Kaipaan muiden kommentteja, vaikka loppupeleissä itse ratkaisun teenkin. Olen kohta kolmekymppinen äiti, pojat 7 ja 9 v. Minulla jo pari vuotta ollut vauvakuume. Isäntä vasta hyväksyi asian pari kk sitten. Sitä ennen vahvasti ollut sitä mieltä että perheen lapsiluku täynnä. Minusta vaan tunti toisin ja haluan enemmän kuin mitään pienen paleroisen rinnalleni. Ja puhunut siitä niin paljon, että sain myönteisen vastauksen. Mutta miksi minusta tuntuu niin väärältä? Mieheni kyllä vakuutti kysyessäni, ettei tuleva lapsemme tulisi olemaan ei-haluttu hänen puoleltaan, mutta silti mietityttää tuo aiempi passiivisuus asiaa kohtaan. Vai onko suurin osa miehistä tuommoisia? Vähän on paska fiilis käydä kolmatta yrittämään, kun pelkää/tietää, ettei toinen ole kybällä mukana ja minulle se on toosi mahtava juttu. Kommentteja!!! Tuomitsetteko minut?
Vauvakuumetta
Äityli -78
5426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei täällä ketään tuomita! :)
Meillä mies oli myös silloin, kun aloin puhumaan vauvan yrityksestä semmoinen, että "ei kai sitä vielä, eikö odoteta pari vuotta" tms. Ei siis todellakaan ollut heti innoissaan ajatuksesta. Meillä siis esikoisen yritys kyseessä.
Tuskinpa miehesi olisi suostunut ajatukseen, jollei sitä oikeasti haluaisi. Nuo miehet kun vaan on semmoisia, ettei ne osaa näyttää tunteitaan eivätkä puhu niistä. Uskoisin siis, että miehesi on ihan yhtä paljon mukana hommassa kuin sinäkin. Älä siis murehdi vaan nauti siitä, että alatte yrittämään kolmatta lastanne! :)
Itsellämme on esikoisen yritystä ollut jo 8kk ja näyttää siltä ettei sitä pienokaista niin helpolla tulekkaan. :( Lapsettomuustutkimuksissa ollaan jo. Molemmat vielä kumminkin nuoria ollaan, että ei siinä mielessä hätää.
Onnea teille yritykseen!
mies vain on sitä mieltä, että ainakin hänen lapsilukunsa ON täysi (siis jos häneltä ihan oikeasti kysytään), mutta ei enää jaksa inttää vastaankaan kun kerta jo useamman vuoden olet asiaa hänelle tuputtanut.. Tai ehkä hän ei vain jaksaisi enää sitä vaipparumbaa ja yöheräämisiä yms. mitä vauva perheeseen tuo. Teillä on kuitenkin jo isot pojat, joiden kanssa ehkä jo "pääsee helpommalla" kuin vauvan/pienen lapsen kanssa. Tai ehkä häntä vain pelottaa tai muuten arveluttaa oma/sinun jaksaminen. Et myöskään kertonut miehen ikää, ehkä hän tuntee itsensä jo liian vanhaksi tms.
Vaikka tällaista kirjoitinkin, ei ole minun asiani tuomita ketään. Itse en haluaisi lasta "yksin", siis niin ettei mieskin olisi "projektissa" täysillä mukana.
asian sulatteluun menee aikaa, sitä, että mies ei ole nyt täysillä mukana. Mielestäni ei.
Mitä väliä, vaikka mies oli aluksi eri mieltä? Jos hän on hyvä isä nykyisille lapsilleen, ja nyt näyttää vihreää valoa, ja on jopa sanonut, että lapsi ei olisi ei-toivottu hänen puoleltaan, niin mistä kiikastaa?
Tulipa pitkä ja epälooginen lause, mutta en jaksa muokata.:)
Kiitos kaikille vastanneille. Nyt vähän positiivisemmalla asenteella menen eteenpäin. =) Niin, eihän mieheni olisi ollut pakko suostua ehdoin tahdoin; ehkä hän vain alkoi tottua ajatukseen pikku palleroisesta tai ymmärsi, kuinka tärkeää minulle olisi vielä saada kolmas yhteinen lapsi. Sitäpaitsi hänen ei ole tarvinut puuttua millään tavoin yösyöttöihin tai kovin paljon vaippahommiinkaan. Ruoat olen myös lapsille kokannut ja puhtaat vaatteet antanut. Mitä nyt sitä pientä kitinää joutunut kuuntelemaan ja tietenkin laatuaikaa lasten kanssa välillä viettämään. Siksipä en näekään kovin montaa syytä, miksi asia voisi olla hänelle muka vastenmielinen. Ja monet tutut sanoneet, etteivät heidänkään miehet poteneet vauvakuumetta, vaan se on muijien hommaa periaatteessa päättää loppupeleissä, tehdäänkö muksuja lisää vai ei.. Niin ja joku kysyi mieheni ikää, viisi vuotta minua vanhempi, eli ei siis siinä mielessä liian vanha isäksi. =)
Jos mies ei tee lasten eteen mitään muuta kuin "viettää välillä hetken laatuaikaa", niin eiköhän jo SE ole hyvä syy jättää se kolmas hankkimatta.
Ainakaan minusta ei todellakaan ole "vain naisten päätettävissä, että montako lasta tulee". Kyllä noin isoista päätöksistä pitäisi päättää yhdessä. Jokainen tietysti tyylillään..