Veljeni paikka on laitos

koti, mutta jos se ei ole mahdollista.
Jos veli on iso, siis nuorimies jo, pääsee hän sieltäkin itsellisen elämän alkuun, yhteiskunnan tukeakin saa.
Mutta jos veljesi on kovin pieni vielä, minun kokemuksieni mukaan laitoksessa on se hyvä puoli, jotta kukaan ei voi väittää, jotta on syntynyt joku "kiintymis-suhde", jotta sieltä ei pääsisi pois, takaisin kotiin, jos se on mahdollista, tai tulee mahdolliseksi.
Sijaisperhe voi aina väittää kiintymisestä, juurtumisesta, ja vielä ihan hullua kun lakikin suo sen mahdollisuuden, ja jos ei voida kuullakaan lasta, jos hän on niin pieni vielä, mutta kauan ollut sijaisperheessä.
Laitoksesta kuitenkin järjestellään hänen kaikenlaisia asioitaan, ajattelen nyt jos veljesi on iso. Seiellä on ammattikoulutuksen saanutta ammatti-ihmistä, jolla on elämänkokemuksensa lisäksi, myös ammatillista tarpeellista tietoutta.
Laitoksessa on se hyvä puoli, jotta siellä on useita hoitajia, ja jos yhden kanssa ei "synkkaa", toisen kanssa voi mennä paremmin.
No, tässä ajatuksia.
Kuinka vanha bioveli on?

Kävin katsomassa noita keskusteluja. Mulle jäi nyt epäselväksi kumpaa kannatat, laitos- vai kotihoitoa? Noin kärjistetysti sanottuna. Mulla aikuinen autistinen veli ja meinasin pökertyä kun luin että siellä autismi-palstalla, joku sisko kauhisteli, ettei vaan tarvi omaishoitajaksi ryhtyä. Kunpa saisikin sen tilaisuuden, olisin maailman onnellisin sisko:)