Niin, mitä siitä ajattelette; voisitteko itse jotain "korjauttaa" jos rahaa on kertynyt vaivaksi asti? Entä mitä ajattelisitte jos treffeillä unelmienne naisen kanssa huomaisit hänellä vaikkapa kasvojenkohotusarvet?
Minä en ole kauneuskirurgiasta erityisen innoissani, koska sehän on turhaa kudosten leikkelyä, mutta sitten taas toisaalta...
voisin kyllä jotain toimenpiteitä ehkä teettääkin itselleni vanhempana. Ja en jättäisi ketään sen vuoksi että hänelle olisi tehty jotain ulkonäöllistä. Silikoni implanteista en kumminkaan pidä, yh.
Minä en ole kauneuskirurgiasta erityisen innoissani, koska sehän on turhaa kudosten leikkelyä, mutta sitten taas toisaalta...
voisin kyllä jotain toimenpiteitä ehkä teettääkin itselleni vanhempana. Ja en jättäisi ketään sen vuoksi että hänelle olisi tehty jotain ulkonäöllistä. Silikoni implanteista en kumminkaan pidä, yh.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Antaa palaa vaan beibe!
kun olen vielä liian köyhäkin moiseen. Ja olen nähnyt varsin vaikuttavia painajaisia siitä miten plastiikkakirurgia voi mennä pieleen.
no oikeesti, mitä haluisit korjailla? toivottavasti oikeesti et mitään. Itse en tuomitse pieniä toimenpiteitä, varsinkaan niitä jotka häiritsevät elämää, kuten silmäluomien leikkaukset ym. Säälittää botoxit ym.,ja tuskin koskaan edes tutustuisin ko. ihmisiin. Nykyisin kun ikää jo enemmän, suhtaudun vähän suopeammin leikkauksiin ym.kun nuorempana, mutta en todellakaan kannata.
haluaisin ehkä teettää jonkun ihokäsittelyn (kuorinta? laser?), mutta Villikeijulla oli kyllä hyvä pointti kun hän sanoi sellaisen puskevan paineita myös muille naisille.
Olisi kiva olla kaunis, mutta ollenkaan kivaa ei ole tukea kauneuskirurgia bisnestä ja toisten ihmisten ulkonäköahdistusta.
Silikonia ei kannata minusta laittaa sisälleen, se ei voi olla hyväksi terveydelle. Minusta ei muutenkaan kannata tehdä turhia leikkauksia. Esimerkiksi rintojen suurentaminen on turhaa, koska kaikenkokoiset rinnat ovat yhtä hyvät. Toisaalta ymmärrän hyvin, että jos on jokin paha "virhe" ulkonäössä, niin sen haluaa korjata eikä olla ihmisten tuijotettavana. Vanhenemisesta johtuvien ryppyjen ja laskeutumisien korjaaminen kirurgisesti ei ole minusta tarpeellista, koska vanheneminen on luonnollinen asia, mutta jos joku niin haluaa tehdä, niin tehköön. Toisaalta se asettaa muille paineita tehdä samoin, joten se on sikäli huono asia. En tietenkään antaisi treffeillä kasvojenkohotusarpien ratkaista mielipidettäni kyseisestä ihmisestä, mutta saattaisin hiukan hämmästyä jos jollakin sellainen olisi. Minusta olisi hyvä, jos kaikki olisivat mahdollisimman luonnollisia.
Siis en tietenkään antaisi myöskään silikonirintojen ratkaista mielipidettäni kenestäkään. Mutta en osaa kuvitella edes joutuvani tuollaiseen tilanteeseen. Tarkoitin siis, että en itse koskaan laittaisi silikonia eikä muidenkaan minusta pitäisi terveydellisen haitan vuoksi laittaa.
Itsekin tuota miettinyt. Ennen olin jyrkempi, ettei missään nimessä. Nyt ajatukset vaihtuneet. Silmäluomia tai poskia voisi kohentaa normaalin näköiseksi
Suhtaudun aika jyrkästi kauneuskirurgiaan. Jos nyt ajatellaan kuviteltua tilannetta jossa toisin naisen kotiini ja paidan alta paljastuisivat silikonit, ensireaktio olisi luultavasti käskeä pistämään paita takaisin päälle ja lähtemään samantien. Minun on vaikea käsittää, kuinka kaikista mahdollisista silikonien negatiivisista puolista huolimatta joku haluaa vielä vapaaehtoisesti laittaa moista ainetta sisäänsä?
Välihuomautuksena voisin sanoa, että itselläni on A-kupin rinnat, joten tiedän kyllä millaista on elää pienirintaisena. Omaan ulkonäköönsä voi silti olla tyytyväinen. Minulle rinnat eivät ole koskaan olleet ongelma. Jos eteeni tulisi nainen, joka olisi laittanut silikonit koska hänen mielestään tämä kuppikoko ei ole riittävän hyvä, suuri tai kaunis, mitä minä silloin tuntisin?
