja lyhyillä vierailuilla kantaneet kaljaa lapsilleen juotavaksi. En ole koskaan millään muullakaan tavoin tarvinnut lapsia "ostaa", en karkeilla, enkä leluilla tai muullakaan tavoin. Olen heille riittänyt ihan omana aikuisena itsenäni, jonka sanaan ja tekemisiin voi luottaa.
Tuu stadiin viikonloppuiltana katsomaan, kun 12-vuotiaat viedään päihdeasemalle selviämään. Eli kyllä se maistuu joillekin se viini.
Meillä oli tänään miehen kokkausvuoro, koska itselläni oli meno.
Mieheni sitten paistoi ranskalaiset ja nakit uunissa. Lapset olivat oikein tyytyväisiä ja soraääniä ei ollut kuulunut.
Huomenna on lasagnettea (on helpompi tehdä kuin lasagne) ja sunnuntaina valkosipuliperunoita ja possunfilettä.
Meillä lapset syövät pääsääntöisesti sen mitä heille tarjoan, pyrin tekemään monipuolisesti ja ottaen huomioon kaikkien mieltymykset ja inhokit.
Ruokajuomana meillä on vesi, maito ja piimä. Jos joskus vanhemmat juovat viiniä ruualla, lapset saavat sen cokiksen.
on naurettu jäljestäpäin "ähky" eka joulua, koska meillä oli ja on, tapana laittaa ne perinteiset jouluruoat, lapset olivat kaikesta innoissaan etukäteen, jokainen otti "pikkuisen" jokaista ruokaa lautaselleen, ja pikkuhiljaa itsekukin sanoi, minä en jaksa syödä tätä kaikkea, vaikka hyvää on, sillä eivät olleet tottuneet kodeissaan noin syömään, ei edes lastenkodissa aikoinaan!
Osa ei tykännyt maksasta tai kalasta, mutta heille tuli oikein himo, varsinkin kalaruokiin sitten!
Usein kyseltiin, mitäs nyt tehdään ruoaksi ja yhdessä sovittiin jutut.
Alussa, kun laitoin ruokaa, seisoi ympärilläni kolme tyttöä katsellen, kyselin, no mikäs nyt, sanoivat, halutaan oppia laittamaan sitä hyvää ruokaa!
Vau!
No siinä samlla opeteltiin sitä taitoa elämään, ja sittenpä he jo itse halusivat laittaa ruoan valmiiksi meille s-vanhemmille, kun tulimme myöhemmin töistä kuin he koulusta!
Usein sanoin, että pankaa vain perunat kiehumaan, laitan loput kun tulen, itse halusivat tehdä kastikkeita ym.
"alussa" olivat keksineet tehdä munakasta ilahduttaakseen meitä, olivat rikkoneet viisi munaa ja laittaneet 5 teelusikallista suolaa siihen, oli se niin äkäistä, ettei koirammekaan syöneet sitä, no nauruksihan se meni, mitäs siitä!
Ovat kiitelleet "opeista" jäljestäpäin!
No meni kehuiksi, ehkä, ei tarkoitus, mutta onneksi lapsetkin oppivat jotain elämäänsä varten!
Näistä lapsosista tuli kaikkiruokaisia, mitään eivät inhonneet, noo, eivät ainakaan sanoneet, hyvinhän ja runsaasti nuo ruoat meni alas aikoinaan!
Miehen tekemät tiiliuuniruoat viikonloppuisin kelpasi tosi hyvin heille, jos nyt miestäkin kehutaan, oikein odottivat niitä!
EI kaikki s-lapset ole nirsoja, vaikka kaupungista maalle joutuivatkin aikoinaan!
nirsoja sillon, kun olivat pienempiä ja eivät päässeet täyttämään itsekseen vatsaansa leikkeleillä ym. "välipaloilla". Kyllä ruoat meni, kun oli nälkä.
Nyt en tiedä mitä ne syö ja millon, vaikka kuinka sanoisin, et ruoka on just tulossa, niin jääkaapille vaan pitää suoraan painaa. Kun se pahin nälkä on ohi, niin ei ne ruoat enää niin maistu ja sit ronklataan. Lisäksi on kiire kavereille, ettei millään maltettais oikeeta ruokaa odottaa.
oleva asia. Aikaista ruoan valmistumista. Nuorilla on nälkä erilainen kuin vanhuksilla kun niillä hormonit jyllää ja vielä kasvukin on kesken. Mikä leikkeleissäkään vikana on, osta vaikka tiskiltä gotlerisiivuja pari kiloa ja anna nuorten syödä.
