" Erityisopetuksessa jo 45 000 lasta
Yhä useammat lapset kärsivät psykososiaalisesta pahoinvoinnista. Niin lastensuojelun kuin erityisopetuksessa olevienkin määrä on kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut. Erityisopetusta tarvitsee nyt jo lähes 45 000 lasta eli melkein kahdeksan prosenttia peruskoululaisista.
Rokualla erityisopettajien koulutuspäivillä perjantaina puhunut Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen koulutuspäällikkö Terhi Ojala latoi opettajien eteen karut luvut.
Vuonna 2005 otettiin huostaan yli 10 000 lasta ja lastensuojelun avohuollon piirissä lapsia oli 59 000. Pohjois-Pohjanmaalla heitä oli nelisen tuhatta.
"Jos pienessäkin kunnassa olisi töissä vaikka 13 psykologia, kaikilla olisi takuulla koko ajan kädet täynnä töitä. Mutta pitää myös muistaa, että lastensuojelutyö on oikeasti lasten suojelua, ja se kuuluu kaikille aikuisille", Oja tähdensi.
Ojalan mukaan lasten lisääntyvien ongelmien syyt ovat aikuisissa.
"Lasta ei arvosteta. Vauvoja kyllä hellitään, mutta sitten tilalle tulee kaikkea muuta, usein työ tai viihde. Vanhemmat ovat liian mukavuudenhaluisia, lapsesta välittäminen ja rakastaminen ovat hukassa."
Lapsen ongelmiin kannattaa puuttua ajoissa paitsi inhimillisyyden, myös taloudellisuuden nimissä. Lapsi, jolla ei ole käytöshäiriöitä maksaa yhteiskunnalle keskimäärin 10 000 euroa vuodessa. Käytöshäiriöisestä kulut ovat 110 000 euroa. Syrjäytyneen lapsen hoitokulut ovat hänen elinaikanaan jopa yli 800 000 euroa. Lisäksi syrjäytyminen kokonaan työelämästä tuo yhteiskunnalle puolen miljoonan euron tappiot.
Ojala näkee pienen tuikkeen valaisevan synkkää tilannetta. Hallitus on kirjannut ohjelmaansa muun muassa koulujen ryhmäkokojen pienentämisen sekä rahapulan pahoin näivettämän tukiopetuksen elvyttämisen. Uutta voimaa luvataan myös erityisopetukseen, opinto-ohjaukseen, oppilashuoltoon ja koulujen kerhotoimintaan.
Erityisopetuksen järjestäminen eroaa suuresti eri kunnissa. Lakiakin rikotaan usein. Monesti juuri eniten apua tarvitsevaa opettaa kouluavustaja, kun opettaja työskentelee muun ryhmän kanssa.
"Erityisopetukseen tulevien määrän koko ajan kasvaessa puhutaan vain diagnooseista, kun pitäisi pohtia lasten ongelmien syitä. Usein vaikeudet kärjistyvät juuri yläkoulussa. On syytä miettiä vakavasti, mitä vikaa siinä on", Ojala totesi.
Erityisopettajat hakevat taitoa ja voimaa lisääntyvään työtaakkaansa muun muassa Alpo-hankkeesta. Se kehittää seudullisia ratkaisuja erityistä tukea tarvitsevien opetukseen ja tukemiseen. Pienissä kunnissa työskenteleville tärkeää on myös hankkeen tarjoama vertaistuki.
Petri Hakkarainen
http://www.kaleva.fi/plus/juttu675735_page0.htm
Yhä useammat lapset kärsivät psykososiaalisesta pahoinvoinnista. Niin lastensuojelun kuin erityisopetuksessa olevienkin määrä on kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut. Erityisopetusta tarvitsee nyt jo lähes 45 000 lasta eli melkein kahdeksan prosenttia peruskoululaisista.
Rokualla erityisopettajien koulutuspäivillä perjantaina puhunut Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen koulutuspäällikkö Terhi Ojala latoi opettajien eteen karut luvut.
Vuonna 2005 otettiin huostaan yli 10 000 lasta ja lastensuojelun avohuollon piirissä lapsia oli 59 000. Pohjois-Pohjanmaalla heitä oli nelisen tuhatta.
"Jos pienessäkin kunnassa olisi töissä vaikka 13 psykologia, kaikilla olisi takuulla koko ajan kädet täynnä töitä. Mutta pitää myös muistaa, että lastensuojelutyö on oikeasti lasten suojelua, ja se kuuluu kaikille aikuisille", Oja tähdensi.
Ojalan mukaan lasten lisääntyvien ongelmien syyt ovat aikuisissa.
"Lasta ei arvosteta. Vauvoja kyllä hellitään, mutta sitten tilalle tulee kaikkea muuta, usein työ tai viihde. Vanhemmat ovat liian mukavuudenhaluisia, lapsesta välittäminen ja rakastaminen ovat hukassa."
Lapsen ongelmiin kannattaa puuttua ajoissa paitsi inhimillisyyden, myös taloudellisuuden nimissä. Lapsi, jolla ei ole käytöshäiriöitä maksaa yhteiskunnalle keskimäärin 10 000 euroa vuodessa. Käytöshäiriöisestä kulut ovat 110 000 euroa. Syrjäytyneen lapsen hoitokulut ovat hänen elinaikanaan jopa yli 800 000 euroa. Lisäksi syrjäytyminen kokonaan työelämästä tuo yhteiskunnalle puolen miljoonan euron tappiot.
