kun siirryimme osittaisimetykseen 4 kuukauden yrittämisen jälkeen. Toki joku saattaa ajatella, että kyllä pä se äkkiä luovutti. Välillä tuntuu siltä kieltämättä. Meillä ei tyttö ruhoittunut rinnalle 2kk jälkeen ei sitten millään. Ihan vastasyntyneenä nukahti tissille aina ja piti yrittää herätellä vähän väliä syömään. Paino ei noussut tarpeeksi, vaikka maitoa kyllä selvästi tuli. 2kk jälkeen vaan kiinnosti kaikki muu. Tissi suussa piti vaan jutella ja luleskella ja pelleillä.Yritin pimentää huonetta ja rauhoittua makuuhuoneessa. Ei auttanut. Pian alkoi raivarit. Huuto alkoi heti kun asetti imetysasentoon. Muuten pelkkää hymyä koko tyttö. Lopulta ei suostunut yleensä imemään muuten kuin kävellessä.
Mulla on alusta asti ollut selkä jatkuvassa lihaskrampissa. Lääkkeillä sen olis ehkä saanut laukeemaan, mutta se olis merkinnyt pitkää taukoa. Joten sitkeiltiin vielä. Mut sitä ainaista kantamista ei vaan selkä enää kestänyt. Mulla alkoi jännittyä lihas heti kun tyttö älähti. Kipu ei hellittänyt edes nukkuessa. Tai hierojalla. Liikkuminen(ilman lasta) oli ainut mikä hetkeksi helpotti. Sitten en vaan enää jaksanut. Pullot esiin. Itkun kanssa. äidin itkun:) Tyttö oli vain tyytyväinen, tosin myös pullosta syöminen on edelleen sekin vaivalloista. Onneksi sitä voi nyt tehdä isikin sitä syöttämistä.
Ollaan myös aloitettu soseet. Tyttö syö niitä innolla. Olen potenut syyllisyyttä, mutta yt kun tyttö on todella tyytyväinen ja kasvaa paljon paremmin, ollaan melken keskikäyrällä, olen ihan iloinen, että uskalsin myös luovuttaa. Nyt imetys on meille molemmille mukava juttu, mitä tehdään silloin kun tuntuu hyvältä, eli muutamia kertoja päivässä.
Olisin niin kovasti halunnut imettää kunnolla pitempään. Toisaalta koen myös, että ympäristön paineet on kovat. Aina kysellään miten maito riittää ja miten lapsi kasvaa ja vieläkö saa rintaa. Huomaan kaunistelevani välillä muille, miten meillä hommat oikeesti on. Toivottavasti seuraavan kohdalla olisi vähän helpompaa. Ehkä osaan myös olla ottamatta paineita niin paljon. Silti ne huono äiti-fiilikset aina välillä jostain nousee. Kummallista.
Mulla on alusta asti ollut selkä jatkuvassa lihaskrampissa. Lääkkeillä sen olis ehkä saanut laukeemaan, mutta se olis merkinnyt pitkää taukoa. Joten sitkeiltiin vielä. Mut sitä ainaista kantamista ei vaan selkä enää kestänyt. Mulla alkoi jännittyä lihas heti kun tyttö älähti. Kipu ei hellittänyt edes nukkuessa. Tai hierojalla. Liikkuminen(ilman lasta) oli ainut mikä hetkeksi helpotti. Sitten en vaan enää jaksanut. Pullot esiin. Itkun kanssa. äidin itkun:) Tyttö oli vain tyytyväinen, tosin myös pullosta syöminen on edelleen sekin vaivalloista. Onneksi sitä voi nyt tehdä isikin sitä syöttämistä.
Ollaan myös aloitettu soseet. Tyttö syö niitä innolla. Olen potenut syyllisyyttä, mutta yt kun tyttö on todella tyytyväinen ja kasvaa paljon paremmin, ollaan melken keskikäyrällä, olen ihan iloinen, että uskalsin myös luovuttaa. Nyt imetys on meille molemmille mukava juttu, mitä tehdään silloin kun tuntuu hyvältä, eli muutamia kertoja päivässä.
