Kun asutte kerrostalossa, ettekö ihmiset voi
huomioida, että jalkojen tömistely kuuluu
alakertaan. Tietysti jokaisen on kotonaan
liikuttava, mutta kyllä se jotenkin liioittelulta
tuntuu, että kuulen yläkerrassa asuvan ihmisen
joka askeleen. Koko kämppäni kumahtelee, kun hän
liikkuu. Tänäänkin kuuntelin niitä askelia
aamuviidestä lähtien. Eikö kevyempi askel olisi
asiallista yöaikaan ja aikaisin aamulla. Ottakaa
toisetkin huomioon.
huomioida, että jalkojen tömistely kuuluu
alakertaan. Tietysti jokaisen on kotonaan
liikuttava, mutta kyllä se jotenkin liioittelulta
tuntuu, että kuulen yläkerrassa asuvan ihmisen
joka askeleen. Koko kämppäni kumahtelee, kun hän
liikkuu. Tänäänkin kuuntelin niitä askelia
aamuviidestä lähtien. Eikö kevyempi askel olisi
asiallista yöaikaan ja aikaisin aamulla. Ottakaa
toisetkin huomioon.
Vastaukset 10
Vanhimmat
valita talonmiehelle, hanki äänieristeet tai
korvatulpat. Lottoa ja muuta omaan taloon..
Mutta älä tuntemattomille valita,yhtälailla
omakotitalossa on ongelmia..porukat riitelee
alati, ei siis ollankaan rauhaa. Ikä ei anna
muuttaa vielä pois eli yritän huulta purren
positiivisesta jaksaa vielä muutaman vuoden.
EI elämä siihen kaadu. Nyky ihmiset valittaa jo
ihan liikaa.
"Älä tuntemattomille valita." Etkös ole
huomannut, että tämä on keskustelupalsta.
Oletko koskaan asunut kerrostalossa? Tuskinpa
teidän naapurinne siellä omakotialueella huutavat
teidän pihamallanne seinänne läpi, tai
tallustelevat talonne katolla. Vastauksestasi sai
sen käsityksen, ettet tiedä lainkaan, mistä on
kyse. Jatkuva ylhäältä/alhaalta tai sivulta
tuleva meteli on todella stressaavaa, sen
tietävät kaikki kerrostalossa asuvat ihmiset. Ja
huomaa kyllä, että olet nuori: äänieristeitä ei
valitettavasti ihan noin vain vuokrakämppään saa
hankittua, ja kyllä, oman asunnon ostaminen
vaatii todella lottovoittoa. Kaikilla ei ole
rahaa ostaa omakotitaloa, vaikka haluaisivatkin.
En usko, että yläkerran asukkaat sitä tahalteen
tekevät. Ja tietenkin aamulla se varmaan
kuuluukin ikävästi, kun muuten on hiljaista.
Voisit viedä, vaikka nimettömänä, kirjeen
heille, joissa selität tilanteen ja kysyt
olisiko mahdollista, että he hankkisivat maton.
Ehkäpä heidän yläpuolellaan käytetään mattoja,
eivätkä he ole tietoisia koko ongelmasta.
Itse herään viideltä töihin ja se on sen verran
rasittavaa itsessäänkin, ettei sitä jaksa
huomioida liikkumistaan. Jos alapuolella asuvani
olisi häiriintynyt, haluaisin tietää sen.
yst.terv. laitossiivooja Kauko Hamsteri
"anteeksi mutta herään aamuyöllä viiden aikaan
siihen kun kävelette yläpuolellani hakaten
jalkoja lattiaan"
eikai vaan alakertalainen olisi kirjoittanut
kirjettä?
meillä on sama ongelma. yläkerrassa suorastaan
paukutetaan jalkoja lattiaan=( miten kukaan voi
kävellä niin? eikö omiin koipiin jo satu? =)
Kommenttisi pelasti aamuni! Kuuntelin nimittäin
jälleen aamulla sitä töminää, jonka johdosta
asuntomme kumajaa. Käytän nykyään välillä
korvatulppia, mutta ne saavat korviini kipuja.
Eikä se yläkertalainen vain aamuisin niin kovaa
tallustele, viime yönä se jumputteli noin kolmen
aikaan. Ihan tavallista.
Meillä oli sama ongelma pienkerrostalossa: kaksi
kerrosta ja me siellä alhaalla. Yläkerrassa asui
myöhäismurkku (n. 18 v.) poika äitinsä kanssa.
Jos yritin itse saada aikaan samanlaista töminää,
kuin he tuntui että kantapäät halkeaa. (Onkohan
kantapäähakkaajat joku oma ihmisrotunsa?)
Muitakin meluongelmia oli. Kerran hiljaisena
sunnuntaiaamuna saatoin todistaa yläkertalaisten
riitaa sanasta sanaan omassa vuoteessani. Emme
valittaneet vuokranantajalle, vaan yritimme sopia
asiat suoraan naapurin kanssa, koska puolet syytä
oli talon äänieristyksessä. Kasvokkain
nyökyttelivät, että kyllä kyllä ymmärretty on,
mutta taas yksi yö kello puoli kaksi alkoi
tajuton mökä (=musiikkia) ja tömistys.
