tyttöni viiltelee......

Onpa paksa paikka. Käy kuule jonkun oikein hyvän eli paikkakunnan parhaan tai jopa kauempaa ammattilaisen luona neuvottelemassa, ja nopeasti. Ei mikään ole arvokkaampaa kuin lapsen hyvinvointi. Anna rahaa palaa jos on palaakseen. Muuten saat vielä oman psyykesi syytökset niskoillesi.

Nyt menet nopeasti ja haet apua sillä et varmaan halua löytää seuraavalla kerralla tytärtäsi menehtyneenä...
Tyttö on pakko saada hoitoon, viiltely on aina merkki todella pahasta ahdistuneisuudesta, masennuksesta ym...
Tyttäresi hyvinvoinnin kannalta hanki hänelle apua, vaikka ilman hänen omaa tahtoaan.

hyvä äiti.
itse olen viillellyt nuorena paljon. en tiennyt silloin miksi, enkä osaa vieläkään kertoa mistä se johtui. se vain oli nastaa, ja loppui iän myötä. ei se ole aina merkki vakavasta masennuksesta, ahdistuksesta tai muusta. usein toki saattaa olla, ja on vakavasti otettava asia. olet ihan aiheesta huolissasi.

kun puhut lapsesi kanssa tästä, valitse sanasi tarkkaan. mieti.

Mieti ihmeessä ensin asiaa tytön isän kanssa, onhan hän lähin ihminen jota asia myös koskee, ja yhdessä pohtien voi löytyä syyt tai ratkaisu asiaan. Tällaisten asioiden salailu perheen sisällä on sekin huono merkki.

Viiltely on vakava hätähuuto tai jo epätoivoinen merkki huomion tarpeesta. Itsetuhokäyttäytymistä se on joka tapauksessa ja on aina otettava huomioon mahdollisuus että se voi muuttua pahemmmaksikin.
Tyttö itse ei välttämättä tiedosta tekonsa syitä ja taustoja eikä myöskään tunne olevansa sairas, mutta voi silti tarvita hoitoa.

Viiltely on usein nuorelle keino saada sisäinen paha olo ulkoiseksi. Sen lopettaminen omin voimin - vaikka nuori siis haluaisi sen lopettaa - on usein erittäin vaikeaa. Viiltelevät nuoret ovat minulle kuvanneet sitä: "Kun sisällä on paha/ahdistunut olo, viiltelemällä saan siirrettyä sen pahan olon siihen haavaan ja kipuun joka sen tekemisestä tulee." Ja kun viiltelyn on siis aloittanut, syntyy siihen jonkinlainen riippuvuus - kuten esim. huumeisiin tai pelaamiseen.
Taustalla on usein myös masennus ja itsetuhoisuus.
Joskus viiltely ilmenee nuorten tiivissä kaveriporukassa. Joku aloittaa viiltelyn ja muut tekevät sitä sitten perässä "Kyllä minäkin uskallan - tyyliin".
Oli syy tyttäresi viiltelyyn mikä tahansa, apua hän tarvitsee ja mitä pikimmin.
Ota yhteys terveyskeskuksesi lääkäriin ja kerro avoimesti tilanne. Samoin voit olla yhteydessä alueesi sosiaalityöntekijään/sosiaalitoimistoon, josta saat varmasti tukea ja apua tilanteeseen.

Tyttäresi viiltely voi olla hätähuuto, "Auttakaa minua!" Auta siis pian....

Tiedän monta nuorta, jotka ovat viillelleet itseään sen jälkeen, kun TV-sarjassa näytettiin mallia.
Tyttäreni kertoi, että viiltelystä tuli lähes villitys...