Ojala näkee pienen tuikkeen valaisevan synkkää tilannetta. Hallitus on kirjannut ohjelmaansa muun muassa koulujen ryhmäkokojen pienentämisen sekä rahapulan pahoin näivettämän tukiopetuksen elvyttämisen. Uutta voimaa luvataan myös erityisopetukseen, opinto-ohjaukseen, oppilashuoltoon ja koulujen kerhotoimintaan.
Erityisopetuksen järjestäminen eroaa suuresti eri kunnissa. Lakiakin rikotaan usein. Monesti juuri eniten apua tarvitsevaa opettaa kouluavustaja, kun opettaja työskentelee muun ryhmän kanssa.
"Erityisopetukseen tulevien määrän koko ajan kasvaessa puhutaan vain diagnooseista, kun pitäisi pohtia lasten ongelmien syitä. Usein vaikeudet kärjistyvät juuri yläkoulussa. On syytä miettiä vakavasti, mitä vikaa siinä on", Ojala totesi.
Erityisopettajat hakevat taitoa ja voimaa lisääntyvään työtaakkaansa muun muassa Alpo-hankkeesta. Se kehittää seudullisia ratkaisuja erityistä tukea tarvitsevien opetukseen ja tukemiseen. Pienissä kunnissa työskenteleville tärkeää on myös hankkeen tarjoama vertaistuki.
Petri Hakkarainen
http://www.kaleva.fi/plus/juttu675735_page0.htm
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ja hyvä juttu on tietysti hallituksen herääminen koulujen tilanteelle.
Mutta Terhi Ojalan puheesta pisti silmään tämä kohta: "...puhutaan vain diagnooseista, kun pitäisi pohtia lasten ongelmien syitä."
Varmaan ongelmia on syytä pohtia. Mutta diagnoosin saamiseen on kiinnitettävä huomiota silloin, jos on oletettavaa, että varsinainen ongelman syy löytyy sieltä. Autismiskirjon häiriöissä lapsilla voi olla useita tutkimuksissa esiin tulevia oppimisen ongelmia, joiden olemassa olo on tiedettävä, että lasta voidaan auttaa siitä näkökulmasta.
Jos aikuinen on kovin välinpitämätön lapsensa suhteen, niin ei hän varmaan kiinnostu silloin oppimisongelmienkaan selvittelystä.
Mutta on muistettava, että kaikki aikuisetkaan eivät osaa tunnistaa neurologisia ongelmia, joten tietoa tarvitaan heillekin, eikä vain ammatti-ihmisille. Tietysti ammatti-ihmisten saama tieto hyödyttää myös vanhempia, jos vaikka neuvolassa osataan jo antaa vinkkiä, että lapsella saattaisi olla aihetta neurologisiin tutkimuksiin.
Näin asioiden pitäisi mennä, eikä niin kuten esim. 80-luvulla eräällä perheellä, jonka vanhin lapsi on lievästi autistinen ja neuvolan koulukypsyyskokeiden jälkeen oli vanhempien selän takana pyörähtänyt iso pyörä käyntiin ja lapsen huostaanottoa suunniteltiin vanhempien tietämättä. Neuvolassa ei siis autismia tunnistettu, vaan pelkästään syyllistettiin vanhemmat.
Perhe pelastui muuttamalla paikkakuntaa ja siirtymällä käyttämään yksityisiä palveluja, välttivät siis jopa kunnallista päivähoitoa.
Noista ajoista pitäisi päästä Suomessa eroon aivan täysin viimeistään nyt.
on lähtenyt 1990 -luvun lopussa ja 2000 -luvun alussa.
Silloin opettajat eivät todellakaan olleet ilahtuneita siitä
kun erityisopetusta tarvitsevia oppilaita siirrettiin ja integroitiin
omista erityiskouluistaan (ns. "apukouluista") tavallisiin peruskoululuokkiin.
Luokkakoot ja koulukoot ovat suurentuneet koko tämän 2000 -luvun alun
ja samalla puhutaan yhä kriittisemmällä äänellä siitä
kuinka koko ajan kouluissa tarvitaan enemmän ja enemmän erityisopetusta.
Ennen tätä erityisopetusta annettiin omissa kouluissa omien erityisopettajien ja henkilökunnan avulla pienissä ryhmissä ja luokissa.
Nyt kun tätä entistä oppimismallia ja koulutapaa ei enää ole
ihmetellään kuinka aina enemmän ja enemmän tarvitaankaan eritysiopetusta.
Eivät lasten sairaudet ole millään ihme taikaiskuilla mihinkään hävinneet
taikka erilaisten oppijoiden ryhmät
mihinkään huvenneet.