Olisin niin kovasti halunnut imettää kunnolla pitempään. Toisaalta koen myös, että ympäristön paineet on kovat. Aina kysellään miten maito riittää ja miten lapsi kasvaa ja vieläkö saa rintaa. Huomaan kaunistelevani välillä muille, miten meillä hommat oikeesti on. Toivottavasti seuraavan kohdalla olisi vähän helpompaa. Ehkä osaan myös olla ottamatta paineita niin paljon. Silti ne huono äiti-fiilikset aina välillä jostain nousee. Kummallista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
näin jälkeen päin luettuna huonosti kirjoitettu sepustus. Pahoittelen. Taitaa olla tämä äiti unta vailla..
kanssa sitten toivottavasti saat ja osaat hakea kunnollista imetysohjausta ja -tukea.
Tietokin saattaisi auttaa asiaa.
Noinhan se valitettavan usein menee :-/
että elämä helpottuu, kun otetaan pullot ja soseet kehiin...
siinä on jos elämä helpottuu. Pääasia että lapsi saa ruokaa, kasvaa ja kehittyy.
IHAN turhaa touhua! Hitot toisten sanomisista.
Muhun ei vaikuta senttiäkään.
osaksi syyllisyyden tuntemista.Ihan sama mitä teet.En tiedä onko se joku evoluution keino saada äidit hoitamaan lapsiaan parhaalla mahdollisella tavalla.Paras mahdollinen tapa taas mielestäni on tehdä niin että lapsi on tyytyväinen, ei niin että äiti tuntee vähemmän syyllisyyttä!T.Hermostunut äiti ja vain tissiä saanut itkuinen tyttö;)
Ei musta ollut sekava viesti ollenkaan=) Itselläni kohta 4kk poika ja imetyksellä mennään, mutta täyttä työtä se välillä on, eikä todellakaan aina miellyttävää ja helppoa. Maailma kiinnostaa vauvaa niin paljon, että päivisin tissille rauhoittuminen on huonoa ja mielessä on käynyt kaikki kiinteiden aloituksesta ja lisämaidon antamisesta. Kyllä me äidit ollaan melko kovien paineiden alla, koska halutaan parasta lapsillemme, tietysti. Ehkäpä sitä pikkuhiljaa oppimme ottamaan asiat rennommin ja minulla siinä auttaa ainakin mies, joka on tasoittanut hyvin tempperamenttiani..=)
Tsemppiä teille ja hyvää syksyä!
Samanlaista oli meilläkin vko 6 alkaen, tissi kelpasi vain yöllä ja päivällä vain huutoa jos edes yritin vauvaa syöttöasentoon saada eikä pullokaan meidän vauvalle kelvannut. Joskus saattoi saada uudessa asennossa vähän syömään mutta seuraavalla kerralla sekään ei enään toiminut.
Apua yritin saada neuvolastakin mutta eipä osattu sen enempää auttaa. Alussa sanoivat et rinnasta kieltäytyminen menee parissa päivässä ohi, nyt vauvamme 5 kk ja ei ole mihinkään muuttunut. Soseet kiinnosti vauvaamme aluksi, nyt niidenkin syöttö on pakkopullaa.
Ne jotka täällä viisastelevat eivät todellakaan tiedä mistä on kysymys, kun imetys ei suju. Jokaisen vauvan kanssa imetys voi olla ihan toinen juttu, sanottiin sairaalasta;)
Anoppi meillä ihmetteli kun kuuli ettei vauvan paino ole noussut tarpeeksi, et miten voi olla mahdollista kun sinähän olet koko ajan imettämässä. Joo, kyllähän mä yritän imettää, mutta se harva kerta et vauva jotain syö. En enää jaksa kenellekään selitellä tai kertoa mitään, ei auta tässä asiassa mitään.