Voiko 1v 2kk olla jo uhmavaiheessa? Ihmetyttää oikein, kun lasta kiellettyäni hän aloittaa raivoisan huutokonsertin joka jatkuu ja jatkuu. Kiljunta loppuu heti jos annan periksi. Esimerkkitilanteena voisi kertoa syötöt. Kesken syötön lapsi näkee ruokapöydällä maitopurkin, osoittaa sormella sitä ja selvästi vaatii itselleen. Kun en anna, hän lopettaa syömisen ja kirkuu niin kovaa että korvia särkee. Olen muutaman kerran kokeillut, että annan maitopurkin hänelle ja kirkuna loppuu silloin kuin seinään. Onko tämä uhmaikää vai onko kyseessä vain voimakastahtoinen persoonallisuus?
Toinen kysymykseni koskee uhmaan reagoimista. Osaako joku neuvoa, mikä on viisain tapa vastata kiljuntaan? Pitääkö lohdutella ja nimetä lapsen tuntemuksia tyyliin "sinusta tuntuu nyt kurjalta kun äiti ei anna heittää maitopurkkia lattialle" vai onko parempi vain seurata kiljuntaa ilmeettömästi ja vain odottaa kunnes huuto lakkaa?
Toinen kysymykseni koskee uhmaan reagoimista. Osaako joku neuvoa, mikä on viisain tapa vastata kiljuntaan? Pitääkö lohdutella ja nimetä lapsen tuntemuksia tyyliin "sinusta tuntuu nyt kurjalta kun äiti ei anna heittää maitopurkkia lattialle" vai onko parempi vain seurata kiljuntaa ilmeettömästi ja vain odottaa kunnes huuto lakkaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
olla uhmaa. Meillä alkoi esikoisella suunnilleen noilla main myös tuo oman tahdon löytyminen.
Meillä yleensä parhaiten auttaa se, et jos heittäytyy lattialle huutamaan, niin annetaan huutaa, koska yleensä ei siinä vaiheessa halua/siedä syliinottamista tai edes koskemista.
Välillä sit kysytään, et haluatko syliin ja pääsee kyl heti, kun siltä tuntuu. Joskus rauhoittuu itsekseen touhuamaan jotain ja tulee sit aikanaan luokse ja itkun aihe on unohdettu.
Tuossa vaiheessa on varmaan tärkeintä se, et isän kanssa keskustelette mikä on sallittua, missä annetaan periksi (esim. annetaanko maitopurkki kaadettavaksi, vai siirretäänkö se heti käytön jälkeen pöydästä pois viemästä huomiota) ja pitää myös sit kiinni niistä vaikka huuto olisi minkälainen. Sitähän nuo loppupeleissä ovat, testaamista, et missä vanhemmat antaa periksi..
Meillä alkoi pahin vaihe mennä ohi jossain 1v7kk paikkeilla, mut vieläkin (pian 2v) noita raivareita joskus ilmenee.
Meillä on tyttö 1v3kk ja on alkanut saamaan kauheita raivareita esim. siitä,että puetaan ulkovaatteet päälle,kielletään tai ei anneta jotain ja siitäkin,että iso nalle kainalossa ei voi tulla pyllynpesulle...huoh...Tyttö heittäytyy ihan veteläksi makaroniksi ja käy lattialle tai ulkona maahan makaamaan ja karjuu suoraa huutoa selkä kaarella. Jos yritän ottaa syliin tms. niin alkaa lyömään,potkimaan,puremaan,nipistelemään jne.
Aluksi yritin aina ottaa syliin tai lohdutella muuten,mutta nyt olen huomannut,että parempi olla ihmeemmin huomioimatta näitä kohtauksia. Tyttö muuten tajuaa,että tällä raivoamisella hän saa haluanmansa huomion ja mitä siitä sitten seuraa? Raivarit menee nyt nopeammin ohi,kun annan rauhassa raivota ja sitten saa tulla syliin halimaan,kun siltä tuntuu.
Uhmahan on sikäli epämääräinen käsite,koska ns. omatahtokausi alkaa n. 1-vuotiaana ja siitä se sitten jatkuu vain välillä muuttaen muotoaan uhmaksi jne. aina murrosikään asti =D heh.