Erilaiset oppijat on vain siististi siirretty näihin 30 - 40 oppijan ryhmään
eli INTEGROITU tavalliseen koululuokkaan .......
voidaan pitää ylisuuret luokat. Kun ajatellaan, että erityisoppilaiden määrä lähenee jo 10 %, merkitsee tämä, että kaikissa luokissa on jo nyt todennäköisesti ainakin yksi erityistä tukea tarvitseva oppilas. Lain mukaan luokkakoko ei saisi tuolloin olla yli 20.
Lapsemme oli lasten psykiatrian osastolla yli 2 vuotta. Siellä ei tunnistettu eikä haluttu tunnistaa hänen autistisia piirteitään, vaikka sai aspergerista neurologin diagnoosin. Lahjakas lapsi vapautettiin lopulta pakkohoidosta omaan kouluun normaaliin opetusryhmään jossa jo oli 30 oppilasta.
Pyysin luokkaan koulunkäyntiavustajaa opettajan avuksi. Vaikka lapsi on lahjakas oppiaineissa, lahjakkuus puuttuu sosiaalisista suhteista ja hän viihtyy yksin. Ryhmätyöt ja neuvon kysyminen tuottaa vaikeutta. Hän kertoo, kuinka on viitannut koko tunnin saamatta huomiota muuten niin sympaattiselta opettajalta.
En kuitenkaan saanut lapselle mitään tukea, sillä hänelle ei voi antaa erityisoppijan statusta, koska ei tarvitse Hojksia, eikä tule psykologin mukaan sellaista saamaankaan!
Kuten sanottu, lain mukaan opetusryhmän koko ei saa olla yli 20, jos siellä on erityistä tukea tarvitseva oppilas. Lakia voi kuitenkin kiertää ja näin pitää yrittää pärjätä suuressa liian suuressa luokassa ja säästää rahaa veronmaksajille. Mutta koulun ylisuuresta luokasta lapsi passitettiin sairaalaan. Mikä säästö tästä syntyikään, jos lapsi on jo kuluttanut kahdessa vuosessa kahden kymmenen lapsen koulunkäyntikulut. Eikö olisi kuitenkin edullisempi panostaa koulunkäyntivaikeuksien tunnistamiseen ja pienempään opetusryhmäkokoon, kuin laitosten laventamiseen?
http://www.saunalahti.fi/kup/kunt/mukautettu_eritopetus.htm
"Mukautettu erityisopetus
Peruskoulun mukautetussa erityisopetuksessa noudatetaan normaalikoulun opetussuunnitelmaa helpompaa suunnitelmaa (EMU), lisäksi oppilaille laaditaan henkilökohtainen opetussuunnitelma.
Opetukseen valikoituvilla oppilailla on kehitysviivästymä tai lievä kehitysvammaisuus.
Heillä on sekä oppimisvaikeuksia että kielellisen ymmärtämisen ongelmia ja hahmotushäiriöitä.
Käytännön aineilla on tärkeä asema opetuksessa.
Opetusryhmät ovat pienempiä kuin peruskoulun normaaliopetuksessa.
EMU-opetuksen valinta tehdään yksilöllisen arvioinnin pohjalta.
Oppilas voi tarvitessaan saada koulunkäyntiavustajan, joka voi olla henkilökohtainen tai useammalle oppilaalle tarkoitettu.
Avustaja auttaa yksilöllisen opetuksen antamisessa.
Lisäksi hän voi auttaa päivittäistoimintojen sujumisessa, liikkumisessa ja muussa sellaisessa.
Oppilaalla on oikeus maksuttomaan koulukuljetukseen, jos hän ei selviydy koulun ja kodin välisistä matkoista itsenäisesti.
Mukautetun erityisopetuksen piirissä oli tilastokeskuksen mukaan 9.873 oppilasta v. 1998. Oppilaista 6.149 oli erityiskoulussa, 2.733 oli tavallisen koulun erityisluokalla ja 991 tavallisella luokalla....."
erityisopetuksesta Eija Valanne.
Pitkä mutta mielenkiintoista tietoa HOJK:iin yms. erityisopetukseen liittyen.
http://selene.lib.jyu.fi:8080/vaitos/studies/studeduc/951391299X.pdf
vanhempien lapsilleen antamasta huomiosta, yhteisestä vapaa-ajasta vanhempiensa kanssa jne
(enpä nyt heti löydä tutkimusta).
Tutkimuksessa todettiin, että kautta aikain
eivät lapset ole saaneet niin paljon yhteistä aikaa ja huomiota jne
omilta vanhemmiltaan kuin nykyisin!
jouduta psykososiaalisten ongelmien takia, vaan siksi, että neurologiset sairaudet diagnosoidaan nykyisin jo yleensä ennen kouluikää. Ns ESY-luokkia eli entisiä tarkkiksia on enää hyvin vähän. Valtaosa erityisluokista on EVY/EDY-luokkia (hahmotushäiriöistä ja kielellisistä vaikeuksista kärsivien luokkia) tai kehityksessään viivästyneiden ja kehitysvammaisten EMU- ja EHA-luokkia.
Minusta on outoa puhua marginaalisesta ryhmästä (ESY-luokkalaiset) ja leimata kaikki erityisoppilaat ja heidän perheensä. Kokemukseni mukaan normaaliluokilla opiskelevien lasten perheillä on paljon enemmän sosiaalisia ongelmia kuin pienten erityisluokkalaisten perheillä.
puolella Suomea.
