lyhyet jäljet, sanotaan..ja se on aivan totta, aina niistä jää kiinni tavalla tai toisella.
Senpä takia en koskaan valehtelekkaan, on helpompi muistaa mitä on sanonut kun puhuu aina totta..
Senpä takia en koskaan valehtelekkaan, on helpompi muistaa mitä on sanonut kun puhuu aina totta..
Vastaukset 51
Vanhimmat
Minä taas valehtelen kovin mielelläni. Olen intohimoinen valehtelija. Tässä puheenvuorossa ei kuitenkaan ole yhtään valhetta! Sorry, nyt tuli kiire, olen käskenyt kuljettajan pääovelle viistoista yli. ( inhoan hänen hansikoituja käsiään)
kuljettajasi vie sinut ihan muualle kuin luulet
marketin parkipaikalla?
Oletkos taas susijahdissa?
Ilmainen vihje: olen hukkateillä!
minne neuvoin p:
se kuristuspanta..
Mutta sehän se ratkaisee kenen kaukassa panta on!
Olen nähnyt ennenkin tuon p:. Varo se tulee vielä mieleeni!
ainut lammas josta susi tietää on antanut villansa suden luukkupöksyihin
pitkä ja kuolainen sellainen minulla kuin ruusunnuppu
Ja se luukku on etupuolella!
fiilarin höyläys luukku ja siivet kasvoi selkään
sudenpiti tulla yli tunti sitten. Missä se hukka taas jolkuttellee. Täällä on vain kaikenmaailman ötököitä.
Mennyt taas markettiin vähäistä charmiaan testaamaan..?
Neidonkorennoista puolet on koiraita, tiesithän?
Koiraitten parveilulento on upea näytelmä kun niiden siivet välkehtivät sudenkarvaisina.
ilveilijä, nyt kiusaat p: alan hermostua ja tulla levottomaksi (tähyilyä ....)
herkuttelee lepuksia lisukkeeksi
Voin vakuuttaa sinulle, että charmiini ovat sortuneet muutkin, kuin Atkinsin dieetin tai humalatilan riuduttamat naiset!
humalatilaa en ole koskaan kokenut, mutta sellaiseen putkeen sortuneita olen hoitanut monia
miksi susiherralla on niin pienet silmät?
Syön silmilläni vain alkupalat!
on noin tylppä?
totuus. Esiinnyit sutena. Arkailit autonkuljettajaasi joka kertomasi perusteella oli susi. Käytöksesi on muuttunut. Et tunnistanut kohtaamispaikkaa. Tartuit kaikken, mutta olit jäykkis.
Olet hyllytetty. Olet feikki. Nyt en voi koskaan tietää oliko viimekertainen ansa vai hämäys, kenen tekemä. Se on moro.
Sinä aito kiilusilmä. Edessäsi on mission impossible jos haluat löytää tien perille. Etkä eds tiedä sitä koska et koskaan lue tätä.
Luinpahan kuitenkin! Ja kahteen kertaan, kolmeenkin.
Vieroksun kohtauspaikkana moista betonikenttää.
Häntäni on tallella, ilahduttaako se sinua?
*Sudenhetki, aamuyö*
mutta miksi sinun luukupöksysi luukku on edessä kun kerta häntä on edssä ja miksi olet syönyt lituja niin että äänesi on kuin linnunliverrystä?
Aina sinä oot vehtaamassa, Hukka rukka, oletkos muka Susihukka vai Vojotusmasiina vai Kesäpukki?
http://83.149.104.163/~harhain/wp-content/kuvat/SUSIKUVAT/susi kaksin.jpg
Hymy ja katse ovat selvästi minun!
liituääni vai tuo punatukka?
Eläinoppaani susi on todellinen reittien löytäjä johdattaen seuraajansa oikealle polulle.
Olenpas minä suteni huonosti arvioinut. Hyppäänpäs polvelles minäkin.
Näin huonomuistisen on tosiaan paras pysyä totuudessa. Tai olla sitten hijaa. Kaikista pahinta on jos on itselleen epärehellinen. Jos joku jää minulle valheesta kiinni, en luota hänen juttuihinsa enää koskaan.
ovat ok, eihän sitä voi sanoo toiselle esim jos se on käyny kampaajalla että onpas sulla kauhee kampaus:-) mutta muuten puhun totta kun on tuo muisti huono..tai olen hiljaa..;-)
olet:) Mutta miksi liika rehellisyys "onkuin itselle kuoppaa kaivaisi) tuntuu välillä provosoinnilta?
