Eli olen jo ollut riparilla, mutta ajatuksena olisi, että kävisin Prometheus-leirinkin (seniroileiri tms. koska olen -85 vuonna syntynyt).
Nyt voin kertoa, että minulla on hyvin vaikea ja laaja-alainen sosiaalisten tilanteiden pelko, estynyt persoonallisuushäiriö yms. ja olen muutenkin täysin kaveriton (minulla ei ole ollut yhtä ainoatakaan kaveria noin 4 vuoteen)ja olen muutenkin eristäytynyt maailmasta. Minulla on myös jonkin verran piirteitä Aspergerin syndroomasta.
Kun joku siis suositteli minulle, että voisin osallistua jollekin tällaiselle leirille, koska olen niin eristäytynyt ym.
Kerroin nämä sairauteni teille siksi, jotta te voisitte ymmärtää edes jonkin verran ongelmiani.
Minua kiinnostaisi lähteä leirille, mutta jo nyt ahdistaa niin paljon, että taidan jäädä suosiolla kotiin.
Eniten pelkään sitä, kun siellä on keskusteluja, leikkejä, pakollista ihmisille puhumista yms., mitkä ovat minulle kauheita tilanteita. Ja älkää nyt tulko valehtelemaan, että "hyvin ne menee", koska kokemuksesta tiedän, että ei mene.
Olen myös tottunut siihen, että mm. luonteeni vuoski minusta ei pidetä ja sen olen huoamnnut viimeisten kouluvuosienikin aikana. Noin puolet kaikista kouluvuosistani olen ollut kiusattu ja syrjitty. En ole moneen vuoteen puhunut muille ihmisille.
Ensimmäistä kertaa olin kesäleirillä 8-vuotiaana, mutta silloinkin olin siellä vain yksin, koska en osannut ottaa kontaktia muihin, ja kiehnäsin vain leiritädin sylissä. Rippileiri oli suurimmaksi osaksi ihan kiva kokemus, mutta silloinkin minä js yksi silloinen kaverini vain jäimme syrjään (olimme onneksi jo koulussa tottuneet muiden vihanpitoon)ja ei ollut koko leirin aikana mahdollisuutta tutustua muihin.
Anteeksi, jos tämä kuulostaa säälinkerjämiseltä.
Haluaisin vain kysyä, että onko kaltaisellani sosiaalivammaisella mitään mahdollisuutta päästä leirille ja ylipäätänsä olla siellä lopettamatta koko touhua kesken ensimmäisen päivän jälkeen.
Otetaanko Prometheus-leireillä syrjäänvetäytyvätkin mukaan toimintaan vai joutuuko sielläkin jäämään yksin. Miten suhtaudutaan, jos ei halua osallistua leikkeihin, näytelmiin eikä koskaan puhu mitään keskusteluissa.
Haluaisin osallistua leirille, mutta silti minulla on näin pessimistinen suhtautumistapa siihen... :(
Älkää nyt luulko, että halusin vain kerätä sääliä, koska siitä ei ole kyse. Halusin vain purkaa tunteeni tänne.
Nyt voin kertoa, että minulla on hyvin vaikea ja laaja-alainen sosiaalisten tilanteiden pelko, estynyt persoonallisuushäiriö yms. ja olen muutenkin täysin kaveriton (minulla ei ole ollut yhtä ainoatakaan kaveria noin 4 vuoteen)ja olen muutenkin eristäytynyt maailmasta. Minulla on myös jonkin verran piirteitä Aspergerin syndroomasta.
Kun joku siis suositteli minulle, että voisin osallistua jollekin tällaiselle leirille, koska olen niin eristäytynyt ym.
Kerroin nämä sairauteni teille siksi, jotta te voisitte ymmärtää edes jonkin verran ongelmiani.
Minua kiinnostaisi lähteä leirille, mutta jo nyt ahdistaa niin paljon, että taidan jäädä suosiolla kotiin.
Eniten pelkään sitä, kun siellä on keskusteluja, leikkejä, pakollista ihmisille puhumista yms., mitkä ovat minulle kauheita tilanteita. Ja älkää nyt tulko valehtelemaan, että "hyvin ne menee", koska kokemuksesta tiedän, että ei mene.