Täällä on kerrottu lääkäripiireissäkin tiedossa olevasta epäkohdasta, että kaikki lastenpsykiatrian yksiköt eivät halua myöntää autisminkirjon oireita vielä tänäkään päivänä. Lapsen ongelmat halutaan nähdä vain huonon kasvatuksen seurauksena, jolloin lasta pahimmillaan hoidetaan väärin tai hänet huostaanotetaan ja jopa jätetään tämä ongelma-alue hoitamatta.
Keski-Suomi (Haukkarannan koulu) ja Oulun seutu taitavat olla edistyksellisiä näissä asioissa, muualla on sitten niin ja näin. Poikkeustapauksena ovat sitten aina ne perheet, joissa vanhemmat huomaavat hakeutua yksityisen puolen tutkimuksiin, jos pääsy julkisella puolella suoraan neurologian tutkimuksiin tuntuu hankalalle.
diagnosoimaan jo alle 5-vuotiaita.
Kun yritin saada lapselleni ensimmäisen kerran apua vuosituhannen vaihteen tietämissä, jolloin hän oli vasta 2-3-vuotias, neurologinen ongelma kiellettiin täysin - kuten psykiatrian puolella myöhemminkin.
Mutta myöhemmin kuulin, että tuolloin ei vielä pystytty diagnosoimaan alle 5-vuotiaita lapsia.
Kehitys menee siis lujaa eteenpäin näissä asioissa.
eli Kannerin syndrooma diagnosoidaan jo kolmivuotiaana. Aspergerin syndroomaa ei useinkaan voi, koska oireet alkavat vasta 3-4-vuotiailla ja ovat selkeät usein vasta viisivuotiailla.
Minusta on tärkeää, että lapsi pääsee jo pienenä erityisluokkaan, ettei hänen ensin tarvitse epäonnistua suuressa ryhmässä.
Minkäikäinen lapsi sinulla on? Oma poikani, joka sai diagnoosin viisivuotiaana, on nyt 11-vuotias.
saatiin vasta 9-vuotiaana kivisen tien jälkeen. Mutta parempi tietysti näin, että edes silloin.
Asperger-oireet ovat olleet hänellä kyllä hyvin selkeitä aivan pienestä asti, niin yksilöllisiä nämä asiat ovat. Mutta siitä huolimatta psykiatrian puoli kielsi jyrkästi AS-mahdollisuuden viimeiseen asti.
psykiatrien kynsiin?
johon katsottiin, oli hänen vaikea syömisongelmansa, kaikki muut selkeät AS-piirteet olivat ihan kuin persoonallinen lisä vain tuon ruokaongelman ohella. Ajattelu on niin yksioikoista, että jos syömishäiriöt hoidetaan aikuisillakin psykiatrian puolella, niin ei haluttu nähdä muita vaihtoehtoja tässäkään asiassa.
Odotettavissa ollut koulun alku ja lisäksi muutamat perheemme ulkopuoliset tapahtumat huononsivat lapsen tilannetta kesällä -04 niin, että otin yhteyttä uudelleen perheneuvolaan. Sen jälkeen se oli menoa se. Jos olisin tuolloin tiennyt, mitä tuleman pitää, olisin silloin mennyt yksityiselle puolelle. Mutta mieleeni ei tullut edes villeimmässä mielikuvituksessa, mitä Suomessa voi lapselle tapahtua terveydenhuollon nimissä ja piirissä.
on melkein aina ongelmia syömisen kanssa. As-tytöillä tuo syömishäiriö voi olla jopa ainoa selvä oire.
Oma poikani söi pienenä hyvin huonosti. Nyt hän taas syö hyvin niitä ruokalajeja, joita on tottunut syömään, ja hän on nyt lihonut. Tuleekohan nyt sitten moitteet lihomisesta? Lapsi ei kuitenkaan ole vielä varsinaisesti ylipainoinen.
Onneksi emme ole joutuneet pitkään aikaan käymään Lastenlinnan autismiosastolla. Siellä kuulusteltiin aina sitä, onko lapsella nyt varmasti säännöllinen päivärytmi, onko lapsella sosiaalisia kontakteja, miten lapsi syö, mihin aikaan menee nukkumaan jne.
Ongelmia voi tulla autismiin perehtyneen henkilökunnan kanssakin, saati sitten jos diagnoosi on aluksi väärä. Lapsipotilaiden vanhempiin suhtautuminen on kaikkialla huonoa, ei vain lastenpsykiatrisen henkilökunnan kohdalla. Oikeasta diagnoosista on kuitenkin suuri hyöty.
Joutuiko lapsesi laitoshoitoon? Otettiinko hänet huostaan? Olisi mielenkiintoista kuulla lisää tapauksestanne.
hyvään suuntaan. Lapsi reagoi nimittäin hyvin voimakkaasti fyysisesti kaikkiin ympäristön tapahtumiin, erilaisia kipuja ja kolotuksia on uskomaton määrä. Pääsimme Lastenklinikan puolelle tarkkoihin fyysisen puolen tutkimuksiin ja samalla kävimme Lastenlinnan psykiatrian polilla avovastaanotolla.