Myös muuhun kauneuskirurgiaan suhtaudun epäillen. Minusta jokainen ihminen on omalla tavallaan kaunis eikä ulkonäöllä sinänsä ole lopultakaan mitään merkitystä. Toisaalta, itse olen aina ollut omaan ulkonäkööni tyytyväinen, vaikken mikään prinsessa olekaan (enkä sellaiseksi tahtoisikaan). Jos en olisi, ajattelisinko jotenkin toisin?
Eräs hyvä ystäväni on harkinnut kauneuskirurgista leikkausta, koska on joskus joutunut kiusauksen kohteeksi ja häpeää erästä asiaa ulkonäössään. Hän ei ole enää kovin nuori eikä hän tavoittele mitään erityistä, vaan haluaisi vain "korjata" kyseisen asian, josta on kokenut kärsineensä koko elämänsä ajan. Häntä ymmärrän kyllä.
Kauneuskirurgiaan liittyy kuitenkin edelleen mielestäni monia ongelmallisia seikkoja, kuten Villikeijun toteama ympäristön saama viesti. Ja entäpä ulkonäköään korjanneiden ihmisten lapset? He eivät tule syntymään leikeltyinä. Millaista heidän elämänsä tulee olemaan, kun heidän ulkonäkönsä on sellainen, millaisesta vanhemmat ovat halunneet eroon? Se on sama kuin sanoisi lapselleen, ettei tämä ole riittävän hyvännäköinen.
Kauneuskirurgiasta en tiedä tuon taivaallista, mutta ajatuskulkuasi voinen silti lyhyesti kommentoida. Millä mielellä sinä yleensä tunnet vetoa ihmiseen, kutsut hänet kotiisi ja riisut paitaakin? Valitsetko hänet ulkonäön perusteella ja intiimimpien yksityiskohtien - silikonit joista kirjoitat - perusteella kuitenkin lopulta hylkäät, vaikka olet löytänyt toisesta jotain, jonka vuoksi edetä noinkin pitkälle?
Elät hammasta purren A-rintaisena ("tiedän kyllä millaista on elää tällaisena? millaista sitten?), joten kumppanisi silikoonipussit herättävät sinussa epävarmuutta: haluaisiko hän sinunkin rintavarustustasi suurennettavan. Jos hän nimenomaan aidosti kehuu ja ihailee laihaa poveasi, meneekö se lainkaan perille? Jos hän kokee luovansa selkeämpää minäkuvaa aloittamalla vaikkapa taloustieteen opinnot,tunnetko tästäkin alemmuutta ja pakonomaista tarvetta tehdä samoin?
Onko jossain määrin tekopyhää puhua kauneusleikkausten ympäristölle välittämästä viestistä, jos keskimäärin kaikki muutkin lesbopalstan aiheet pyörivät ulkonäköön, rahaan ja pinnalliseen ihmissuhdehömppään liittyvissä kysymyksissä?
tekopyhää, mutta toisaalta myös sitä että yritetään vetää raja edes johonkin. Vähän niinkuin päihdepolitiikassa, missä tiedetään että kansa on jo persoa viinalle eikä enää haluta pahentaa tilannetta hyväksymällä muita "mietoja" huumeita.
Sille A-kuppilaiselle sanoisin, että minulle passaisi kyllä pienet rinnat. Itselläni on suuret ja epäilen että ne rupsahtavat aikanaan paljon ikävämmin kuin pienet.
Löysit epäloogisuutta jossain määrin ihan aiheesta. Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan niinkään esittää mitään tiettyä mielipidettä, vaan pohtia asiaa eri näkökulmista. Joten pohditaanpa lisää...
Tapanani ei ole harrastaa yhden yön suhteita, esimerkkini paidan riisumisesta oli siis tietynlainen kärjistys. Mutta edelleenkin, jos pohdin asiaa vakavasti... Siinä vaiheessa kun koen seksiin siirtymisen tapailun lomassa luonnolliseksi, voisin vielä perääntyä suhteesta nähdessäni silikonit.
Suhtautumiseni silikoneihin on siis todellakin niin jyrkkä, että naisessa täytyisi olla todella paljon jotain erityistä, jotta haluaisin jatkaa tapailua/ seurustelua edelleen. Kysymys ei niinkään ole itse silikoneista, vaan arvomaailmasta jota niiden kantaminen heijastelee. Enkä tarkoita että sellainen arvomaailma olisi yhtään huonompi kuin omani - me vain joutuisimme törmäyskurssille. Samalla tavoin joku ei kenties hyväksyisi esimerkiksi minun urheilullista elämäntapaani, vaan se voisi olla este suhteen jatkumiselle.
