En tahdo sinua enää, en nähdä,
kuulla, etenkään tuntea.
Pakkasin laukkusi
ja lauloin samalla kovaa
tukahduttaakseni itkuni.
Laitoin mukaan kaiken,
surun, murheeni, kyyneleet,
veren maun, raiskatun rakkauden.
Vie sinä ne, helli,
hoivaa, katsele
mieti, oliko kaikki tämän arvoista.
Minä tein sinulle laulunkin,
mutta sitä kuule et koskaan,
sillä se on sydämensuruista
tehty ja sellaisia sinä et ymmärrä.
Sitä ei voi ladata mistään,
enkä laulaisi sitä mistään hinnasta
sillä kyynelten läpi, ei sanoista saisi
selvää kuitenkaan. Mutta minä tiedän
kenestä se kertoo.
Sinä näit kaiken, mutta et välittänyt,
menit piiloon, kuin kapinen koira.
Mutta ketjusi ei riitä pitkällekään.
Ja minä opin taas uuden tempun,
olemaan yksin.
kuulla, etenkään tuntea.
Pakkasin laukkusi
ja lauloin samalla kovaa
tukahduttaakseni itkuni.
Laitoin mukaan kaiken,
surun, murheeni, kyyneleet,
veren maun, raiskatun rakkauden.
Vie sinä ne, helli,
hoivaa, katsele
mieti, oliko kaikki tämän arvoista.
Minä tein sinulle laulunkin,
mutta sitä kuule et koskaan,
sillä se on sydämensuruista
tehty ja sellaisia sinä et ymmärrä.
Sitä ei voi ladata mistään,
enkä laulaisi sitä mistään hinnasta
sillä kyynelten läpi, ei sanoista saisi
selvää kuitenkaan. Mutta minä tiedän
kenestä se kertoo.
Sinä näit kaiken, mutta et välittänyt,
menit piiloon, kuin kapinen koira.
Mutta ketjusi ei riitä pitkällekään.
Ja minä opin taas uuden tempun,
olemaan yksin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suuttunut jollekin?
Rumaa haukkua kapiseksi koiraksi toista.
Paitsi tietenkin, jos kyseessä on fiktio ja
kokeilet erilaisia tyylejä.
Siinä tapauksessa kuvaat hyvin pettymystä
ja hyljätyksi tulemista.
En usko, että tämä on kenellekään oikealle
ihmiselle osoitettu.
Mutta jollakin lailla runoistasi henkii melankolia. Piristy. Elämää, ei sen enempää. Lauloi Irwin joskus.
kuten kirjallisuudessakin, on "oikeus" käyttää erilaisia ilmaisuja, saadakseen asiansa sanottua.
Kenenkään ulkopuolisen ei tarvitse loukkaantua. Vain asianomainen tietää mistä puhutaan.
Suuttunut,ehkä tai sitten olen, puran vain itseäni.
Melankolia, ihan sana, olin sen jo unohtanut.
Kun suru on musta, ei jaksa olla positiivinen, kun se valkenee, runotkin paranevat.
Olet tosi katkera jostain syystä. Oletko unohtanut, että suhteessa on kaksi tasavertaista ihmistä? Näyttäisi, että olet ripustautunut johonkin menetettyyn rakkauteen. Onko tämä rakkaus ollut molemminpuolista? Vähän tämmöisen ihmettelevän mielen saan tutustuttuani runoihisi. Olet jostain syystä katkera ja vihainen... Toista ihmistä ei voi väkisin omistaa eikä ottaa. Yritä hyvä Frist löytää elämällesi uusia tuulia ja käyttää lahjakkuutesi paremmin. Vaikutat kuitenkin jo hieman kypsempään ikään ehtineeltä ihmiseltä,joten luulisin sinun tietävän elämän reaaliteetit. Ammenna voimasi asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä tällä hetkellä, älä haikaile menneitä.
Kiitos elämänmakuisista kommenteistasi.
Minä en ole kypsä, vaan raaka, sen näkee jo kirjoituksistani, joihin ei ole pakko tutustua, kun näkee palstalla nimeni, sen voi tyynesti ohittaa.