Sitten tapahtuivat nuo perheemme ulkopuolelta tulleet tapahtumat, jotka vaikuttivat lapseen hyvin voimakkaasti ja lapsi pääsi/otettiin ensimmäisen kerran sairaalaosastolle tutkimusjaksolle. Silloinkin vielä jaksoin uskoa, että asiat etenevät oikeaan suuntaan. Tosin puheeni Aspergerista ja neurologian tutkimuksiin pääsystä mitätöitiin täysin.
Tutkimusjakson lopulla lääkärit alkoivat kuitenkin vilautella suunnitelmiaan, että lapsi on nopeasti pitkä aikaisen psykiatrisen hoidon tarpeessa. Sairaalaosastoille jonotus olisi kestänyt jopa puolitoista vuotta, siksi kuulema lähete laitettiin lastenkodin psykiatriselle osastolle. Ja lastenkoti vaati huostaanoton tehtäväksi, että lapsi yleensä voitiin ottaa heille sisälle.
Asia siirtyi last.suojelun valmisteluun ja lukemattomien tapaamisten jälkeen he totesivat, että kotona ei ole perusteita huostaanottoon, mutta tehdään lähetteen takia ns. hoidollinen huostaanotto. Hoito oli suunniteltu 2-vuotiseksi. Osastolla ei olle yhtään koulutettua psykiatrian ammattilaista ja lapsi sai tavata lääkärin 1. kerran oltuaan osastolla 4 kk. Tapaamisrajoitukset toimivat tehokkaasti, vaikka last.suojelu useita kertoja vakuutti henkilökunnalle, että kotona ei ole perusteita huostaanottoon, eikä kotilomia ole syytä rajoittaa. Tiukan taistelun jälkeen sain kuitenkin lapsen viikonlopuiksi kotiin, mutta osastolla vallitsi täysi mielivalta myös lasta kohtaan kaikissa asioissa. Last.suojelu puolusti lasta muutamissa pahimmissa tilanteissa ja onneksi heidän mielipiteensä otettiin kuitenkin huomioon.
Heti kun lapsi oli sisällä laitoksessa sain huomata olevani kelvoton huostaanottovanhempi, jonka mielipiteitä kyllä kuunneltiin, mutta niillä ei ollut käytännön päätöksenteossa mitään merkitystä. Niukan ruokavalion takia lapselle oli määrätty lääkärin suosituksesta esim. tiettyjä maitohappobakteeria sisältäviä juomia, mutta omahoitajan mielestä niitä ei ollut tarvetta tilata osastolle. Lapsi tarvitsee myös juotavaa enemmän kuin tavallista ruokavaliota syövä lapsi, mutta huoneisiin ei annettu juotavaa, se oli säännöissä kielletty. Vesijohtovedellä lapsi ei ole koskaan pystynyt juomaan janoaan pois. Tilanne johti siihen, että hän kärsi osastolla jatkuvaa nälkää ja janoa, mutta siitä ei saanut valittaa edes minulle. Myös minun läsnäollessani hoitaja karjui lapselle, että kaikki valittaminen osaston oloista on kielletty, edes äidille ei saa puhua.
Edes intensiivihoidon periaatteita ei lapseni kohdalla noudatettu ja viimein lastenkodin lääkäri totesi hoitovirheen tapahtuneen ja omahoitaja joutui esimiehensä puhutaltavaksi. Kuitenkin käytännön tilanne olisi pitänyt MINUN korjata hoitajan tavassa suhtautua lapseen. Hoitaja pelotteli, uhkaili, töni ja läimäytteli lasta ja jätti hänet yksin huoneeseensa itkemään liki hysteerisessä tilassa. Tilanne oli niin mahdoton, että viimein kieltäydyin kotilomalta palauttamasta lasta laitokseen. Vein hänet Lastenklinikan psykiatrian päivystykseen, josta meille kirjoitettiin kotilomaa tilanteen selvittelyn ajaksi.
Lastensuojelu antoi heti luvan jäädä kotiin ja huostaanotto luvattiin purkaa heti kun ls-työntekijöiden kalenteriin saatiin tapaamisaika mahtumaan. Lastenkoti aloitti kuitenkin raivoisan taistelun huostaanoton purkua vastaan. Minut kutsuttiin sinne kriisipalaveriin, jossa sain kuulla, että tilanne kotona tulee varmasti vielä kriisiytymään ja silloin lapsi viedään poliisisaatossa vastaanottokotiin odottamaan paikkaa tavalliselle lastenkotiosastolle, koska äiti ei hyväksy int.hoitoa. Ei siitä ollut kyse, vaan lapsen väärästä hoidosta/kohtelusta ja hoidotta jättämisestä.
Huostaanotto purettiin, mutta olimme ls-työntekijöiden kanssa tosi hämmästyneitä kun saimme kuulla, että lähettäneen sairaalan psykiatrian ylilääkäri oli kieltänyt antamasta meille mitään vastaanottoaikoja. Lapsi oli kotiutunut reilun 4 kk:n sijoituksen jälkeen paljon huonompi kuntoisena kuin oli ollut sinne mennessään, hänellä oli sairaalan määräämä Risperdal-lääkitys, eikä meillä ollut hoitosuhdetta ollenkaan ja sairaala kieltäytyi antamasta aikoja! Kieltäytyi, vaikka he olivat 7 kk aikaisemmin olleet sitä mieltä, että lapsi tarvitsee pikalähetteellä pitkäaikaista hoitoa!
