Teini-ikäiset lapsoset

Samat oli ongelmat meillä muutama vuosi sitten ja kun niitä oli vielä kaksin kappalein-saman ikäisiä.Nyt ovat täysi-ikäisiä,ja lähes täysipäisiä :)),ihan kunnon kansalaisia.Noi kotiintuloajat muistaakseni oli jo minun nuoruudessani ainainen riitely aihe ja varmaankin tulevat aina olemaan.
Meillä oli onneksi niin hyvin että tunnen lähes kaikki nuorten kaverit niin tiesin millaisessa porukassa sitä kaupungilla illat pyörittiin,ei tarvinnut isommin murehtia.

Se on kuitenkin kova sana tänä päivänä. Itselläni on jo täysi-ikäinen poika, mutta täysipäisyydestä en sano vielä sanaakaan. Mutta kaipa hän kuitenkin kunnollinen poika on, ei juo, eikä rellestä viikonloppuisin missä sattuu. No, olemme jo kohta kymmenen vuotta asuttu kahdestaan, joten pahimmat särmät on hiottu. Ja kait se ettei isää ole on vähän jarruttanut häntäkin. Olen ollut sekä että. Kotiintuloajat ovat olleet käytössä ja niitä on noudatettu aika hyvin. Joskus on lipsuttu vähän. Ihaninta on että vieläkin hän tulee ajoissa kotiin. Koulunkäynti on tällä hetkellä tärkeintä. Viimeinen vuosi m

Meillä on pian 15-vuotias poika, ja hankalaa on. Välillä menee ihan mahdottoman hyvin: jutellaan, käydään konserteissa ja festareilla, kuunnellaan rokkia ja katsellaan elokuvia, heitetään reissuja noin vain ja ollaan paljon yhdessä. Ja poika on kuin aikuiset.

Mutta nyt kun koulu alkoi, niin heti alkoivat opettajat soittelemaan, ettei pojan suu pysy ollenkaan kiinni. Äitinsä hermostui ja minä tietysti isukkina otin kovasti pulttia.

Kovaa kuria - tietokoneelle käyttökielto kahdeksi viikoksi, kotoa poistutaan vain tärkeille asioille ja luvan perästä, iltaisin pysytään kotosalla, jne. jne. - on nyt kokeiltu. Ja taitaa tehota. Sanoin niin suoraan kuin osasin, että minua ei kannata suututtaa. Lempeästä nallukasta tulee äkkiä rankka ja suorasukainen ja pirun äreä karhu. Taisi poika uskoa, lopultakin. Mutta mikään ei ole varmaa. Ei mikään.

Yksi naispuolinen ystäväni laittoi teininsä myös tiukemmalle kurille. Ja kas kas, hyvin kävi.

Ymmärtää kuria. Sitä teinit kaipaavat.

Lukioikäisen kotiintuloaika on mielestäni koulupäivänä klo 22. Jos on hyvä syy, hetkittäin myöhemmin. 15 v. on lapsi. Aikuinen määrää, missä mennään. Jos tuon ikäinen hilluu yömyöhällä kaupungilla, seura on väärää, ja se, mitä siellä tapahtuu, on valonarkaa.

Viikonloppuna meillä kotiintuloaika n.23.00. Jos menee kaverille yöksi, soitan vanhemmille. Tyttö on kaunis ja puoleensavetävä, rock-henkinen, ei mikään "mamis" ja paljon ystäviä. Eikä ole vielä koskaan loukkaantunut äidillisestä huolenpidostani.

Itselläni oli vaikea nuoruus. Vanhempani olivat sokeita suhteeni. Samaa en tahdo omien tyttärieni kokevan. Teini-ikäinen ei ole vielä lähestulkoonkaan aikuinen.

Ikuisuuskysymykselle tuntuu tuo rajojen asettaminen. Minulla on kuusi lasta, joista kolme jo täysi-ikäistä. Loput lähenemässä murrosikää. Tyttären kohdalla on tähän asti ollut vaikeinta. Pahin alkoi 15 vuotiaana. Paljon riitoja ja rajojen kokeiluja. Lopulta haettiin apua koulukuraattorilta, sossusta, turvatalosta... Tytär alkoi käyttämään huumeita. Välillä tuntui rauhoittuvan ja asui poikakaverin kanssa. Sitten erosi ja rankka elämä sai otteen. Kerroin tyttärelleni lopulta, etten auta häntä rahallisesti enää, ennenkuin hän haluaa OIKEASTI apuani. Muutama vuosi meni ja kerran hän soitti minulle. Hän aikoi tehdä itsemurhan. Siitä sitten pääsimme lääkärin ja monen mutkan kautta eteenpäin. Hän pääsi lopulta huumevieroitukseen. Nyt siitä on kulunut kaksi vuotta. Tytär asuu soluasunnossa ja on kohta muuttamassa omaan asuntoon. Töppäilyistään maksaa sakkoja vielä monta vuotta. Hän on absolutisti alkoholin ja huumeiden suhteen. Tupakasta yrittää päästä eroon. Meidän suhteemme on läheisempi kuin koskaan ja käymme yhdessä urheilemassa.
Mitään en olisi osannut tehdä toisin, enkä osaisi vieläkään, mutta voimat meinasi loppua. Samaan aikaan vanhempani sairastuivat ja kuolivat ja lisäksi sain nuorimman lapsen. En silloin ymmärtänyt omaa väsymistäni. Onneksi mies oli tukenani (hän on nuorimman lapsen isä, muut ovat ensimmäisestä liitosta). Toivottavasti kolmen nuoremman kohdalla päästään helpommalla.
Hakekaa tukea toisistanne.
t. yli nelikymppinen äiti