Olen myös tottunut siihen, että mm. luonteeni vuoski minusta ei pidetä ja sen olen huoamnnut viimeisten kouluvuosienikin aikana. Noin puolet kaikista kouluvuosistani olen ollut kiusattu ja syrjitty. En ole moneen vuoteen puhunut muille ihmisille.
Ensimmäistä kertaa olin kesäleirillä 8-vuotiaana, mutta silloinkin olin siellä vain yksin, koska en osannut ottaa kontaktia muihin, ja kiehnäsin vain leiritädin sylissä. Rippileiri oli suurimmaksi osaksi ihan kiva kokemus, mutta silloinkin minä js yksi silloinen kaverini vain jäimme syrjään (olimme onneksi jo koulussa tottuneet muiden vihanpitoon)ja ei ollut koko leirin aikana mahdollisuutta tutustua muihin.
Anteeksi, jos tämä kuulostaa säälinkerjämiseltä.
Haluaisin vain kysyä, että onko kaltaisellani sosiaalivammaisella mitään mahdollisuutta päästä leirille ja ylipäätänsä olla siellä lopettamatta koko touhua kesken ensimmäisen päivän jälkeen.
Otetaanko Prometheus-leireillä syrjäänvetäytyvätkin mukaan toimintaan vai joutuuko sielläkin jäämään yksin. Miten suhtaudutaan, jos ei halua osallistua leikkeihin, näytelmiin eikä koskaan puhu mitään keskusteluissa.
Haluaisin osallistua leirille, mutta silti minulla on näin pessimistinen suhtautumistapa siihen... :(
Älkää nyt luulko, että halusin vain kerätä sääliä, koska siitä ei ole kyse. Halusin vain purkaa tunteeni tänne.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedän varsinhyvin miltä susta tuntuu sillä olen itse ollut samallainen nuorempana tosin multa ei riittänyt rohkeus lähteä millekkään leirille tms. sosiaalisten pelkojen vuoksi, vaikka mieli tekikin kamalasti.
En voi sanoa miten leirillä sut tullaan ottamaan vastaan se riippuu aivan siitä minkä luoneteisia ihmisiä silloin paikalla on, mutta ajattele näin, että et sä siellä kuole, vaikka yksin joutuisit olemaankin ja ainakin olet yhtä kokemusta rikkaampi sen reissun jälkeen.
Älä jää kuitenkaan mun tapaan kotio yksin nyhjöttämään, sillä sitä katuu koko elämänsä.
Voithan myös etukäteen kertoa leirin vetäjille tunteistasi, ehkä se auttaisi...tai, jos tiedät jonkun joka on menossa myös sille leirille, niin yrittää tutustua siihen jo ennen leiriä.
En tiedä Pormetheus-leireistä, mutta kirjoituksesi kosketti minua ja haluaisinkin sinulta neuvoja ohjaajana.
Sillä sanot, että pakolliset leikit ja puhuminen ovat sinulle kauhistus.
Mutta ajattelin vaan sitä, että jos ohjaajana jättäisin sinut syrjään tällaisista leikeistä ja keskusteluista, niin etkö tuntisi itseäsi silloin vielä yksinäisemmäksi? Ja jos tällaisia pakollisia leikkejä ja keskusteluja ei olisi, niin kuinka nuoret yleensäkin sitten saisi tutustumaan uusiin ihmisiin leirillä? Koska kaikkia varmaan jännittää uudet ihmiset jonkin verran, ja jos ei pakkaa sekoiteta tällasilla leikeillä ja keskusteluilla, on vaarana, että ne, jotka ovat keskenään olleet kavereita, ovat sitä edelleenkin, ja ne, joilla ei ole ollut kavereita, ei ole edelleenkään.
Eli toisaalta, olisit onnellinen, jos ei olisi tilannetta, jossa joutuisi kohtaamaan vieraita ihmisiä, toisaalta riparillasi näin ilmeisesti oli, mutta sitten olisit halunnut kuitenkin sellaisen tilaisuuden.
Näin ohjaajana siis, minusta olisi tosi mielenkiintoista tietää, miten haluaisit toimittavan, että sinulla ja muilla sinunlaisillasi olisi kivaa leirillä?