Joka puolelta, mihin yritimme päästä, kehotettiin vain kääntymään hoitavan tahon puoleen eli sairaalan, josta meille ei annettu aikoja. Näin ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin yksityinen lääkäriasema, jonne pääsimme tutkimuksiin muutaman kuukauden odotuksen jälkeen. Tämä kelvoton huostaanottoäiti jätti omatoimisesti pois Risperdalin, aina 1/4 kerrallaan viikon välein. Lapsella oli valtavan voimakkaita pelkoja, hän ei uskaltanut oikein olla ilman minua edes kotipihassa, että häntä ei vain tultaisi hakemaan takaisin lastenkotiin. Hän kärsi voimakkaista painajaisista, jotka kaikki kohdistuivat lastenkotiin, valvoimme paljon öisin. Hänellä oli myös pakkoliikkeitä uutena oireena, joita ei ollut ollut koskaan aikaisemmin.
Yksityisen lääkäriaseman lääkäri totesi, että emme olleet ensimmäisen perhe, joka kyseisen lastenkotikierroksen jälkeen päätyy heille. Ja lääkärin mielestä myös oli ihan kuvaan sopivaa rangaista meitä vastaanoton kieltämisellä. Aivan käsittämätöntä touhua, vaikka tuollaiset sanktiot suuntautuvat lapseen. Koko kokemus on kuin pahimmasta painajaisesta.
Saimme siis dg:n ja nyt kesällä saimme kuntoutussuunnitelman julkiselta puolelta neurologian osastolta.
vedettiin tehokkaasti matto jalkojen alta sillä, että sairaalan lääkäri tuli paikalle lastenkodin kriisipalaveriin ja lapsen kokemukset pahoinpitelyistä kuitattiin koko lailla näin:
"Äidillä ja lapsella on hyvin tiivis tunnetason symbioosi ja koska äiti ei ole koskaan voinut hyväksyä huostaanottoa, on äidin asenne siirtynyt lapseen, jolloin lapsen mielessä vastustus tätä paikkaa kohtaan ilmeni psykoottisina harhoina kuviteltuina pahoinpitelyinä."
AS-lapsen tyyliin lapsi ei valehtele, hän on äärimmäisen rehellinen, koska kuvaa ja kokee kaiken kirjaimellisesti. Ja näin jopa omin silmin kerran, miten hoitaja satutti lasta fyysisesti. Kun omahoitaja kuuli sairaalalääkärin yllä kerrotun kommentin, ei hänen riemullaan ollut rajoja.
lastensuojelua!
Kyllä tuollainen puoskarointi lapsilla pitäisi laittaa julkisuuteen ja mitä pikimmiten!
Kyllä näidenkin laitosten valvonnasta vastaavalla virkamiestaholla (varmaankin?)
jossain vaiheessa luulisi hoksottimien toimivan
ja heidän huomaavan että kyseinen .... laitoshan
onkin Lasten Suojelu laitos!
".. kuviteltuina pahoinpitelyinä.." ja kyseessä vielä pieni tyttölapsi!
Eipä ole todellakaan lasten hoidosta vastaavien härskiydellä rajaa kun lapsista
viranomaisten taholta tehdyn ....... KÄSITTELYN JA KOHTELUN jäljiltä puhutaan ja kerrotaan!
halukas julkaisemaan tällaisia tarinoita. Kai nyt Suomessakin saataisiin jonkinlainen kansanliike aikaan, jos ihmiset todella tietäisivät, miten lapsia pahimmillaan kohdellaan.
Vaikka omaa lastani ei olisi pitänyt hoitaa pelkästään psykiatrisena potilaana ollenkaan, sain kuitenkin aitopaikan tutustua lastenpsykiatrian pimeimpään puoleen. En ole koskaan saanut virallista vahvistusta tälle tiedolle, mutta ls-sossujen mukaan tuo laitos veloittaa yhteiskuntaa 450 e/lapsi/päivä, siis korkeinta mahdollista laitoshoidon vrk-maksua.
Kansanedustaja Sari Essayah kertoi minulle toissakeväänä, että Turun seutuun eräässä erityislastenkodissa on ihmetelty jo kauan, että miksi heille lähetetään lapsia, jotka mitä ilmeisimmin olisivat sairaalahoidon tarpeessa. Laitoksiin lapsia lähetetään kuitenkin mitä moninaisimmista syistä, eikä laitosten valvonnasta ole tietoakaan! Ja uskallan väittää, että näistä lapsista on iso osa autisminkirjon lapsia, jotka todellisuudessa olisivat tarvinneet vain oikean diagnoosin ja avokuntoutusta.
Hesarin mielipidesivulla, tässä yksi kannanotto:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000027873559
Mielestäni ei olisi ollenkaan hassumpi ajatus, että kaikki oirehtivat lapset pääsisivät ensimmäiseksi laajaan neurologiseen arvioon, jos ei muuten, niin sen puolen ongelmien pois sulkemiseksi.