Perunat tulisi keittää kuorineen että vitamiinit säilyisivät. Muusi on melkein tärkkelystä(sokeria) kuten kuoriperunatkin. Jos sijaislapset söivät perunat kuorineen niin viisaampia siellä bio-kodissa on oltu, vitamiinit on heti siinä perunan kuoren alla. Meillä biokodissa laitettiin risteilijä pöydälle johon perunankuoret laitettiin, eikä pitkin pöytää viskottu. Jokin kuppi tai isohko lautanen. Mutta meillä puuttuikin pöydästä putelit, eivätkä vieneet äidin mielenkiintoa. Olenpa minä kaikin puolin fiksumpi äiti kuin sijariäidit yhteensä.
Ja kyllä vaan alkoholi on myrkkyä alle 16 vuotiaalle siitä huolimatta, ettei sijaisvanhemmat sellaisesta ole kuulleetkaan.
kohti sijareita, että näin biot toimii!
Ei kuules moni sijari edes viitti kertoa ruokailuistaan, hienoa et joku viitsii mainita teille: miten meillä ja lasten kiitokset, siitä mitä ei kotona saaneet, opetettu edes elämään joskus itsenäisesti tulevaisuudessaan!
Noo, mitenpä sitä jos biot naukkaa muutakin kuin viiniä, mitä ehkä jotku uskaltautui kertomaan täällä, jo siihen tartuttiin kuin tarraan kiinni!
Ei mun lapsi juo! haa.. jos biot on juoneet, kyl se vaan jatkuu lapsillaan ja todella HIMONA, se on huomattu, vaikka ei lapselle edes annettaisi mitään...silmät kiiluu....
"Olenpa minä kaikin puolin fiksumpi äiti kuin sijariäidit yhteensä. "
Kerrotko sitten miksi lapsesi otettiin huostaan?
"Kerrotko sitten miksi lapsesi otettiin huostaan?"
Sossun tehtävä on todistaa oikeiksi väittämänsä joiden perusteella lapseni on huostassa. Väittämät on järeitä ja todistamatta jää. Sossu pitkittää ajan kulumista tällä hetkellä ja selittelee että huostat päättyy kun 18v tulee täyteen. Mutta 18v. ei ole huostaanottojen purku koska syytökset ei sillä poistu. Ellei todisteita ala tulla, päätökset on mitätöitävä.
Sossu ei meillä kotona käynyt eikä perusteita mistään löydy kun niitä ei ole olemassakaan. Taitaa olla muuan akkaporukka, joka on ollut asialla. Sellaiset joilla itsellään on erityislapsia ja kateus ja munahaukkojakin vielä pahimmasta päästä osa. Perättömäksi todetun lastensuojeluilmoituksen tehnyt on tuon filmaattisen akkaporukan jäsen. Tuollaista sieltä nyt näyttäisi osin esiin nousevan, mutta sossuhan se vastuussa on kun kirjurina on toiminut.Meni hyväuskoisena kirjoittelemaan pakkomielteisten tarinoita, vaikka mitä rönsyä tässä minun jutussa. Aika näyttää tulevan apuun minulle. Miten saan takaisin varastetun ajan, siihen saa sossu vastata. Josko vaikka saisin aluksi sitä lastensuojelulain velvoittamaa avohuollon tukitointa, kuhan sossu nyt ensin saa paperille mitä avohuollon tukitointa se tarkoittaa mitä pitää ottaa vastaan. Sossu on saattanut tuhlata aikaa sitten valtion antamat rahat tuohon tarkoitukseen ja meinaa nyt vetkuttelemalla vastuustaan luistaa. Kyllä se tulee pää vetävän käteen sossullekin.
mutsi :) eli lapsi kotona onnellisena eikä edes aikomusta ruveta sijariksi.
Mutta siksi kommentoin, kun oli tosi ihana lukee tää teksti miten teillä sijoitetut tytöt innostuivat ruuanlaitosta :)
itselläni ihan pieni tyttö vielä, kaksivuotias mutta silti tykkää tehdä kanssani ruokaa, leivotaan yhdessä, siivotaan yhdessä ja lapsi oikeasti nauttii kun saa tehdä kaikkea äidin kanssa.
Todella surku on muutoin lukea näitä sijoitus ja huostapalstoja kun lapsen huostaanotto on yksi ikävimmistä asioista maailmassa, mitä kaikkea lapsi onkaan joutunut kokemaan ennen huostaanottoa ja sen jälkeenkin.
Mutta tämän kommentoimani sijaisäidin tytöt on kyllä saaneet hyvät eväät elämään :)
kerro ihmeessä mitkä väittämät sossulla on huostan syyksi???
Ja lapses isoja, kai he ovat osanneet avata suunsa huostatilanteessa ja kertoa totuuden kerran heidät on valheellisesti huostattu???