Mitä tulee ulkonäköön, en ole koskaan valinnut kumppaneitani ulkonäön perusteella. Silikonit eivät myöskään ole luonnollinen osa ulkonäköä, vaan keinotekoinen. Teoriatasolla ajateltuna en siis hylkäisi ketään ulkonäön vuoksi, jos hylkäisin silikonien perusteella. Exilläni on ollut kaiken kokoisia rintoja välillä A-E-kupit. Rintojen koko ei ratkaise sitä, keneen ihastun tai rakastun ja kaiken kokoiset rinnat ovat mielestäni samalla tavoin kauniit.
En myöskään elä hammasta purren A-rintaisena (ajatus kylläkin naurattaa). :) Mainitsemalla asiasta tarkoitin, että myös minulla olisi mahdollisuus tuntea alemmuutta pienten rintojen vuoksi, mutta en tunne. Monien muiden urheilevien naisten tavoin itselläni on pienet rinnat ja ne sopivat minulle. Suuremmat olisivat vain tiellä - sen sijaan pienistä rinnoista ei ole koskaan ollut mitään haittaa. Välillä minun on siis vaikea ymmärtää naisia, joille pienet rinnat ovat itsetuntoa alentava seikka. Pienet rintani eivät ole koskaan häirinneet yhtäkään kumppaniani enkä koe että niistä olisi ollut elämässä haittaa.
Mitä tulee taloustieteen opintoihin, entinen naisystäväni todellakin on taloustieteilijä. Siitäkään en ole koskaan tuntenut alemmuutta, vaikka itse olenkin "vain" yhteiskuntatieteilijä. ;)
Mitä tulee tämän keskustelun tekopyhyyteen, tämä on vapaa palsta, jossa vierailevat monenlaiset keskustelijat. Joillekin on tärkeää puhua hömpästä, rahasta ja ulkonäöstä. Joku toinen voi taas puolestaan kokea tärkeäksi pohtia vakavampia aiheita. Me lesbothan emme kaikki ole samanlaisia, vaan meitä kiinnostavat eri asiat, kuten palstasta voi huomata. Toiset puhuvat aidasta ja toiset aidan seipäästä. :) Et kai oleta, että jokainen osallistuu jokaiseen keskusteluun?
vielä, että miten yleensä voisi joutua sellaiseen tilanteeseen, että olisi treffeillä naisen kanssa jolla on silikonirinnat. Ehkä silloin jos kyseiseltä naiselta olisi sairauden takia poistettu rinnat ja hän olisi siksi laittanut sellaiset. Muuten on vaikea kuvitella tilannetta. Kaikki minun tuntemani naiset ainakin vastustavat silikonirintoja ja muutakin (turhaa)kauneuskirurgiaa, joten en ymmärrä missä voisin edes tavata naisen, joka ajattelisi aivan toisin.
heti aluksi, että kuvani kauneuskirurgiasta perustuu Hurjaan muodonmuutokseen ja muuhun hömppään.
Sydän kyllä vuotaa verta, kun ihmiset haluavat muuttaa itsestään sellaisia piirteitä, joita pidän persoonallisina ja kauniina. Töpselinenänhän ja pysyvästi hämmästyneen katseen saa rahalla kuka tahansa. Kuitenkin olen sitä mieltä, että kukin tehkööt ruumiillaan, mitä huvittaa. Itseäni on alkanut ikääntyminen jo pelottamaan, joten en voi mitenkään mennä lupaamaan, etten jotain silmäpussia tai helttaa haluaisi jonain päivänä poistattaa.
Mitäs niistä kasvojenkohotusarvista, unelmieni nainen on unelmieni nainen.
Eipä minulla ainakaan nyt ole mitään tarvetta "korjauttaa" kasvojani, kun muutenkin näytän ikäistäni nuoremmalta. Tietty tilanne voisi olla eri sitten, kun ikää on 20 vuotta enemmän ja ryppyjä reilusti lisää. Todennäköisintä kuitenkin on, etten silloinkaan menisi kauneusleikkaukseen. Kaikenlaiset leikkaukset ovat minusta muutenkin hieman pelottavia, niin tuskinpa menisin sellaiseen ilman lääketieteellistä tarvetta.
Mitä silikonirintoihin tulee, minulla on pienet rinnat ja mieluusti ottaisin yhden kuppikoon lisää, mutta silikoneja en kuitenkaan ottaisi. Minusta kun on aika inhottava ajatus, että omien rintojen sisällä olisi jotain muovimöskää. Mutta jos yhden kuppikoon lisää voisi saada luonnollisin keinoin (muutenkin kuin lihomalla), sen tekisin.
Treffikumppanin kauneusleikkauksilla ym. ei ole merkitystä. Minusta nuo jutut ovat jokaisen oma asia. Ei se suhteen syntymistä estäisi, jos toinen on muuten ihana.
korjausleikkauksia kannatan, jos niillä saa elämän laadun kohenemaan.
leikkausarvista ei pidä luottaa eikä pidä sen perusteella toista arvostelevan. Leikkausarvet saattavat olla merkkejä muustakin, vaikkapa onnettomuuden jäljiltä.