Ryhmä vanhempia jätti viime keväänä vetoomuksen Autismi-Asperger-liittoon aiheettomista last.suojelutoimista. Toiveena oli, että liitto ottaisi julkisuudessa kantaa asiaan. - En tiedä, riittääkö rohkeus siihen. Siinä mielessä se olisi kannatettavaa, että aina jokin yhdistys tai muu järjestäytynyt ryhmä saa paremmin äänensä kuuluviin kuin yksittäiset vanhemmat. Eivät ainakaan huostaanottovanhemmat, jotka muutenkin on tehokkaasti leimattu kasvatuskyvyttömiksi laitapuolen kulkijoiksi.
Ja koska perusopetuslakia on rikottu myös pajon viime vuosina, opettajat ovat päässeet hankalista oppilaista eroon tehokkaasti tekemällä last.suojeluilmoituksia, olisi erityisopetuksesta keskusteltava julkisuudessa myös tästä näkökulmasta.
sillä kun aina puhutaan,
joka ikisessä julkisuuteen valuvassa uutisessa, että lastensuojelu, huostaanotto ja alkoholisoituneet, kyvyttömät jne vanhemmat.
Kertomalla, viemällä ja näyttämällä medialle
näiden alkoholisti, kyvyttömien jne vanhemmilta huostaanotettujen ja sijoitettujen lasten elämää;
LASTEN JA NUORTEN SIJOITUSPAIKAT,
ELINOLOT, KOHTELU, VALVONTA
yms. KEROMALLA mitä lapsille ja nuorille todellisuudessa tapahtuukaan
tämän lastensuojeluviranomaisten tekemän pelastuksen (huostaanoton) jälkeen.
Mikä kohtalo/millainen elämä lastensuojelussa ja sijaishuollossa (laitos taikka yksityinen)
huostaanotettua lasta tai nuorta voi pahimmillaan odottaakaan!
nippuun lastensuojelun ja erityisopetuksen kirjaimellisesti. Sekä kertoo Ojalan suulla että syy on aikuisissa. Jutussa ei puhuta että ovatko nämä aikuiset koulun aikuisia vaiko vanhempia...
Mutta koko erityisopetuksen järjestämisestä ja miksi sitä annetaan ja miksi sen tarve vain aina lisääntyy
annetaan kyllä valitettavasti sellainen julkisuuskuva yleisestikin
että syy erityisopetuksen lisääntymisen tarpeeseen johtuu
vain ja ainoastaan kelvottomista ja huonoista lasten vanhemmista.
Erikoista, todella erikoista ja harhaanjohtavaa julkisuuskuvan muokkausta.
määritelmineen.
".....
Erityisopetuksen peruste
Peruskoulun erityisopetustilastossa erityisopetuksen perusteet erityisopetukseen otetuilla ja siirretyillä ovat vuodesta 2001 lähtien seuraavat:
1. Vaikea kehitysviivästymä
* Erityisoppilaaksi ottamisen tai siirron perusteena on ollut keskiasteinen, vaikea tai vaikein kehityksen viivästymä. Oppilaan oppimäärät ovat aina osin tai kokonaan yksilöllistettyjä.
2. Lievä kehitysviivästymä
* Erityisoppilaaksi ottamisen tai siirron perusteena on ollut oppilaan lievä kehityksen viivästymä.
3. Eriasteinen aivotoiminnan häiriö, liikuntavamma tai vastaava
* Erityisoppilaaksi ottamisen tai siirron perusteena on ollut oppilaan neurologinen vamma tai kehityshäiriö, kuten ADHD, tai liikuntavamma, kuten CP-oireyhtymä.
4. Tunne-elämän häiriö tai sosiaalinen sopeutumattomuus
* Erityisoppilaaksi ottamisen tai siirron perusteena on ollut oppilaan tunne-elämän häiriö tai sosiaalinen sopeutumattomuus.
5. Autismiin tai Aspergerin oireyhtymään liittyvät oppimisvaikeudet
* Erityisoppilaaksi ottamisen tai siirron perusteena on ollut oppilaan autismi tai Aspergerin oireyhtymä.
6. Kielen kehityksen häiriöstä (dysfasiasta) johtuvat oppimisen vaikeudet
* Erityisoppilaaksi ottamisen tai siirron perusteena on ollut oppilaan kielen kehityksen häiriö (dysfasia).
7. Näkövamma
* Erityisoppilaaksi ottamisen tai siirron perusteena on ollut oppilaan näkövamma
8. Kuulovamma
* Erityisoppilaaksi ottamisen tai siirron perusteena on ollut oppilaan kuulovamma.
9. Muu kuin edellä mainittu syy
* Erityisoppilaaksi ottamisen tai siirron perusteena on ollut jokin muu kuin edellä mainittu syy...."
http://www.stat.fi/til/erop/kas.html
kummemmin kuin monet ovat esim. täälläkin tehneet? Kun asiallisesti kerrotut jutut eivät kiinnosta, niin ei kiinnosta.
Takanahan on tietysti suuri raha ja epäonnistuneen perhepolitiikan peittely monessakin mielessä. Puhumattakaan osin täysin pieleen menneestä lasten terveydenhoidosta.
lastensuojelujuoppovanhemmat -uutisetkin.
