Lasten ja nuorten psykiatrinen sairaalahoito Suomessa korkeatasoista
Julkaistu 24.08.2007, klo 16.32
(päivitetty 24.08.2007, klo 18.39)
Alaikäisten psykiatrinen sairaalahoito on Suomessa järjestetty eurooppalaisittain korkeatasoisesti.
Sairaalahoitoa on tarjolla suhteellisen runsaasti, ja henkilökunta on useisiin muihin Euroopan maihin nähden poikkeuksellisen hyvin koulutettua, kertoo uusi väitöstutkimus.
Lapsia ja nuoria hoidetaan Suomessa erityisesti alaikäisille varatuilla osastoilla toisin kuin monissa Euroopan maissa.
Toisaalta tutkimuksen mukaan suomalainen lasten ja nuorten psykiatrinen tutkimus on ehkä liian sairaalakeskeistä.
Myös tahdosta riippumattoman hoidon ja pakkohoitomenetelmien osuus on Suomessa korkea.
Tutkimuksesta selviää myös, että potilaiden perhetausta on varsin rikkonainen.
Terveystieteen maisteri Heikki Ellillän väitöstutkimus on laajin Suomessa milloinkaan toteutettu lapsi- ja nuorisopsykiatrista sairaalahoitoa kuvaava tutkimus.
YLE Uutiset
Julkaistu 24.08.2007, klo 16.32
(päivitetty 24.08.2007, klo 18.39)
Alaikäisten psykiatrinen sairaalahoito on Suomessa järjestetty eurooppalaisittain korkeatasoisesti.
Sairaalahoitoa on tarjolla suhteellisen runsaasti, ja henkilökunta on useisiin muihin Euroopan maihin nähden poikkeuksellisen hyvin koulutettua, kertoo uusi väitöstutkimus.
Lapsia ja nuoria hoidetaan Suomessa erityisesti alaikäisille varatuilla osastoilla toisin kuin monissa Euroopan maissa.
Toisaalta tutkimuksen mukaan suomalainen lasten ja nuorten psykiatrinen tutkimus on ehkä liian sairaalakeskeistä.
Myös tahdosta riippumattoman hoidon ja pakkohoitomenetelmien osuus on Suomessa korkea.
Tutkimuksesta selviää myös, että potilaiden perhetausta on varsin rikkonainen.
Terveystieteen maisteri Heikki Ellillän väitöstutkimus on laajin Suomessa milloinkaan toteutettu lapsi- ja nuorisopsykiatrista sairaalahoitoa kuvaava tutkimus.
YLE Uutiset
Vastaukset 18
Vanhimmat
hoitoa tarjolla 'suhteellisen runsaasti'. Onkohan tutkijalla mennyt nyt sekaisin sairaalapaikat ja laitospaikat?
Miksi tehdään huostaanottoja sairaalapaikkojen puutteen takia, jos meillä muka olisi lasten sairaalapaikkoja runsaasti? Siksi olisi mielenkiintoista tietää, mitä tarkoittaa tuo suhteellinen.
Jos sossujen kouluttajakin kirjoittaa mielipidepalstalla Hesarissa, että lasten ja nuorten psykiatrisista hoitopaikoista on huutava pula, niin tämä tutkimustulos vaikuttaa kummalliselle.
Yksi selvä totuuden siemen oli eksynyt tuohon tekstiin: "Myös tahdosta riippumattoman hoidon ja pakkohoitomenetelmien osuus on Suomessa korkea. "
Ja onko rikkinäistä perhetaustaa myös esim. eronneet vanhemmat, jolloin lapsi tulee yksinhuoltajaperheestä?
väkisin mieleen.
Olisi hyvä löytää kyseinen tutkimus kokonaisuudessaan luettavaksi.
Olisi selvitettävä,
1) Kuinka moni psykiatrinen lapsipotilas on nimenomaan psykiatrisessa hoidossa vastoin vanhempiensa tahtoa?
2) Monenko kohdalla on ollut hoitomenetelmistä erimielisyyttä lapsen vanhempien kanssa?
3) Miten moneen lapsipotilaaseen on sovellettu pakkohoitoa? Eristämistä? Kiinnipitoa?