Koska ensimmäinen ajatus todella on, niinkuin sanoit, että hyvin se menee, ja jos vain pystyisit voittamaan pelkosi sosiaalisuutta kohtaan, niin se helpottuisi ajan mittaan (edellyttäen, että saisit niitä positiivisia kokemuksia). Mutta tiedän, että nämä neuvot kuulostavat kornilta, koska asia tuntuu sinusta liian vaikealta.
Siksi toivoisinkin, että sinä neuvoisit minua.
Niinpä, ei kaikille todellakaan ole turhan helppoa olla kuvaamasi laisissa tilanteissa. Itsekin olen joskus ollut vähän samantapaisessa tilanteessa, ja vaikka itselleni olikin vähän helpompaa itselläni, niin oma ongelmani taas oli päinvastainen, minua ei otettu mininkään mukaan ja seuraus lopulta sama, en itsekään uskaltanut.
Luulen vain, että lopulta ei ole olemassakaan sellaista porukkaa, jossa ei joku voisi kokea itseään syrjityksi. Ei se sinällään ole kiinni siitä, että onko kyseessä ripari vai prometheus-leiri. Voit joskus kokea itsesi jollakin leirillä ihan onnistuneeksikin, mutta toinenkin riski on aina olemassa.
Kuitenkin, jos jo etukäteen lähtee siitä, että pieleen menee, niin todennäköisesti meneekin, ainakin helpommin. Tässä aikaisemmat huonot kokemukset vain pahentavat asiaa. Älä kuitenkaan tee siitä itsellesi automaattia: nyt mun käy näin, vaan ota vaikka asia etukäteen tai leirin alussa puheeksi leirin vetäjien kanssa, niin he voivat ottaa sen huomioon. Saat silloin itsellesi taustatukea ja kaikki ehkä sujuu edes vähän paremmin. Yleensä tuollaisilla ongelmilla kuitenkin on taipumus iän myötä mennä ohi, joten sinuna en pelkäisi niin paljon.
Rohkeutta vaan lähteä mukaan. Kolme ohjetta: puhu, puhu ja puhu. Ei ole häpeä tunnustaa, että tuollainen aiheuttaa ongelmia.
Tsemppiä
Olen ensi kesänä menossa apuohjaajaksi prometheus-leirille ja ainakin meidän koulutuksissa on sanottu, että ketään ei tarvitse pakottaa leikkimään tai näyttelemään. Jos joku leiriläinen jää leikin ulkopuolelle, jonkin leiritiimistä (ohjaajan tai apuohjaajan) pitäisi olla pitämässä seuraa hänelle, ettei hän jäisi aivan yksin.
Itsekin olen ollut hyvin hiljainen lapsi, jotenkin en meinaa kuullakkaan mitä ihmiset sanovat. Mutta oma prometheus-leirini antoi minulle itsevarmuutta ja itseluottamusta, niin että uskallan nyt avata suuni hieman helpommin. Suosittelisin sinullekin, että menisit protu-leirille. Leirin loppupuolella on myös hauska kehulappujenjako-juttu, jossa jokaisen leiriläisen ja tiimiläisen pitää kirjoittaa jokaiselle leirillä olleelle lappu, jossa on jotain kehuja... Minä olin ennen luullut olevani melkoisen ruma, mutta kehulapuissa sainkin kuulla, että olen omalla tavallani söpö ja että minulla on ihanan hymy... :)
Olisinkohan nyt saanut kertoa tästä, vai onko tarkoitus, että kehulappu-juttu tulee leirin lopulla vähän kuin yllätyksenä? En tiedä...
Minäkin suosittelisin, että ilmoittaisit ongelmistasi leirin ohjaajille jo etukäteen. Voit vaikka kirjoittaa kirjeen tai lähettää sähköpostia...
Ei kaikkiin keskusteluihin ole pakko osallistua. Minäkin puhuin leirillä hyvin vähän, mutta silti oli kivaa. Eräässä kehulapussa sanottiin, että: "Vaikka et puhukaan paljon, olet silti aina mukana keskusteluissa. Sen näkee silmistä."
Että semmosta!
No ei kyllä riparillakaan varmaan ketään "pakoteta".