Miksi ihminen ottaa vihamielisesti kantaa toisen rehellisyyteen?
Pitäisikö "vaihtaa housuja," vai mikä on?
Toisen ihmisen arkipäivä voi olla toiselle (haave)?? Kateus?? En ymmärrä:(
puhun ainoastaan muunnettua totuutta ja sehän ei ole valehtelemista!
Ja kun on vilkas mielikuvitus - ajatus ja sanansäilä lentää..
Varmasti olet valehdellut joskus, että
aloituskin oli valheellinen:)
valehdellut mutta en enään kun on rasittavaa muistaa että mitä sitä on kellekki valehdellut:-)
Oletkin joskus ollut oikea sarjavalehtelija,
kun et kaikkea enää muistakkaan;DDD
ollut kova valehtelemaan, ei kuulu mun luonteeseeni valehtelu..et kai sää nyt mua voi tuntee muutaman kirjoitetun lauseen perusteella että tiijät sanoo että oon ollu kova valehtelemaan, kun ukkonikaan ei täysin tunne mua 30 vuoden jälkeen..:DD
Ei sunkahan nuata tyttöjä ikinä opikkaan kunnolla tuntemahan kukaan,hih. Täällä pohojanmaalla tavatahan sanoa notta: sitten vasta toisensa tuntoo ku on syöny tynnyrillisen suoloja yhyrees. Ei valehrella saa, siinä asias oon Hanna sun kans samaa mieltä. terv. seppä ja pieni rehellinen Tiitu-kani täältä kotoa pohojanmaalta. Tai voi sitä ny pikkuusen tyttöjä kehua, vaikka ei ny oliis niin justihin aihettakaan. Onko sekin valehtelemista,hih?
oo valehtelua, riippuu tietenkin siitä tuleeko ne sydämmestä..vaikka toisaalta ainakin mun oisi vaikee kehua ketään ilman että siihen on aihetta, vaikka kyllähän sitä aihettakin aina löytyy kun tarkemmin miettii. Jokaisessa ihmisessä on niitä hyviä puolia joita kannattaa kehua, kaikki ihmiset haluaa tulla hyväksytyiksi ja nähdyiksi..niin näillä palstoillakin.
Sinä vaikutat erittäin mukavalta mieheltä, olen täällä ennekin ollut mutta eri nikillä (rekatulla)..:)
Mukava tyttöhän sinäkin Hanna oot, oikeen käy pikkuusen kateeksi sille sun miehelles. Ja varmahan soon hyvä sun mieskin, kivoja molemmat. Mä oon tällaanen yksineläjä, mun vaimoo on kuollu ja poika kasvoo aikanaan uloos lasten vaattehistaan. Tuan Tiitu pikkuusen kans täs vaan köksäälty aina päivä iltahan. Sellaastahan soon toispualeesta, ku yksin. No ei oo ainakaan ketään kenelle välihin valehtelis ja mitä täs ny enää meirään ikäästen kannattaasi valehrella, eikö soo jo voitehen haaskuuta,hih. Mun tuloo liioon kans kirijooteltua tänne palstoolle ku iltaasin on välihin aika pitkä ku ei oo puhekaveria. Luen palijon ja välihin käyn pyöräälemäs, näin kesääsin. Nua wanhat autoot kans vie aikaa ja ainahan sitä työtä on. Päivät menöö tualla pajaas ja ehtoolla on sitten tämä tupahuusholli, ei sunkahan täs kotona ny "varsanselekä" katkia ku yhyreen talous vaan hoirettavana, vaikka huonehia minulla on liikaaki yhyreelle. Kesääsin pitää sitten hoitaa tua piha ja on mulla täs peltoaki pikkuusen, sen verran notta saa saappahat sotkia. Perunaa kylyvän ja sitten tottakai Tiitulle pitää olla omaasta pellosta porkkanat ja salaatit,hih. Tiitu on tärkiää salaattimaasta ja soon mun kaverina ku hoiretahan niitä, kastellahan ja kitketähän. On meillä täs ihan kivaa ja oon kans jo tottunu tähän elämäntilanteeseeni, menöö ne päivät näinki. terv. seppä ja pieni kultaanen Tiitu-kani kotoa pohojanmaalta.
minäkin lähtösin vaikka en ole siellä asunutkaan aikoihin mutta sukulaisia siellä on kylläkin paljon joita tulee aina sillointällöin käytyä tervehtimässä.
