Paavo Haavikko kulki rantaa yksin, välillä poimi hän maasta kiven, heitti sen kaaressa järven selälle kauas, aivan kuin olisi toinen maailma siellä, kaukana jossain. Mutta sitten kivi molskahti veteen rikkoen kesäyön hiljaisuuden. Vain kuikan kujerrus jossain kaukana. En tiedä, ajatteli Paavo Haavikko, mikä on tämä maa, tämä unieni maa, jota jalkaini alla painuu. Jätän jälkeni saveen.
Silloin taivas aukeni ja kaksi enkeliä laskeutui tanssien kohti maankamaraa. "Paavo, Paavo!" Tuo ääni, se oli Mikaelin ääni, kuin ukkonen, ja Gabrielin kanssa hän valssin pyörteissä kieppui taivaan lakea jonnekin kauas, ja niin he olivat poissa. Olen tullut hulluksi, sanoi Paavo Haavikko ääneensä.
Niin hän riisui housunsa, istahti kivelle ja turskautti paskat, oikein kunnon haisevat paskat, ja kirjoittipa vielä aiheesta runon. Se menee näin:
ja minä laukkasin rantaa
heppani taivaan tulet ja maan kylmä
ja minä laukkasin taivaan laakeaa
valjastamana vieraan miehen maan taivaan
ja minä rakastan maata puuta taivaan punaa
kun ilta saa saakoon taivaan puna viiniä
ja minä paskannan, voi kuinka minä paskannan
turiseva totuus pakaroideni alla
Silloin taivas aukeni ja kaksi enkeliä laskeutui tanssien kohti maankamaraa. "Paavo, Paavo!" Tuo ääni, se oli Mikaelin ääni, kuin ukkonen, ja Gabrielin kanssa hän valssin pyörteissä kieppui taivaan lakea jonnekin kauas, ja niin he olivat poissa. Olen tullut hulluksi, sanoi Paavo Haavikko ääneensä.
Niin hän riisui housunsa, istahti kivelle ja turskautti paskat, oikein kunnon haisevat paskat, ja kirjoittipa vielä aiheesta runon. Se menee näin:
ja minä laukkasin rantaa
heppani taivaan tulet ja maan kylmä
ja minä laukkasin taivaan laakeaa
valjastamana vieraan miehen maan taivaan
ja minä rakastan maata puuta taivaan punaa
kun ilta saa saakoon taivaan puna viiniä
ja minä paskannan, voi kuinka minä paskannan
turiseva totuus pakaroideni alla
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.