Katselin juuri vanhoja valokuvia koiraherrasta. Aika vaikea siitä oli silloin
nuorempana ottaa kuvia. Hännänpää tai tassunpohja oliva useimmiten kameran saaliina.
Kuvista alkoi taas naurattaa ne alkutohinat, kun koira tuli 1v 3kk kotiini ja on ensimmäinen
koirani. Sain kokea kaikenlaisia yllätyksiä sen kanssa. Elämämme ei ollut ruusuilla
tanssimista todellakaan.
Kun oikein pahalta tuntui kävin läpi eri vaihtoehtoja mielessäni
ja tulin kuitenkin siihen tulokseen, että pakko meidän nyt vain oli opetella
elämään yhdessä. Koirakoulutuksen ja iän (=7v) myötä on elomme rahoittunut sopivan siedettäväksi.
Tässä on kuva siitä, kun koira oli ollut ensimmäisen kokonaisen
päivän kotonani yksikseen. Olohuone oli sisustettu uusiksi hilaamalla sinne sänky,
joka muuttui samalla entiseksi.
http://i175.photobucket.com/albums/w148/nullu15/Koira/228.Mitsonkaantulluttehty.jpg
Kummituskoira:
http://i175.photobucket.com/albums/w148/nullu15/Koira/284Annasetnnetaikkamuutoin.jpg
Vaarallinen PETO:
http://i175.photobucket.com/albums/w148/nullu15/Koira/167.Rossiirvist2.jpg
nuorempana ottaa kuvia. Hännänpää tai tassunpohja oliva useimmiten kameran saaliina.
Kuvista alkoi taas naurattaa ne alkutohinat, kun koira tuli 1v 3kk kotiini ja on ensimmäinen
koirani. Sain kokea kaikenlaisia yllätyksiä sen kanssa. Elämämme ei ollut ruusuilla
tanssimista todellakaan.
Kun oikein pahalta tuntui kävin läpi eri vaihtoehtoja mielessäni
ja tulin kuitenkin siihen tulokseen, että pakko meidän nyt vain oli opetella
elämään yhdessä. Koirakoulutuksen ja iän (=7v) myötä on elomme rahoittunut sopivan siedettäväksi.
Tässä on kuva siitä, kun koira oli ollut ensimmäisen kokonaisen
päivän kotonani yksikseen. Olohuone oli sisustettu uusiksi hilaamalla sinne sänky,
joka muuttui samalla entiseksi.
http://i175.photobucket.com/albums/w148/nullu15/Koira/228.Mitsonkaantulluttehty.jpg
Kummituskoira:
http://i175.photobucket.com/albums/w148/nullu15/Koira/284Annasetnnetaikkamuutoin.jpg
Vaarallinen PETO:
http://i175.photobucket.com/albums/w148/nullu15/Koira/167.Rossiirvist2.jpg
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eka kuvasta mulle tuli mieleen kaimani Ursa, jolta minä nikkini ryöväsin, se oli kyllä narttukoira mutta sillä oli vuoden-parin iässä nuo touhut aika samanlaisia. :D Ei ollut siis minun koira (onneksi).
Aivan ihana koira tuo "petosi", vaikka osaa näköjään olla myös tosi karmaiseva. ;)
Luin muuten tuossa viime yönä semmoista vanhaa romaania, joka on kirjahyllyyn jossain välissä kulkeutunut, Colette Audryn kirjoittama Duška. Ei varmasti ole tunnettu teos mutta jotain viehättävää siinä oli kuitenkin, kaikissa niissä vaikeissakin tunteissa joita kirjailija yrittää kuvailla vähän vaikean sakemanninartun omistajana, kun ei itsellä ole aina tarpeeksi aikaa koiralle, ja kun koiran"kasvatus" perustuu enemmän inhimillisiin tunteisiin kuin ymmärrykseen ja järkeen. Tuli tuo kirja vaan siitä mieleen kun sanoit että eri vaihtoehtoja piti käydä läpi ja lopulta päätös oli että pitää vain opetella yhteiseloon. Hyvä että teillä on elo nyt vähän seestynyt! :)
päätin, ettei sen vaikeuksista huolimatta tarvitse kotia enää vaihtaa.
Olisi vain pitänyt minunkin pitää päiväkirjaa sen toilailuista (ja omista hölmöilyistä).
Niiden kanssa on naurettu monet kerrat.
Koira osasi huijata kaikessa niin perinpohjin, kun se huomasi, että "tottelen" kaikkea.
Jalatkin olivat aivan kipeät aluksi kun käytiin ulkona ns. pissillä vähän väliä.
Siis enhän voinut tietää että uroskoirat merkkailevat reviiriään. Minä
luulin että sillä joka kerta oli oikeasti hätä.
Onneksi menin tottiskurssille, joka alkoi päivän teorialla koirasta. Se helpotti kovin.
...tosiaan päiväkirjaa olisi varmasti tosi mukava lukea jälkeenpäin, vaikka varmaan monet toilailut ei yhtään naurata ennen kuin jälkeenpäin.