Sinä yönä kypsyi päätös: hankimme oman kodin
VANHASTA kunnon kerrostalosta, ylimmästä
kerroksesta niin ei kukaan ainakaan yläpuolella
pompi. Emme taatusti häiritse itse
alakertalaisia, sillä toisen askelia ei kuule
edes samassa asunnossa. Kyllä ennen osattiin
tehdä taloja ja ÄÄNIERISTÄÄ. Mitään ei kuulu
naapureista, vaikka kahdella puolella on asunto.
Kotimme ainoa ongelma ei valitettavasti ole
yläkerran töminä. Asumme kaksiossa, ja toisen
huoneen seinänaapurina asuu meluava pariskunta.
Ja vaikka kuulostaisi rasistiselta - mitä tämä
maininta ei nyt kuitenkaan ole - he ovat
afrikkalaisia. Naapurin mies puhuu niin lujalla
äänellä, että se kuuluu tv:mme äänenkin yli ja
tosi lujaa. Joskus kun olen wc:ssä ja ovi on
kiinni, sen miehen ääni on sielläkin. WC ei ole
lähelläkään yhteistä seinäämme. Jotta sen miehen
äänen saa peitettyä, tv:n tulisi olla niin
lujalla, ettei sitä voi enää itse kuunnella
samassa huoneessa. Ja sitten se afrikkalainen
musiikki, jota on soitettava niin kovaa, että
sekin voittaa tv:mme äänen, oikein reippaasti. Ja
voit vaan arvata, miten se mies silloin möyryää,
kun sen musiikki on lujalla, silloin se puhuu
tuplalujaa, jotta sen vaimo kuulisi, mitä se
sanoo. Lisäksi se päästelee outoja kurkkuääniä
niin, että kämppämme vain raikaa. Olen hakannut
seinää, ja se auttaa yleensä siksi kyseiseksi
illaksi. Ei niin, että tulisi hiljaista, mutta
hiljenee hieman. Olen käynyt soittamassa
ovikelloa, jotta voisimme puhua asiasta, hän ei
tule ovelle. Viimeksi kun hermostuimme ja
hakkasimme seinää, sieltä hakattiin takaisin,
vaikka meillä oli ihan hiljaista. Tietävät siis
kyllä häiritsevänsä meitä, vaan eivät välitä.
Soitin isännöitsijälle. Hän sanoi, että heikot
seinät ovat vanhojen talojen ongelma ja että
kodin on oltava sellainen, että siellä jokainen
saa puhua niin lujaa, kuin on tottunut. Vaikka
kantavammallakin äänellä. Ja se muu metelöinti:
meillä on kuulemma vain huono sietokyky. Ääniin
kuulemma tottuu ajan kanssa. Ei totu. Seitsemän
kuukautta on yritetty, ahdistaa silti. Etsin
uutta kotia, ennen kuin saan psyykkisiä ongelmia.
Ne ovat totta puhuen jo lähellä.
Onpa ongelma sinulla. Jos menet sanomaan niille
naapureillesi, niin rasistin leima on otsassa.
Kumma että nämä afrikkalaiset puhuukin niin
kovaa, olen jättänyt tietyissä ravintoloissa
syömisen kokonaan, sillä niihin paikkoihin on
pesiytyt em. porukkaa. Yleensä jakavat 6-8 hengen
kesken yhden cappucinon ja desibelit on
sellaiset, ettei koko ravintolan tiloissa muiden
kommunikointi pöytänaapurin kanssa onnistu.
Luulisi, että niissä savimajoissa oppisi pitämään
lärvinsä pienemmällä, mutta eipähän tartte
puhelinta kommunikointiin. Oho, tulipas ilkeästi
sanottua...
Etsi ihmeessä uusi asunto. Äänieristys riippuu
ilmeisesti rakentajasta, rahoittajasta,
tarkoituksesta (vuokra vai omistus) ja ajasta.
Edellinen asuntomme oli talossa, joka on
rakennettu vuonna -92. Nykyinen vuonna 1974,
kaikki asunnon väliseinätkin on betonia ja niin
hiljaista siellä on, ettei ensimmäisinä öinä
osannut nukkua ollenkaan, kun oli _oudon_
hiljaista. Naapureita on kuitenkin kahdella
sivulla ja alapuolella ja vilkasliikenteinen
ajotie aivan lähellä. Itse asiassa on NIIN
hiljaista, että pari viikkoa olemme kuiskailleet
keskenämme, ette rauha häiriintyisi. Nautinto!
Toivotan onnea rauhallisemman kodin etsintään!
Niin, olen kyllä samaa mieltä. MUTTA välttämättä
yläkerran asukki ei ole yksin syypää: on otettava
huomioon myös talon rakenne. Jos kyseisessä
talossa ei ole käytetty kunnollisia äänieristeitä
ja välikatto on muutenkin jäänyt ohueksi, ei
yläkerran ihminen voi mitään metelille.
Kirjoitan ihan henkilökohtaisesta kokemuksesta.
Itse pyrin ottamaan alakerran väenkin huomioon,
mutta asuin kerran kerrostalossa, jonka ullakosta
oli tehty asuinkerros (asuin siis ullakolla),
mutta eristyksiä ei oltu tehty kunnolla. Lattia
natisi ja joka ainut askel -vaikka kuinka
varovasti astuttuna- kuului alakertaan. Alakerran
herra oli tietenkin erittäin vihastunut minuun,
mutta ymmärsi kantani, kun hän oli mukana
testaamassa tilannetta.