Eikö menetys ole kirjoituksen arvoinen?
Mistä aiheista sinä yleensä kirjoitat?
Mistä muut kirjoittavat?
Eikä tässä ole kyse kenenkään omistamisesta, vain tunteista, jotka kyllä ovat jo täysin kadonneet, sain siitä vain paljon aiheita, joita olen tänne esiin laittanut.
Menneiden haikailu onkin ihan tyhmää, olet oikeassa, enkä siitä enää mitään saakaan. Tosin en tunne yhtään ihmistä, joka ei vanhoja muistelisi, joko kaiholla tai inholla.
Yksi pitää runoistani, toinen ei, minkäs minä sille voin.
Sinulle hyvää jatkoa.
En ole ainut palstalainen, joka kirjoittaa tänne usein.
En ole edellä ihmetellyt, mutta samaa mieltä hänen kanssaan. Eihän tämä ole viha- eikä katkeruusrunopalsta.
Moni muukin kirjoittelee tänne, se on totta. Myös sinä monella eri nimimerkillä. Sen huomaa kun lukee. Jos muuta väität, narraat :) Mutta sehän ei ole kiellettyä. Eri nimimerkkien käyttö sen paremmin kuin narraaminenkaan.
Unohda katkeruus. Runosi paranevat.
Aurinkoisia syyspäiviä :D
Eihän tämä ole mikään mainitsemistasi palstoista.
Jos täällä ruoditaan kirjoitettuja tekstejä lause lauseelta, ei tämä todellakaan ole edes runopalsta, vaan kriitikkopalsta.
Ketä se sitten palvelee?
Tunnetko minut?
Jos tunnet, teet ehkä palveluksen, kun toimit kuten sovittiin?
Minä en roiku sinun kimpussasi, etkä sinä minun.
Älä lue tekstejäni, jos se tekee kipeää.
Asiat sovittiin aikoinaan, nämä ovat vain sanoja.
Vain sanoja!
(Katso Nightwishin uusi video
haavoittuneesta enkelistä.)
Olen liikkunut palstalla vuoden verran lukien hyvien kirjoittajien hyviä runoja. Itse en kirjoittamiseen pysty;siispä nautin muiden teoksista.
Silloin tällöin heitän kommentin mukaan. En toki halua jättää runojasi lukematta. Nehän ovat hyviä! Itsestä vain alkoi tuntua, että ne ahdistavat liikaa. Kaikella on aikansa ja paikkansa.
Kuten itse kirjoitit, emme me taida tässä elämässä kypsyä vaan olemme raakoja ja puolikypsiä loppuun saakka.
Tsemppiä sinulle ja kirjoittamisen iloa jatkossakin!
Miten tuntisin? Enkä ole sopinut kanssasi koskaan mitään.
Olen vain ihmetellyt vihaasi ja katkeruuttasi.
Sinä tunnut roikkuvan jonkun kimpussa.
Roiku puolestani missä haluat, mutta rakkausrunoja et mielestäni tuolla asenteella kirjoita.
Tämä on myös keskustelupalsta, jossa itsekin kommentoit ja arvostelet toisten runoja. Ketä sinun arvostelusi sitten palvelevat. Etkö kestä kritiikkiä?
Ei aihetta enempään.
siis syytä polttaa päreitä.
Kritiikkiä ja keskustelua kehiin, tottakai.
Jos joku haluaa kritisoida runojani, niin se hyvä, mutta ei ole syytä arvella kypsyyksiä tai ikiä.
Pysytään runoissa, eikä ne aina ole rakkausrunoja muillakaan.
Milloin puhtaan mistäkin.
Ihmettelin asennettasi minuun ja vastasin sinun ihmettelyysi.
Ei tod. aihetta enempään.
Mutta, sydämen surusta sormet kirjoittavat, sanat eivät aina muita miellytä.
Päivä paistaa jo, kiitos ahkerien sormien.
Nyt tällaista, joskus muulloin jotain toisenlaista.
Kiitos sinulle kannustuksesta, sitä ei ole koskaan liikaa... :)