hei.
oli ikävä kuulla sun tyttärestäs tommoista, kukaan ei varmasti haluais omalle lapselle tommoista "kohtaloa".
kerron nyt oman jutun, jos se sua yhtää auttais.
mun isä kuoli kun mä olin 15, se teki mulle sen pahan olon, aloin viiltelemään itteeni, samaan aikaan oli myös ongelmia ex-poikakaverinkanssa, jotka ns. tuhos mun sisällönja ympäristön kokonaan, en jaksanu enään.
mun pään sisällä ei liikkunut yhtikäs mitään, halusvaan et sattuu, koska se tuntu niin hyvältä.. se on aika vaikee selitää..
mun mielipide on se, että kannattaa puhua lapselles, ota koulusta selkoa asioista, kuinka se siellä pärjää, millasessa piireissä se yleensä liikkuu ja kaikki mahdolliset tiedot irti, mitävaan saat.
tietty voi olla, että sun lapses on kätkenyt kaikki sen sisälle, eikä sen pahasta olosta kukaan tiedä, sen tarkemmin, ku vaan sen että se viiltelee itteesä.
omasta kokemuksesta voin sanoo, et ihminen, ku ihminen, on se sitte lapsi tai aikuinen, joka tekee noin tarvii apua. ite en nyt sitä apua oo sillai saanu, oikeen mistään kautta, ja ehkä en haluakkaan, koska mä olen oppinut jo elämään näin ja kaikki asiat on edelleenki mun sisällä, mut päivä kerrallaan käydään yksitellen asiat läpi. nyt oon 18 ja oon onnellinen, vaikka menneisyys painaaki sisällä, ja haluas purkaantua, mut ei vaan osaa.

mut mulle tulee hyvä mieli jos sua pystyin mitenkään auttaa ja toivon, et saat tyttärees ees jonkinlaisen otteen..

tzemppiä!

hei! itselläni oli myös teininä sama "tapa", se on kapinointia, pahaa oloa, itsellä alkoholi oli mukana kuvioissa, kannattaa todella hakea jotain apua, tyttäresi ei varmaankaan suostu ja kiistää asian vakavuuden mutta voin sanoa että joku päivä se voi mennä liiallisuuksiin. nyt vanhempana ja kahden lapsen äitinä tajuaa vasta miten hajalla silloin teininä oli, se on nuorille eräänlainen pahan tunteen purkauskanava, kun viiltää haavan, se tekeekin hyvän olon ja paha olo katoaa,hetkeksi. jos haluat mailata asiasta
niin osoitteeni on:
[email protected]
toivottavasti asiat selkenevät.

Viiltely on tosiaan merkki ahdistuneisuudesta-esim.seksuaalisen hyväksikäytön seurauksena tapahtuvaa-lapsi ei uskalla kertoa asiasta ja ahdistuu enemmän-yrittää purkaa omaa huonoa oloaan,kuvitellen itsensä syylliseksi ja tällä tavoin rankaisee itseään.Vie lapsesi psykiatrin puheille-heillä on keinot asian selvittämiseksi,vaikka kyseessä ei olisikaan em.syy.Varo syyttelemästä lastasi,äläkä tivaa syytä asiaan itse,hän voi tosiaan ahdistua enemmän.Minkälainen tyttö luonteeltaan yleensä on?Jos mielestäsi selviytyjä-tyyppi ja liian tunnontarkka,voi olla myös näyttelemistä:yrittää siis antaa sen kuvan,että hän kyllä ongelmasta huolimatta selviää.Näin ei kuitenkaan ole-on hyvä ottaa asia käsittelyyn HETI,siitäkin huolimatta että ikäviä ja järkyttäviä syitä taustalta paljastuisikin!Joku puhui muoti-ilmiöstä,mutta kaitpa tyttäresi olisi sen asian kertonut,jos siitä olisi kyse!

no mä oon muutaman kerran viillelly itteeni.en tosin sellai et verta tule evaa sellai et arvet jää näkyy. ja en sahateräleipäveitsel va aiha voiveitsel. ku mä tiiän et mä en pysty sahateräsel tekee enkä syviä.. ja sit yleesä sillo tule ehinku viiltelyy ku tuntuu et en mä ketää jätkää saa ja ei mul ees oo siihe mahkui ja sit ylipäätäsä jos vituttaa joku asias. "i only wanna be whit pikkkuinka tsupidu"

Kyllä, sen jälkeen kun salatuissa elämissä se tyttö viilteli, viiltely on ollut muoti ilmiö.
Itse viiltelin ensimmäisen kerran 13vuotiaana. silloin se oli näyttämisen halua, mutta nyt neljä vuotta myöhemmin viiltelen taas. Olen masentunut, tiedän sen. Olen todella läheisellä ihmiselle luvannut että en viiltele ja se on pitänyt "jo" kaksi viikkoa.
Pidän arvista paljon. ne ovat mielestäni kauniita. en tee niitä shokeerakseni muita vaan koska pidän niistä.itse. sairasta.

