Kuinka monella on semmonen tilanne et ei saa viikkorahaa? no itse en saa mut isovanhemmilta sitä tulee semmon 20€ kun käyn siellä. Meidän perhe ei oo mikään rikas ja äiti yksin käy työssä. isältä tulee joskus rahaa mut nyt asiaan: Se ärsyttää ku jotkut tytöt tai miksei pojatkin elää varakasta elämää. Mua ärsyttää ku niillä on aina semmonen meininki et ''Ei mun mitään tartte tehä! Isä antaa mulle rahat''
Eiks ookkin ärsyttävää? Onko tuttu juttu?
Eiks ookkin ärsyttävää? Onko tuttu juttu?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä en saa ''vakituista'' viikkorahaa, mutta vanhempani ostavat minulle vaatteet jne, ja lähes kaikki huvituksetkin. Esim. kun olen lähdössä jonnekkin niin pistetään rahaa kouraan, tai kun pyydän. Tavaroita myös tarvitsee usein vain pyytää ja se ostetaan. Vanhempani ovat hyvätuloisissa ammateissa, molemmat ovat lääkäreitä ja molemmilla on tienesti 5000e/kk
Olen itse alkujani "en tee mitään, äiti ja iskä ostaa kyllä" -perheestä. Varsinaista viikkorahaa en ikinä saanut, mutta jos halusin jotain, sain sen. Sain myös paljon tavaraa, joita en edes tiennyt/tajunnut haluta.
Mitäköhän se loppujen lopuksi hyödytti? Sitä vain kasvoi laiskaksi ja piittaamattomaksi rahan suhteen. Olihan se kivaa niin kauan kuin sitä kesti.
Sitten luonnollisesti koitti aika lentää pesästä omaan "linnaan". Ja voi sitä järkytystä, kun piti itse pestä astiat ja pyykit, imuroida ja jynssätä vessanpönttöä! Eikä todellakaan riitä, että noita asioita tekee kerran kuussa vaan, himputti, niitä pitää tehdä joka päivä! Ja jos laiskottaa ja ei tee, rupeama on aina vaan isompi.
No, laitteiden mukana tuli ohjekirjat ja ollaan me sen verran letkeitä, että ostettiin astianpesukonekin. Tosin, eihän kaikkia astioita sielläkään voi pestä. Ruoka se vasta alkoikin olla ihan oikea ongelma. Ikinä nimittäin ei opetettu kotona sitä tekemään. Valmisruokiin en enää suostu koskemaan, omia soppia oon valmistellut tässä kohta sen kolme neljä vuotta, eikä ne vieläkään hääppöisiä ole. Yrittämisen puutteesta se tosin ei johdu :) Opettelin itsekseni jopa leipomaan. Helpommalla olisin aikoinani päässyt, jos äiti olisi edes vähän opastanut tai patistanut. Kahvia en ole ikinä juonut ja sitäkin opin keittämään vasta ekalla työpaikalla. Ja arvaapa hävettikö kysyä, miten se keitin toimii! Pitää ihan yhtä nappia painaa ja kaikkea...
Nyt ikää on vähän päälle parikymmentä ja oma nappula syntyy kohta puolin. Arvaa saako se kaiken, mitä se haluaa? Arvaa istuuko se koneella tai telkkarin edessä tekemättä mitään järkevää? Sen verran jo nyt lastani rakastan, että se saa sitterissä makoillen opetella, miten pesukone täytetään ja miten keittoja keitetään. Ja kädestä pitäen sitten opetetaan myös se kahvinkeittimen käyttö ja vessan puhdistus.
Tuttua juttua siis on ;) Äläkä turhaan ärsyynny. Vaikka itse olenkin rikkaan perheen hemmoteltu kakara (ja samoin muuten on mieheni), rahallista tukea tulee jonkin verran (esim. nyt vauvan tarvikkeisiin), ollaan me itse jouduttu selviämään lähes kaikesta. Sitä joutuu ihan oikeasti käymään töissä, laskemaan rahoja ja pyörittämään taloutta. Ja välillä itkettää, kun ei voikaan ostaa niitä vaatteita, jotka just nyt haluaisi. Suhteellisen hyvin kuitenkin ollaan onnistuttu karistamaan "surkeaa" kasvatusta. Ehkä meistä vielä joskus tulee oikeita ihmisiä ;)
Että äläpä ole kateellinen tai katkera. Kaikki kostautuu aikanaan. Valitettavasti.
Jep, vaikka olenkin varakkaasta perheestä, niin minulle on silti opetettu tekemään kaikkea tulevaisuutta varten, ja opetettu että raha ei kasva puussa. Äitini on varakkaasta porvariperheestä, kun taas isäni tavallisesta maanviljeliäpehreestä.He ovat itsekkin sanoneet että sitten kun lähden opiskelemaan, niin äiti ja isä ei enään ole passaamassa ;). Olen myös siisti luonnostani, joten vaikka meillä nykyään käy siivooja kerran viikossa, niin olen itsekin opetellut siivoamaan. Ruoanlaittotaidoistani sen sijaan en ole vielä niin varma ^^. Sen tämä on tosin opettanut, että haluan säilyttää elintason tulevaisuudessani samantasoisena, ellei jopa parempana, joten muutaman vuoden päästä olen lähdössä opiskelemaan joko lääkikseen tai oikikseen =). Ja tulevat lapseni aion kasvattaa kunnolla! Tunnen nimittäin muutaman laiskan mitäänsaamattoman kakaran, ja sellaisia en omista lapsistani halua.
oikeuslaitos antaa teille rahaa ei tarvi mennä töihin riittää pelkkä ilmianto ja pokka ja rahaa tulee ja paljon kokeilkaa
Minä en saa, enkä ole koskaan saanut, viikkorahaa.. En ole rikkaasta perheestä, mutta toimeen kuitenkin tullaan, minä jopa sain aloittaa sellon soiton 5 vuotta sitten, vaikka kallis harrastus onkin. Oikeestaan ei voi sanoo että me oltais köyhiä, iskän ja varsinkaan äitin, tulot ei oo mitkään päätä huimaavat, mutta iskä on nuuka, aattelee vaan yleensä itteensä hankinnoissa. Kotona on opittu tekemään kotityöt, että kyllä elämässä pitäis pärjätä, kun sen aika tulee(nyt 16v).
Nyt olisi soitto harrastuksessani jo sellainen aika että tarvitsisin oman sellon, ja löysinkin jo hyvä tarjouksen, se sello maksas 2000€ ja mulla olis siihen itellä säästössä 600€, mutta kun isälle sanoin siitä, niin tämä vaan sano törkeesti, että ei oo kuulemma nyt varaa semmosiin, vaikka vasta möi mehtää ja kylläpään on ollu vara ostella kaiken maailman metästys pukuja ja haulikoita, mitäpään sekin on lupaillu 5 vuotta että ostaa sen soittimen...
Eli oisko jollain ideoita millä saisin kokoon n. 1000€, tai ees 500..??
(toivottavasti kellekään ei tullut semmonen olo että minä oon joku pentu joka sanoo että: 'Iskä minä haluan ponin!' ja sitten jos en saa nii suutun, se EI oo totta!)