Olen ostanut maata,
muutaman hehtaarin.
Kuvitellen sen omistavani.
- Kuinka pitkään
ja kuinka syvälle?
Omistuksen pituudeksi
minulle riitää ikä,
ehkä vähemmänkin.
Syvyydeksi metri, kaksi.
Mitä siis tavoittelen?
Jotain pysyvää jälkeä,
jälkeä maahan, luontoon.
Niin arvelen.
Että jättäisi jäljen historiaan,
se on nuoruuden utopiaa.
Että maailma olisi parempi,
Että edes maa olisi,
edes pieni pala olisi
parempi minun jälkeeni.
muutaman hehtaarin.
Kuvitellen sen omistavani.
- Kuinka pitkään
ja kuinka syvälle?
Omistuksen pituudeksi
minulle riitää ikä,
ehkä vähemmänkin.
Syvyydeksi metri, kaksi.
Mitä siis tavoittelen?
Jotain pysyvää jälkeä,
jälkeä maahan, luontoon.
Niin arvelen.
Että jättäisi jäljen historiaan,
se on nuoruuden utopiaa.
Että maailma olisi parempi,
Että edes maa olisi,
edes pieni pala olisi
parempi minun jälkeeni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä sain palasen maata.
Siihen rakensin puutarhan.
Laiton sinne puut ja pensaat
ja kukista kauneimmat.
Joka vuosi - talven jälkeen -
herää puutarha unestaan.
Maa alkaa viheriöidä,
kaikki puhkeaa kukkimaan.
Näen hehkun unikoiden,
näen ruusut ja orvokit,
ja kukat akileijain
ja valkeat syreenit.
Minä rakastin sitä maata
siihen tahdoin rakentaa
kauneinta mitä tiesin;
vehreän, kukkivan maan.
Ja ehkä - aikani jälkeen -
joku toinen rakastaa,
tuota mustaa, pehmeää multaa,
kukkain tuoksua huumaavaa.
Vastausrunosi oli kaunis - ja aikalailla positiivisempi kuin omani. Tiedä mistä runoihini pyrkiikin tulemaan nykyään tummia sävyjä. Mutta, elämässä on erilaisia vaiheita ja runot sen mukaisia.
Kaunista syyskesää sinulle ystäväni!
Kuule, istuta vielä se omenapuu.
Vaikka tuli jo tukkaasi nuolee.
Vaikka huomenna saaste jo laskeutuu.
Vaikka huomenna aurinko kuolee.
Hyvin mielin voin vierelläs vilkuttaa,
kun maailma hautaansa nilkuttaa.
Ole siinä, on helpompi olla niin.
Ole siinä, kun liekit mua nuolee.
Ole siinä ja tuskasi taivaisiin
huuda vasta kun aurinko kuolee.
Sinä voit minun vierellä vilkuttaa,
kun maailma hautaansa nilkuttaa.
- Juice Leskinen -
tästä runostasi tee.
Synkän oloinen, enkä oikein löydä varsinaista
syytäkään aiheeseen, vaikka nyt en kaikkea elä-
mästäsi tiedäkkään, jotain kuitenkin.
Surullinen sointi ja päätös surullistakin
surullisempi. Toivoisin että aurinko paistaisi
ainakin sydämeesi, ellei se taivaalla olisikaan.
Koeta saada hieman positiivisuutta, kuten on
Annankin runossa, joka oli kaunis.
Lämmöllä
lindal.
myötämielestä ja ymmärryksestä. Ehkäpä runosta saa vielä synkemmän kuvan kuin oli varsinainen tarkoitus ja oma tunnkaan sitä kirjottaessa. Helposti sanat korostavat jotain tunnetta, tunnelmaa; miksei ajatustakin.
Enemmän tämä on syyskesän resignaatiota vaatimattomista aikaansaannoksista kuin maailmantuskaa.
on kaunis tavoitteesi
Tee. teesisi tuo
jo hymyilee tontillasi
puut pensaat perhoset rastaat
ja tikkakin löytää toukan
pöllö pesintäkolon
ihminen rauhaisan olon