Ja nyt jopa erityisopetuskin on saatu "näyttämään" lastensuojeluun, -asiakkuuteen ja huostaanottoihin liittyvänä asiana =huonot vanhemmat....
Kyllä mediaa kiinnostaa varmaankin myös se käänteinen puoli lastensuojelussa.
Tarvitsisi vain löytää jostain asiaa tutkiva journalisti;
esim. tv kakkosen Amin Asikainenko......
Kyllä järjestelmän pitää mennä itseensä..
Kun ei "asiantuntijat" tiedosta suomalaisten geneettistä perintöä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000028663780
ohjelmakin autismia 50 vuotta vanhan tiedon valossa?
Kyllä kaikki lapset oli 50-vuotta sitten samoissa luokissa. Häiriköksi katsotut pantiin koulukotiin. Autismin oireet saattoivat johtaa myös mielisairaalaan. Lasten osastoja ei siellä vielä juuri ollut, joten sijoituspaikkana oli aikuisten osasto. Kolmas paikka oli vanhainkoti, jos ei tiedetty miten lasta olisi voitu opettaa.
Tämän päivän ongelma on lasten psykiatrian hyvin kirjava koulutus eri puolilla Suomea. Samalla osastolla oululainen hoitaja tunnisti lapseni autismin, mutta savolainen hoitaja piti oireita psykoosina. Samaa olen kuullut muistakin pääkaupunkiseudun hoitoyksiköistä.
Tämä diagnoosien kirjavuus eri puolilla Suomea näkyy myös paikkakuntakohtaisissa huostaanotto tilastoissa.
historian valossa tyyliin 'näin takapajuista meillä on joskus ollut', asia olisi OK.
Mutta meillähän on vallalla pimein keskiaika vielä tänäkin päivänä osassa Suomea.
kansalaiskoululaisten % määrän koko oppivelvollisten määrästä?
Unohtuuko historia .... vai mistä tässä erityisopetuksen ja lastensuojelun "yhdistämisessä" on kysymys.......
NYT ON TOTEUTUSEN HETKI
SUOMI TUKIRYHMÄKSI
LAPSI EHEÄNÄNÄ SUOMESSA TERVE LAPSI VANHEMILE/SUOMELLE/ SIJOITUS/TURVA/MAHDOLLISUUS/
HENKINEN JA FYSINEN PÄÄOMA
LAKI LAPSEN OIKEUDEKSI HETI/
SALAISET ASIAKIRJAT /JULKISEKSI
Kalevaan ja kerro tarinasi heille.
Jos vaikka joku Kalevan toimittajista kiinnostuisi teidän perheen kohtalosta suomalaisessa lastensuojeluprosessissa.
Kotia nyt ollaan romuttamassa, mutta mikä on lapsen turva laitoksessa?
Kesällä paljastui, kuinka hoitaja tappoi vanhuksia ja yritti murhata lapsen. Kuka valvoo mitä lapsillemme tapahtuu laitoksissa.
Helsinkiläisessä lasten psykiatrian hoitokodissa hoitaja astui tahallaan hoidokkinsa varpaille. Keskussairaalassa lasta pidettiin kuukausi kaupalla eristyksissä. Kiinnipidoissa maataan lapsen päällä. Oulussa äiti huomasi, että lapsen psykiatrinen hoito aiheuttaa mustelmia. Eräällä osastolla juotetaan lapsille kokista iltaisin. Syömishäiriöiselle syötetään tomaatteja väkisin. Sairaalaopetuksessa autistiselta lapselta kielletään liikunta, musiikki ja kuvaamataito. Vanhempien vierailuja laitoksissa estetään. Valituksen tehneet vanhemmat leimataan mielenvikaisiksi.
Lapselle on parempi vaikka vähän rikkinäinen koti kuin laitos. Koko Kalevan-jutun kysymyksen asettelu on väärä ja yllätyksetön. Taas sitä vanhaa vanhempien syyllistämistä. Mitään kritiikkiä ei esitetä koko järjestelmää kohtaan. Miksi on luotu järjestelmä, joka kiusaa ennen kaikkea lasta ja lasten vanhempia? Miksi lapset mielummin huostaanotetaan, kuin tarjottaisi KONKREETTISTA apua vaikeuksissa oleville perheille, esim. vaikka ihan rahaa?
ja rahan jaon kavereille. Väyrynenkin sai lopulta monen vuoden "taistelun" jälkeen kansanopisto-rahoituksen Pohjantähti-opistolleen. Miksiköhän nyt?
Tätä ennen opiston rahoitus on tullut mm. nuorisokodista. Kuntatasolla nämä "yksityistetyt" laitokset saavat rahoituksen heimo-, ase- ja uskonveljiltä...
Kodista viedään lapsilisätkin näitten psykobisnesten rahoittamiseen...
olevankin.
Sillä ei ole mitään väliä, mitä tapahtuu lapsille. Ja juuri nämä rahoitusJÄRJESTELIJÄT ovat niitä, jotka tukkivat myös median suuta, jos ei muuta niin suurella rahalla tapahtuu sekin.