Vauva (4kk)! Hitsi lupasin hoitaa muutaman viikon (täsä) lomalla.... huh
En ole ikinä pelännyt niin kuin eka päivänä. Ei mennä yksityiskotiin, mutta
mikä pelottaa?
En ole ikinä pelännyt niin kuin eka päivänä. Ei mennä yksityiskotiin, mutta
mikä pelottaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
lienen niin tottunut vauvoihin, että ainakaan he eivät pelota.
Noin periaatteessa ei pelota nykyään enää mikään.
Ehkä kuitenkin välillä käy mielessä se, että entä ellen jaksa olle tukena rakkaille silloin, kun eniten tukea kaivataan.
Toki on asioita, joita voisin pelätä..kuten kaikki se paha, mitä pienille ihmisille voi tässä maailmassa sattua.
Niitä asioita en vain aio pelätä yksinkertaisesti siksi, että mitähän hyötyä minusta mummina olisi, jos olisin koko ajan ahdistunut ja peloissani.
En siis pelkää tätä enkä tuota.
Varovainen voin olla, mutta kaikki kokemani ovat osoittaneet, että pelko tekee meistä puolustuskyvyttömiä ja haavoittuvaisia.
Joten..*hymyilee* olen siirtänyt pelon turhien tunteiden laatikkoon, mistä se tietenkin koettaa välillä kurkkia, mutta kohautan vaan olkapäitäni ja läppäsen kannen tiivimmin kiini.
apua!!!
Mä olen vaihtamassa duunia niin enempi pelotti hoitaa sitä rääkyvää pakettia kuin mennä kehuun itteensä duunipaikan takia.
Sain muuten sen duunin...
vaan hän kaipaa ja tarvitsee jotakin.
Ellei maito auta niin syli se on se paras juttu *hymyilee*
Pieni lapsi ei koskaan voi olla liikaa lähellä eikä pieni vauva huuda turhaan.
Enkä laisinkaan usko sinun pelkäävän vauvan huutoa..
Pelottavampaa on aikuisen ihmisen huuto.
Vasta toista OMAANSA pystyi hoitamaan suht rennosti. Ensimmäisen kanssa oli paniikki, joka näpystä.
Ota rennosti, kamu. Vauvat kestää monenmoista. Muistat vaan ruokkia ja pyyhkiä roiskeet ala-ja yläpäästä. Juu sii :)
Kyllä sinä osaat. Tsemppiä!
Voi hitsi kun mulla on sitä vauva-aikaa välillä ikävää, ehkä se lamaannuttais ne tunteet jos saisin vähäksi aikaa rääkyvän, puklaavan paketin syliin?
Olen elämäni aikana pelännyt vaikka mitä, ja väkisin yrittänyt karaista itseäni, hyvin tuloksin :) Koetin miettiä mitä pelkäisin ja missä tilanteessa, ja päädyin siihen että jos olen ulkona, on pimeää ja kohtaan miehen. Silloin pelkään.
Se siitä tasa-arvosta. Ja rohkeasta tuffesta :)
Ei vauvat ole niin pahoja miltä ne kuulostaa
tai sen vaikeus pelottaa ainakin minua vieraampaa vauvaa hoitaessa. Omat eri juttu aikoinaan. Ei ole sitä samaa vahvaa napanuorasidettä, mikä auttoi tottuneesti pitämään vauvaa "kuin rukkasta kainalossa".
Juu, kyllä minuakin pelottaisi nyt sitoutua vauvan hoitajaksi enemmän kuin muutamaksi tunniksi. Näkisin
jo vauvan silmistä syyttävän katseen:" mikä ihme luulet olevasi, et mun äiti ainakaan byäääääääää!!"
Se että musta tuntu siltä kun masennuksen aikana mun päässä riehu demoni