Hehe, eikös sakemannit yleensäkin ole tosi taitavia "lukemaan" ihmistä, tarkkailevat koko ajan... Ovat varmaan myös huijauksen maailmanmestareita jos mahdollisuus tarjoutuu. ;) Mulla nämä minun ensimmäiset hauvat on aika "suoria" koiria, vaikka kyllä tuossa uroksessa asuu pieni kiero kelmi... Vaan kenessäpä se ei tuossa iässä asuisi...
Onneksi koirasi löysi lopulta sinut. :) Olihan sen kanssa jo näköjään tarpeeksi moni antanut periksi... :-S
koiraa? Ursa ei olut sinun koira vaikka sen yrititkin omia!!!!!!
omistajan suomalla oikeudella sitä muistelen! :) Kuvankin olen tänne linkittänyt. Saan muistella Ursaa ihan niin paljon kuin sielu sietää.
näyttää lupaa kirjallisena?
Sen minkä otan vastuulleni, hoidan hyvin. Niinkuin nyt tuon koirankin, vaikka
se tuhosi kodinkin. Onhan siitä enemmän iloa kuitenkin kuin tuota haittaa.
Ennen koiraa en olisi voinut kuvitella, että tuollaiseen karvoja tiputtelevaan
sottapyttyyn voi kiintyä niin kovin.
Kaiken kukkuraksi olen ikäni pelännyt isoja koiria. Kun tuo koira oli ekaa yötä meillä,
se päätti keskellä yötä lähteä tarkistuskierrokselle.
Matkalla se nuolaisi varvastani ja minulla nousi hiukset kauhusta pystyyn kun luulin,
että se syö minut.
Ai ai nyt on paras lopettaa muistelot, kun vatsa on jo kipeä nauramisesta. = D
näyttää sitä tässä ja nyt, se on talletettu Helsinkiin pankkiholviin ja kopio löytynee Eniron päämajan sinivalkoisesta mapista Tukholmassa.
et muistelisi Ursaa, ennenkuin sinulla on esittää lupa kirjallisena? Sillä sinähän voit puhua lööperiä eikä silloin mitä lupaa edes ole. Olet muutenkin epäilyttävä, koska et asu Suomessa. Lisäksi myötäilit aikoinaan Issun kiusaajaa.
tosiaan että karvojaan levittelevään sotkevaan kodin tuhoavaan "hirvitykseen" kuitenkin kiintyy niin kovasti! Heh, on sinulla varmaan niin monenlaisia muistoja matkan varrelta että oikeasti niitä kannattaa laittaa johonkin ylös sitä mukaa kun tulee mieleen! Minusta on ihana lukea rehellisiä tunnustuksia (siksi siitä kirjastakin tykkäsin jonka mainitsin), nehän vaan antaa toivoa jos itse on uusi koiramaailmassa ja kaikki muut tuntuu olevan "maailmanmestareita". Varmaan jokainen jolla on ollut koiria tunnistaa itsensä ainakin osasta niitä hulluimpia kommelluksia. Tai voihan se olla että joku syntyy täydelliseksi koirankouluttajaksi, mutta minä en ainakaan tunne yhtään semmoista ihmistä. :)
sinä saat epäillä minua ihan niin paljon kuin haluat jatkossakin, ja minä en tarvitse sinun lupaasi täällä kirjoitteluun jatkossakaan. Jatketaan ihan samalla tavalla kuin tähänkin asti!
Miten niin et tarvitse minun lupaa? Sinä kirjoitat suomalaiselle palstalle norjalaisena. Minä olen suomalainen. Sinä pyydät luvan minulta. Sama norjaksi: du bygar ett lov från mej
ei ole pakko lukea juttuja tältä palstalta, tai mistään, jos ei hermo kestä. kannattaa käydä vaikka ulkona välillä jäähtymässä... ja missäs on sun koiramuistosi? sulle en viitsi omia muistojani OMISTÄ koiristani kertoa, ne tuskin sua edes oikeasti kiinnostaisikaan. vastaat, jos vastaan sitten aloittajalle.
niin ota niitä kotiisi asumaan. Turha sitten itkeä, kun ne syö kaikki kalasi.
Kyllä tässä nyt tarvii olla yhteyksiä Suomen ulkopuolelle mutta... voithan sinä yrittää saada äänesi kuuluviin.
http://eniro.com/en/Products--Markets/Markets/Market-overview/
niin, muistatko mistä oikein oli kyse??
Koiramuisteloista siirryttiin ulkomaalaisten moittimisiin.
Jännittävä katsoa illalla mihin aiheeseen seuraavaksi ketjussa siirrytään.
antamaan anteeksi jos pyydät
joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy. mieti sitä.
Aivan samannäköinen koira kuin minun Emppuni. Jos ei tietäisi olisi voinut luulla samaksi.
Kaunis koira sinulla;)
Komeaksi ovat tuota muutkin kehuneet. Ilmeikäs se ainakin on. Siinä sängyn
tuhoamiskuvassakaan se ei ole saanut mitään toruja asiasta. Ilmeestä kuitenkin
näkee, että se hyvin tietää tehneensä tuhmia.