Omani, nyt 7kk poika on todella liikkuvainen tapaus. Itse en kuulemma ole ollut noin villi ollenkaan. Sen sijaan isä on tietääkseni.
...Mutta siis, miten ihmeessä poika (ja minä) selviämme hengissä, kun joka päivä jo nyt tulee kuhmuja ja kolhuja?! Ainakin pari-kolme kertaa päivässä tulee parku, kun mojauttaa päänsä johonkin. Vaikka olen koko ajan näkösällä ja valmiina ryntäämään ja pelastamaan vaaranpaikalta, olen minäkin vain ihminen. Saatan töllähtää katsomaan sekunniksi pariksi tv:tä tai lehteä vauvan ollessa lattialla vieressäni ja se on siinä. Yksi sekunti. Sitten itkee äitikin.
Ostin hänelle konttauskypärän, muttei oikein suostu pitämään sitä päässään. On juuri oppinut istumaan ja siitä pyllähdellyt välillä taaksepäin tai sivulle. Tosin nyt kun se tasapaino alkaa löytyä, yrittää hän jo seuraavaksi näemmä nousta kontilleen ja siitä tukea pitkin seisomaan! Aivan kuin olisi hirveä kiire päästä liikkumaan ja on siis menossa KOKO ajan. Onko muilla tällaisia ikiliikkujia? (osuva sana hänestä). Sekunniksikaan et saisi jättää varmistamatta selustaansa, koska harvoin on ihan paikallaan.
Anoppikin jo kysyi, onko jo joutunut tikattavaksi. Poikansa kanssa oli kuulemma usein ollut polilla vastaavasta syystä.
Pelkään onko se vaarallista, kun on tullut jo monia muksautuksia takaraivoon yms. lattialla ollessaan? Voiko myöhemmin ilmetä jotain? ...Ja onko muilla näin vilkkaita vauvoja?
On se ihanaa, kun nyt nukkuu....
...Mutta siis, miten ihmeessä poika (ja minä) selviämme hengissä, kun joka päivä jo nyt tulee kuhmuja ja kolhuja?! Ainakin pari-kolme kertaa päivässä tulee parku, kun mojauttaa päänsä johonkin. Vaikka olen koko ajan näkösällä ja valmiina ryntäämään ja pelastamaan vaaranpaikalta, olen minäkin vain ihminen. Saatan töllähtää katsomaan sekunniksi pariksi tv:tä tai lehteä vauvan ollessa lattialla vieressäni ja se on siinä. Yksi sekunti. Sitten itkee äitikin.
Ostin hänelle konttauskypärän, muttei oikein suostu pitämään sitä päässään. On juuri oppinut istumaan ja siitä pyllähdellyt välillä taaksepäin tai sivulle. Tosin nyt kun se tasapaino alkaa löytyä, yrittää hän jo seuraavaksi näemmä nousta kontilleen ja siitä tukea pitkin seisomaan! Aivan kuin olisi hirveä kiire päästä liikkumaan ja on siis menossa KOKO ajan. Onko muilla tällaisia ikiliikkujia? (osuva sana hänestä). Sekunniksikaan et saisi jättää varmistamatta selustaansa, koska harvoin on ihan paikallaan.
Anoppikin jo kysyi, onko jo joutunut tikattavaksi. Poikansa kanssa oli kuulemma usein ollut polilla vastaavasta syystä.
Pelkään onko se vaarallista, kun on tullut jo monia muksautuksia takaraivoon yms. lattialla ollessaan? Voiko myöhemmin ilmetä jotain? ...Ja onko muilla näin vilkkaita vauvoja?
On se ihanaa, kun nyt nukkuu....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rapatessa roiskuu. Pidä vain silmällä, ettei pentu ihan hengenvaarallisia juttuja keksi, mutta älä hätäänny pikku kolautuksista. Ota tapahtuneet mällit itse mahdollisimman iisisti ja kerro, että pienemmälläkin vauhdilla ehtii. Eipä tuo vielä sanomaasi tajua, mutta puolen vuoden, vuoden kuluttua ehkä tulee harkitsevaisempi vaihde silmään. . .
Tyttömme on ollut ihan vauvasta saakka "villi", mutta itse näen sen positiivisena asiana, vaikka joskus katsoo kateellisena sellaisten löllöttävien vauvojen äitejä...Siispä ollaan tosi aktiivisia, nousi 8kkiässä seisomaan tukea vasten, pian jo kävelee. Moksautteli itseään usean kerran päivässä kun opetteli seisomaan.
Katso ettei ole teräviä kulmia tai kovia kivi tms. lattioita. Peitä pahat kohdat matolla.
Käytä liukuestesukkahousuja, sukat lähtee alta aikayksikön.
Pidä tarkkailun alla jatkuvasti... :)