Olen 17-vuotias tyttö. Mun ongelmana on se, että en lainkaan pidä kasvojen piirteistäni. Pidän iteäni aina muita rumempana enkä tiedä voinko koskaan olla sinut kasvojeni kanssa sillä en ole koskaan pitänyt niistä. Minulla on jonkinverran masennustakin tämän asian takia ja sen takia haluaisin plastiikkakirurgille mahd. nopeasti. Tämä haittaa jokapäiväistä elämää. En todellakaan haluaisi mennä leikkelemään kasvojani, mutta en näe muuta vaihtoehtoa kun en kerta kaikkiaan "pysty elämään" tämän naaman kanssa. Tulin tänne purkamaan tunteita.. muilla samanlaisia kokemuksia?
Heippa vaan..
apaps
4626
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täällä 19-vuotias poika ja tutulta kuulostaa. Tosin mä uskon että kauneusleikkauksellakaan ei saa sellaista muutosta aikaseksi mitä mä haluaisin..
Noi jutut tosiaan haittaa jokapäiväistä elämää...
Jopa kaupassakäynnistä teen itselleni ongelman ulkonäköni vuoksi.. Se on se suurin haaste joka pitää aina voittaa. Ja nyt kohta mulla alkaa uusi koulu, ja eniten mua stressaa ulkonäkö, joka tekee tuosta koulustakin masentavaa ja raskasta. Jos ei olisi sitä ongelmaa, niin olisin innoissani opiskelun alkamisesta..
monesti sitä miettii miten epäreilua tää maailma on sen suhteen, että millaset kortit eri ihmisille on jaettu..
Tiedän ettei tässä auta mitkään "kauneus on katsojan silmissä" tai "sisäinen kauneus on tärkeämpää" -kommentit, joten jätän ne siihen.
Itse olen sinut oman pärstäni kanssa, koska se on yksinkertaisesti helpompaa ja huolettomampaa. Ennen heräsin aina aamu seitsemältä meikkaamaan, laittamaan hiuksia ja sovittamaan vaatteita kouluun. Hyvä että ehdin kouluun puoli yhdeksäksi! Huh huh, enää en onneksi tee niin, se oli niin aikaa vievää, turhamaista ja pakkomielteistä itseni kohdalla.
En tiedä miten se tapahtui, että aloin hyväksymään kasvoni, vaikkei niissä ollutkaan kiloa meikkiä ja hiukseni, vaikkeivat ne olleetkaan viimeisen päälle hiuslakalla muotoiltuina.. Tiedän vain sen, että nykyään elämäni on paljon tressittömänpää, koko ajan ei tarvitse huolehtia miltä näyttää ja vilkuilla peilejä, jota muuten harrastin ennen todella paljon.
Toivon vain hyvää teille.
Sama täällä, paitsi että olen poika! Mielestäni kasvoni ovat liian pyöreät ja feminiiniset!
sama ongelma. mulla on mielestäni todella rumat kummalliset kasvot... enkä ole ainoa, joka ajattelee näin. oon ollut kiusattu kaikki kouluvuodet kolmannelta lähtien ysiin asti kasvojen ja ylipainon vuoksi. siihen oli ihan oikeet syytkin, en oo mitenkään kaunis tai laiha. tosiaan saattaa ihan ulos uskaltautuminen olla mahdotonta jos katson peiliin ja satun näyttämään erityisen kamalalta. peilailuun meneekin tosi paljon aikaa. :(
ahdistaa tää ongelma tosi paljon, en usko että pääsen siitä eroon koskaan. en mä voi elää tällaisena onnellista hyvää elämää. leikkaustakin oon joskus harkinnut mut pelkään että tulee vaan entistä rumempaa jälkeä..