4) Kuinka monen kohdalla on hoito edellyttänyt lisätoimenpiteitä esim. puuttuvien hoitopaikkojen takia?
5) Kuinka monta potilasta on ohjattu laitoshoitoon, toisin sanoen huostaanotettu ja jätetty hoidotta?
6) Mitkä ovat hoitotulokset?
7) Miten moni lapsipotilas on saanut muualla maailmassa alaikäiselle erittäin, erittäin harvinaisen psykoosi-diagnoosin?
Hoitotuloksia pitäisi olla arvioimassa puolueeton terveydenhoitohenkilökunta, siis ei missään tapauksessa hoitoa antaneen yksikön henkilökunta kuten nyt tapahtuu, jos nyt kukaan hoitotuloksista on yleensä kiinnostunut lapsen vanhempien lisäksi.
Vastauksia löytyy täältä ihan pylväsdiagrammein koristettuna:
http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/R13-2006- VERKKO.pdf
Ongelma on, että päättäjät eivät taida näitä raportteja lukea, ellei kansalaiset nosta niitä esiin. Harva löytää tilastot ja vielä harvempi tekee niistä analyysia.
Stakes puolestaan antaa vain suosituksia. Toimivaltuuksia sillä ei ole. Siis hampaaton virasto!
Juuri näissä asioissa se ongelma on. Puolueellinen tutkimus.
kattvampi tutkimus, mutta tästäkään ei selvinnyt pakkohoidon syitä. Ongelmahan on aiheettomat pakkohoidot. Toinen kysymys: tarvitaanko edes "aiheellista" pakkohoitoa ja onko siitä mitään hyötyä?
Stakesin tilastot osoittavat avohoidon taantumusta.
Sen sijaan että olisi panostettu avohoidon tukeen ja kehittämiseen ollaan tilastojen valossa menossa kohti laitoshoitoa...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302&posting=22000000028617878
Hoidot ja diagnoosit eivät ole muuttuneet 40 vuoteen...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302&posting=22000000028646977
Heikki Ellilä väittelee 31.8.2007 lastenpsykiatrian alalta
Paikka: Dentalian Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, 20520 Turku
Aika: 31.08.2007 12.15-15.15
Turun AMK:n Salon toimipisteessä lehtorina toimiva terveystieteiden maisteri Heikki Ellilä väittelee perjantaina 31.8.2007 Turussa. Väitöskirja esitetään Turun yliopistossa Dentalian Arje Scheinin -salissa (Lemminkäisenkatu 2) julkisesti tarkastettavaksi.
Väitös, ”Child and Adolescent Psychiatric Inpatient Care in Finland”, käsittelee lastenpsykiatrista ja nuorisopsykiatrista osastohoitoa Suomessa. Virallisena vastaväittäjänä toimii prof. Philip Barker (Trinity College, Dublin) ja kustoksena prof. Jorma Piha.
että vanhemmat eivät välitä lapsistaan. Vauvoja kyllä paijataan, mutta sitten lopahtaa mielenkiinto.
Psykososiaaliset ongelmat ovat lapsilla lisääntyneet ja syyllisiä siihen ovat vastuuttomat aikuiset.
tai päästä kärpäseksi kattoon. Kyllä kuitenkin kokemukseni on päin vastainen.
Ei Kalevan uutista voi noin yleistää, jos se pitäisi paikkansa pitäisi olot järjestää kuin kommunistisessa Kamputseassa: synytyslaitokselta lapset kommuunniin ja vanhemmat pakkotyöleirille.
Kyllä vanhemmat mukuloistaan huolta pitää! Poikkeuksia aina löytyy. Perheitä on jotka tarvitsevat tukea. Parasta olisi, että avohoidon tukitoimia ja hienoa neuvolajärjestelmää kehitettäisiin, jotta ei tarvitsisi edes alkoholistin lasta laitokseen lähettää, vaan hoito järjestettäisiin sille, joka sitä tarvitsee.
välittäisi lapsistaan?
