Hei, täällä tuntuu olevan apua tarjolla.
VOisiko joku katsoa korteista mitä ne minulle näyttävät. Epäonnistuin jo ex-mieheni kanssa(jätin pitkän ajan jälkeen, oli väkivaltainen), löysin uuden rakkauden (jonka juominen on ongelma). Väheneekö juominen? Saanko koskaan lasta hänen kanssaan?
Tai onko meillä ylipäänsä toivoa jatkaa? Rakkautta ja tahtoa kyllä riittäisi ristiriidoista huolimatta.
Kiitos etukäteen:=))
VOisiko joku katsoa korteista mitä ne minulle näyttävät. Epäonnistuin jo ex-mieheni kanssa(jätin pitkän ajan jälkeen, oli väkivaltainen), löysin uuden rakkauden (jonka juominen on ongelma). Väheneekö juominen? Saanko koskaan lasta hänen kanssaan?
Tai onko meillä ylipäänsä toivoa jatkaa? Rakkautta ja tahtoa kyllä riittäisi ristiriidoista huolimatta.
Kiitos etukäteen:=))
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan vain näin "ystävän" ajatuksia tässä...
Veivaat ilmeisesti sellaista vanhaa kaavaa, kun sinulla on taipumus kohdata rakkauksia sellaisissa miehissä, jotka käyttävät alkoholia väärin. Itsensä arvostaminen on hyvin tärkeää ihmissuhteissa, niin myös itsensä tunteminen. Älä anna elämäsi valua alkoholiongelman vuoksi... hukkaan...
Etsi valo sisältäsi, kasvata itseäsi ihmisenä, naisena, ja vähitellen löydät uudenlaisia ihmisiä ympärillesi ja seuraasi :) Kannustan täällä sinua aloittamaan uudenlaisen elämän - uusin seurapiirein ja itsesi löytämisen kautta :) Etsi oma totuutesi, elämänpolkusi, sielunsuunnitelmasi, kuuntele sisintäsi, usko itseesi. Älä uhraudu niin, että voit itse huonosti - elämä on ihanaa, nauti itsestäsi ja ympärillä olevasta luonnosta, kaikesta kauniista. Voi, toivon sinulle uutta näkökulmaa ja uutta alkua!
En katsonut korteista, vaan annoin tämän neuvon sinulle ihan ihmiseltä ihmiselle, josta välitän.
Kiitos. Kauniita ajatuksia. Näin koitankin tehdä. MInulla on yhteys ystäviin ja luontoon, harrastuksia, mukava työ ja lapset. Ex-mieheni ei juonut vaikka kävikin käsiksi. HÄnellä oli mallina isä joka joi ja oli väkivaltainen. Mutta nykyisellä on taustalla alkoholistiäiti ja kun yhdistämme työnarkomanian alkoholismiin niin huh huh. Olen ajoittain juonut itsekin yksinäisyyteen tai suruun. Erikoista on se että itse tulen lähinnä absolutistiperheestä ja minun taustani on aivan toisesta laidasta. Missään suurissa mittakaavoissa emme juomisen suhteen liiku mutta riittävästi että minua ahdistaa. Näin täytyy koittaa "olla oman onnensa seppä", keskittyä elämän ihanuuksiin eikä velloa suruissa (mihin on taipumus).