Nuo eläimet on mullekkin hirveen rakkaita, en vois kuvitella elämää ilman lemmikkieläintä, tällä hetkellä mulla on 2 kissaa, koira kuoli 5 vuotta sitten mutta hommaan heti uuden, ainakin viimeistään silloin kun jään eläkkeelle..vaikka onhan siihen kyllä vielä aikaa jonkun verran..;)
Anna halaus Tiitulle minunkin puolestani..kanitkin on niin hirveen sulosia, itelläni ei ole ollu kania mutta siskollani on.
Voi Sua Hanna kulta, halaasit vaan Tiitua ja jättääsit mut halaamatta, niinkö,hih. No voi nuata likkoja, vierestä katteleesin vihiriänä sua ja Tiitua. Ei soo sepänkään niskat tuohesta, hih, on niis tunto vielä. Ilimanmuuta mä liioon haluan notta mua kans halatahan. Ja ei oliis piloolla vaikka moiskauttaasit vielä pusut sepän poskelle. Ja vaikka ei valehrella saakkaan niin narrattaasihin sitä sun miestäs notta ollahan sukulaasia ku kumpaanenki pohojanmaalta ja ei olla rookattu pitkähän aikahan, hih. Sanoottaasihin notta vissihin soon niin jotta sun joku sukulaasistas on mun serään emäntä. Kyllähän se seliityksestä käviis ja meniis täyrestä niinkuun vääräraha,hih. No mitääs sanoot, teheräänkö näin?? terv. seppä ja kovasti halauksia saanu pieni rakas Tiitu-kani täältä kotimaakunnasta pohojanmaalta.
sinäkin saat halauksen, en vaan kehannu sanoo kun oon niin ujo:) ja pusunkin voin moiskauttaa poskelle:)
Mut sitä Tiitua mää voin rapsuttaa korvan takaa ja leuan alta, ne on niin suloisia kaikki eläimet että..:)
tuota kania pitää mainostaa jatkuvasti.
Tässä ketään se kiinnosta.....!!!!
Älkää viitsikö aina tökkiä, Akaton ja Tiitu kun kertakaikkiaan kuuluvat yhteen, ja sillä sipuli.
Meillekin he tuovat hyvää mieltä, ja mukavia mielikuvia.
Mutta mitä ilkeilystä saa, vain pastan maun päiväksi.
Saavathan he yhteen kuulua, jos toi nyt on tottakaan.
Pohjalaisethan on tunnetusti kovia puhumaan potaskaa.
Ja jos on totta niin menee kyllä aika lapsellisuuksiin, vetäisemällä joka lauseen loppuun terveiset kanilta.
Mautonta! sanon minä.
miin tosikkomaisesti elämää..
en palsta elämääkään.
Löysin rantein vaan..
samaa avarakatseista asennetta / näkemystä asioihin.....myöskään palstaelmään.
Ollakko vai eikö olla?
Valehteleminen on taidetta! Teen sitä joka päivä. Minulle se on todistus luomisvoiman säilymisestä.
Elämäni olisi, niin mitä se olisi, en osaa edes kuvitella, ilman valhetta
Viivyn tälläkin hetkellä muistoissani viime yöstä jossa kiharoiden kysymysmerkit valuivat kasvoilleni ja kiinteät raajat vangitsivat minut kiihkoisaan otteeseensa!
Valehtelen,-- olen siis olemassa!!
Nummisuutarien Esko on paras esimerkki valehtelemattomuuden hölmöydestä.
"Minä en valheenkengillä kulje!"
Ja kaikki me nauramme tuolle Eskokreetalle.
valheen ja tarinan raja. Aikoinaan eli savotoilla lapissa Nätti-Jussi, lentojätkä joka oli uskomaton liioiteltujen tarinoiden kertoja. Eli elämänsä oman sanomansa mukaan valheella. Jussi, vaikka oli tosi hiljainen loppuaikoinaan kertoi, että häntä pidettiin nuorena kovana valehtelijana ja suunsoittajana vaikkakin vanhempana hänen maineensa tarinankertojana kiiri hänen edellään ja hän oli savottakämpillä pidetty......
jos ei siihen mitään lisää. Tottakai tarinankertojan pitää osata "valehdella" ja kärjistää ja jättää pois tarinan kannalta epäoleelliset seikat. Mutta sitä en kyllä sanoisi valehteluksi vaan jutunkerronnaksi. Eli siinä ei yritetä valheen avulla saada jotakin itselleen. Ja siinä pyritään totuuteen eli parhaaseen mahdolliseen tarinaan. Ja lopputulos jää kuulijan/lukijan vastuulle:D