En usko että tyttäresi on vetänyt ranteet auki sillä silloin hän olisi kuollut. Ja uskoisin myös että nämä haavat tyttäresi ranteissa eivät ole kovin syviä, itselläni haavat olivat sellaisia joista juuri ja juuri tuli verta.
Voit yrittää keskustella asiasta. Mutta jos tyttäresi tekee kuten muutkin(ja kuten minäkin) niin hän ei kerro mitään. itse en kertonut omalle äidilleni mitään. En ole kertonut kuin yhdelle ihmiselle jolla itsellä on ollut samat ongelmat.

voit yrittää auttaa, ottaa tyttäresi sitä vastaan tai en.

minulla viiltely alkoi 13 w itsemurha yrityksen jälkeen. En tiennyt että viiltelyä edes on olemassa. minut laitettiin suljetulle osastolle jossa oli tyttö joka harrasti viiltelyä, sen jälkeen aina kun olin kännissä viiltelin ja sama homma jatkuu edelleen, viiltelin koska minut raiskattiin. Tyttärellesi on tapahtunut jotain pahaa ja hän potee syvää masennusta, kehotan että viet tyttäresi puhumaan ammattiauttajelle, olen käynyt vuoden psykiatrilla ja minua auttaa puhuminen, mutta viiltelyä ei ole helppo lopettaa "kun on tottunut siihen, jos alkaa masentaa" jos et halua että tyttäresi "kuolee sisältä tai yrittää itsemurhaa, tai tekee jopa sen hanki NOPEASTI apua" ! ammattiauttajan avulla olen saanut uuden sisällön elämääni. -meilaile,jos haluat purkaa sydäntäsi tai jutella tyttärestäsi,minä jos kukaan tiedän viiltelemisestä ja sen tuottamasta tuskasta ja vitutuksesta. =)->koittakaa pärjätä nyt tyttösi kanssa,voimia *hali*

Luin viestisi ja olen täysin samassa jamassa kuin sinä.tyttäreni on jo useamman vuoden ajan viillellyt itseään.Olemme saaneet lääkkeitä lääkkeitten perään ja kokeiltu olemme,vielä tuloksetta.Tytär käy perhe ja mielen terveys toimistossa keskustelemassa joka ainoa viikko.Nyt tein ensimmäisen kerran itse järkyttävän löydön.Verisiä rättejä, verisiä partakoneen teriä,puukkoja.En voinut muuta kuin istua ja tyhmältä kuulostaa itkeä.Olen yrittänyt nyt ensimmäisen kerran tosissani jutella tyttärelleni että jos hän menisi sairaala hoitoon,mahdollisuus meillä on siihen,lääkärin luvalla saamme heti lähetteen.Mutta voinko minä väkisin viedä 16 vuotiaan tytön sairaala hoitoon,kun kuitenkin tiedän kuinka paha hänellä on,hän valvoo yöt ja jos nukkuu edes hieman herää kamaliin painajaisiin.Mikä olisi oikea ratkaisu??Onko muilla samanlaisia vaikeita päätöksiä???rakastan lastani valtavasti ja haluan toimia oikein kaikin tavoin,mutta olenko minä huono äiti jos väkisin vien hoitoon ja pakotan??

Kannattaa puhua siitä tyttäresi isän kanssa ja hakekaa apua. Tämä viiltely ei ole mukavaa. Olen 13 vuotias tyttö ja elän pahassa masennuksessa ja viiltelen itseäni joka päivä. En pääse siitä eroon. Käteni on täynnä viiltoja. :/ Yritä sinä pärjäillä!

Kuin vanha se tyttö on... Kysyn vaan ku mä oon 13 ja viiltelen koska se auttaa ja vie henkisen kivun pois. Mulla on terottimen teriä ja sakset joilla sitte vetelen käsiin ja sormiin. Terottimen terät on ihania kun täytyy painaa niin paljon... Mulla on kyllä omat syyni liittyy perheeseen aika vahvasti. Ei se kyllä sun syy oo jos tyttös viiltelen, kerron vaan. Ja syökse normaalisti? Mulla itseinho on osa syy... Joo oon lievä anorektikko