Minä en usko yhdeltä istumalta, että tämän sisukkaan katajaisen kansan kiinnostus omiin lapsiinsa olisi äkkiä lopahtanut.
kiinnostuksen kohteeksi enemmän omat harrastukset ja halu mennä, lapset jäävät helposti jalkoihin. Näennäisesti heistä pidetään huolta. Minusta ei ole mikään uusi uutinen, vaan jo pitkään suomalaisessa yhteiskunnassa näkynyt ilmiö. Kun toisaalla vanhemmat rakastavat ja satsaavat entistä enemmän lapsiinsa, niin toisaalla kiinnostuksen puute on taas entistä syvempää.
alaikäisten poikien tekemä kaksoismurha Espoossa muutama vuosi sitten.
Oliko tilanne sellainen, että lapsille vain tyrkättiin aina rahaa, että vanhemmat saivat olla heiltä rauhassa? Kovin häiriintyneitä pojat kuitenkin olivat. Täysin harkiten tappoivat avioparin, koska luulivat saavansa heiltä suurenkin saaliin. Vielä upottivat ruumiit mereen urheilukasseissa. Teon jälkeen olivat kaveripiirissä esiintyneet kuin mitään ei olisi tapahtunut... Joka lehdessä kirjoitettiin, miten hyvistä kodeista pojat olivat kotoisin. Millä sitä hyvyyttä oikein mitataan? Rahallako?
En käsitä, miten voi sanoa lapsen olleen hyvästä kodista, kun tunne-elämä on sitä luokkaa, että toisen ihmisen voi ampua suunnitellusti, eikä se näytä heilauttavan lapsen henkistä tasapainoa mihinkään suuntaan.
Köyhemmillä vanhemmilla on ehkä enemmän aikaa lapsilleen kun ei ole niin kalliita harrastuksia sotkemassa perheen ajan käyttöä.
Onhan nämä tekoja, joilla viranomaiset puoltavat "laitoshoitoa" sekä vanhemmille että lapsille. Vankiväestö onkin kasvussa, vaikka reformeilla yhteiskuntapalveluilla pyrittiin päinvastaiseen. Yhdysvalloissa on jo puoli miljoonaa vankia. Onko tämä oikea suunta?
Mistä mahtaa moinen johtua? Kun eriarvoisuus kasvaa, on rikkailla enemmän aikaa turhille ajanvietteille ja köyhille enemmän haastetta ottaa kiinni "elintasokuilu". Kaikki tänne ja nyt heti! - tuntuu olevan ajan henki. Huvitamme itsemme hengiltä, kuka omilla rahoillaan, kuka ryöstösaalillaan, kuka velaksi.
Mitä pitäisi tehdä?
lapset sijoitettiin. Tietääkö joku?
Laitetaanko 14-vuotias murhaaja nuorisovankilaan? Ja entä nuo muut juttuun osallistuneet alle 18-vuotiaat?
Ei kai heidän vanhempiensa elämään mitenkään puututtu, olin ainakin kuvitellut, että korkeintaan päätä selitettiin, että "voi voi kun kävi lasten suhteen huono tuuri". Vai onko jollain muuta tietoa asiasta?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302&posting=22000000028657613
eivät pysty itseään puolustamaan, eivätkä ole tuottavia yksilöitä, lääkitään hiljaisiksi ja mieluiten jätetään oman onnensa nojaan.
Ystäväpiirissäni on yh-äiti kahden poikansa kanssa, vanhemmalla pojalla kaikki ok, mutta nuoremman tulevaisuudesta äiti kantaa huolta jo nyt. Poika on vaikeasti autistinen, ei puhu, on 100-prosenttisesti koko aika valvottava, lääkäreiden ennuste on parantumaton.
Poika käy tällä hetkellä autististen lasten koulua ja on oppinut käyttämään kuvia kommunikaatioon, hänen kanssaan voi siis tietyllä tavalla keskustella.
Kun äidistä aika jättää, pojat perivät äitinsä ja helsinkiläisen omakotitalon hinnalla tietysti jonkin aikaa maksetaan autistisenkin lapsen hoitoa siitä eteenpäin. Mutta vaihtoehtoja hoitoon on aika vähän: vanhainkoti, lukittu kehitysvammalaitos... mitä muuta?
kaikki sijoitetut eivät tunnu viihtyvän virkamieten heille järjestämissä oloissa:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200708256504151_uu.shtml