Kysyin paikkaa ongelmajätteelle,
et kelvannut edes kaatopaikalle,
kuinka hurmaava loppu kaikelle.
Mitä helvettiä teen tuskalle
umpimustalle,
tälle pa***lle.
Etsin itselleni tilaa
törmäsin betoniin, se oli vihaa
ja todella pahaa.
Annoitko oikeuden itsellesi,
minut pilkkoa pieniksi,
surkeiksi palasiksi.
Kuka sinulle sen voiman antoi,
en kestä, että silloin satoi,
kuka minua kantoi.
Palat, murut, pas**t, sirpaleet,
ovat sinut poistaneet,
ja uuden alun minulle antaneet.
et kelvannut edes kaatopaikalle,
kuinka hurmaava loppu kaikelle.
Mitä helvettiä teen tuskalle
umpimustalle,
tälle pa***lle.
Etsin itselleni tilaa
törmäsin betoniin, se oli vihaa
ja todella pahaa.
Annoitko oikeuden itsellesi,
minut pilkkoa pieniksi,
surkeiksi palasiksi.
Kuka sinulle sen voiman antoi,
en kestä, että silloin satoi,
kuka minua kantoi.
Palat, murut, pas**t, sirpaleet,
ovat sinut poistaneet,
ja uuden alun minulle antaneet.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tunnetta huokuu.
Vihaa leiskuu.
Rakkaus on katkeransuloinen juoma.
Siitä humaltuu.
Siitä tulee krapula.
Viha.
Samaistuin kyllä tuohon siinä mielessä, että olen itsekin saanut päälleni sellaista paskaa ja vihaa, että siitä toipuminen vei kauan. Ilmeisesti jotkut ovat sellaisia, että oma syyllisyys ja häpeä on helppoa kipata sen toisen osapuolen päälle sen sijaan, että selvittäisi asiansa kuten aikuinen aikuiselle. Tehtyä kun ei saa tekemättömäksi. Se pieni sana "anteeksi" on joillekin ylivoimainen sanoa. Ja kuinka paljon se saattaisikaan merkitä sille, jolla sitä kuormaa on muutenkin omasta takaa riittämiin.
Onneksi on sanat, joita voi juoksuttaa.
Ei tunteet kuole nappia painamalla, tai sanomalla heippa.
Tai onhan sellaisiakin ihmisiä.
Toiset potkii mummoja kadulla ja toiset kirjoittaa katkeria sanoja.
Tuo sana anteeksi, on Suomalaiselle aika vieras.
Se pelastaisi monta "onnetonta".
Empatiasi lämmittää minua:)
Samanlaisia tunteita olen kokenut kun toinen pilkkoo palasiksi enkä sitä kehdannut itselleni myöntää... ja sitten pitää vielä anoa armoa, luulla että toinen pyytäisi anteeksi.