taas niin yksin.Miksi viikonloput tuntuu aina yksinäisemmiltä,kuin muut arki iltayöt?
Jos en olisi syöpää sairastava,ehkä jaksaisin nämäkin yksin helpommin.
Jos en olisi syöpää sairastava,ehkä jaksaisin nämäkin yksin helpommin.
Perjantai -ilta
olen
8570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja yö--yksin ja itsens kanssa.
hyvä näin.piste.
VERTAISTUKEA TÄHÄN KETJUUN!
saitkin paljon tukea kaikilta.
"suosittu" ihminen, olisi tukea tullut joka tuutista ja vaikka kuinka monelta taholta. Tässä ja nyt on sanottu, että ei kannata vastailla turhiin hätäilyihin, oliko tämäkin yksinäisyys muka kuvittelua...
nämä viestit on laitettu niin myöhään yöllä,ettei meistä varmaan monikaan ole ollut enää hereillä.Ehkä aloittaja etsikin vertaistukea toiselta yksinäiseltä yössä valvojalta!
Aina viikonloppuisin valvon myöhään, viikollakin vaikka se kostautuu. Nyt taas loma ohi ja pitäisi vaan jaksaa töissä. Mutta kun ei jaksa. Eläkkeelle ei taida päästä, ellei sitten kroonistuva masennus "auta". Minulla vaan ei ole mitään annettavaa enää työelämälle. Eikä sillä minulle. Johan sitä tulee ensi kuussa 36 vuotta kun ekaan työpaikkaani konttorilähetiksi pääsin.
Olen ollut jo niin kauan yksin, etten kai enää pahemmin kärsi siitä. Tosin huomaan nyt vanhemmiten - kumma kyllä - että olisihan se kiva jos joku olisi tässä, välillä. Ei sentään joka ilta =). Minä chattailen usein iltaisin ja öisinkin jos ei telkastakaan tule mitään. Se on vaan vähän koukuttavaa, kehittävämpää olisi ehkä lukea kirjoja. Keskittymiskyky vaan on vähän heikko nykyisin. Ja onhan siellä chatissä toisia ihmisiä, tosin ei voi olla varma ketä, ihmisillä voi olla roolejakin.
sinulle järjestyisi mahdollisuus eläkkeeseen.Minulla on nyt tämä kuntoutus tuki,(vastaa entistä määräaikais eläkettä).Olen halukas menemään vielä töihin vaikka onhan minullakin jo pitkä työrupeama takana,kun 14.vuotiaana aloitin.
Tämä kuntoutustuki ja siihen liittyvä alkuun osapäiväinen työkokeilu on mielestäni minulle sopiva ratkaisu.Miten sinä,voisitko samanlaista ajatella?
Olinhan minä jo hetken osa-aikaisella sairaspäivärahalla. Tosin toimistotöissä se ei oikein toimi, ei ainakaan jos töitä ei ole kunnolla järjestetty. Ainakin mulla on koko ajan rästejä, tekemättömiä töitä. Nehän ne onkin taakka. Lohduttaa vähän kun sijaisena ollut nuorimies oli hämmästynyt työmäärääni. En siis olekaan ihan raakki...mutta tässä talossa on aika vaikeaa keskustella töiden jakamisesta. Paljon naisia, osa osaa pitää tosi hyvin puoliansa.
Viikonloput tuntuvat yksinäiseltä vielä pahemmilta kuin arkipäivät. Arvelen sen johtuvan siitä, että viikonloppuisin ei-yksinäiset viettävät aikaansa yhdessä, siis perheelliset, pariskunnat ym. Sen takia minusta ainakin viikonloput ovat kaikkein pahimpia ja nyt varsinkin kun sairastan syöpää ja olen ollut sairauslomalla ja yksin kotona 4.4. asti. Juhlapyhät ovat vielä pahempia. Pelkään jo etukäteen miten jaksan monta päivää joulun aikaan yksin.
Viime talvena oli miesystävä, jonka kanssa vietin joulun ym. juhlapyhät. Oli joulupukki, joulukuusi, jouluruokaa, lapsia, lapsenlapsia, joululahjoja. Monen yksinäisen vuoden jälkeen oli ihana joulu. Mies kyllästyi väsymiseeni ja jätti minut 3 viikkoa ennen syövän löytymistä. Nyt sitten vain yritetään sinnitellä yksin eteenpäin, ilman syytä.
Kun olisi edes sellainen työ, että voisi viikonloput ja juhlapyhät olla töissä, niin ei tarvitsisi yksin kotona kärsiä ja saisi enenmmän rahaakin. Mutta omassa työssäni ollaan vain arkipäivät töissä ja viikonloput ja juhlapyhät "nautitaan" kotona.
Arkipäivät tosiaan menevät jotenkin, mutta nyt jo pelkään syksyn ja talven pimeitä viikonloppuiltoja, jolloin ei ole mitäänä muuta iloa kuin ottaa mahdollisimman aikaisin unilääke ja nukahtaa yksinäiseen uneen, että olisi pian seuraava päivä.
Heräsin tässä just äsken hirveeseen painajaiseen yksin pimeässä, enkä saa enää unta, että just tällaista sitä saa odottaa jatkossakin.
Ja ex-miesystävä viettää öitään terveen, hoikan nuoren blondin kanssa...