Voiko siitä seurata työttömyyskorvauksen takaisinperintä, jos työkkäri saa jälkikäteen tietoonsa, että on perunut itse sopimansa työhaastattelun sinä ajankohtana, jolta työttömyyskorvaus on jo maksettu?
Takaisinperintä
kysymys.
257137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Työkkäri voi ja määrää karensseja alkamaan myös menneeltä ajalta. Siinä systeemi on perseestä.
Karenssi ppitäis laittaa alkamaan vasta siitä lukien, mihin on ehditty maksaa. Rangaistus pysyis
samana, mutta takaisinperinnän työllistävä ja vituttava vaikutus jäis pois.
Olet laittanut saman kysymyksen useille palstoille täällä Suomi24 keskusteluissa. Mutta laitetaan nyt vastaukseni myös tänne.
Ei siitä mitään takaisinperintää tule, mutta tiukkapipoinen työkkäri saattaa lätkäistä karenssin.
Mutta jos se ei ollut työkkärin ilmoittama paikka, niin mistä he sen perutun työhaastattelun tietoonsa saisi.
...Ei siitä mitään takaisinperintää tule, mutta tiukkapipoinen työkkäri saattaa lätkäistä karenssin...
Työkkäri lätkäisee tuollaisesta karenssin. Ja jos karenssin on saanut takautuvasti ja karenssin ajalta on jo ehtinyt saada työttömyystukea, niin taatusti maksaja perii sen takaisin jokaista ropoa myöten.
...Mutta jos se ei ollut työkkärin ilmoittama paikka, niin mistä he sen perutun työhaastattelun tietoonsa sais...
Monella työnantajalla on ikävä tapa ilmiantaa työttömän...
Olet oikeassa. Eipähän tullut mieleen tuo takautuva karenssi. Tai itse asiassa, en ole semmoisesta kuullutkaan.
vähävarainen maksaa takaisinperittävän summan? Jos hän kuitenkin saa samaa etuuslajia jatkossa, niin vähennetäänkö liikaa maksettu summa automaattisesti tulevista korvauseristä? Ja auttaako sosiaalitoimi toimeentulotuin tällaisessa tilanteessa hakijaa, jonka tulot putoavat nimenomaan takaisinperinnän takia?
Vaikka nykyään etuuksista informoidaan aiempaa enemmän, ja joidenkin etuuksien suuruuden hakija voi itse etukäteen laskea KELAn Internet-sivuilta löytyvän laskurin avulla, niin silti saattaa maallikko tehdä virhearviointeja. Sinänsä vähäinenkin takaisinperittävä määrä voi rouhaista tuntuvasti minimituloin sinnittelevän taloutta.
...Jos hän kuitenkin saa samaa etuuslajia jatkossa, niin vähennetäänkö liikaa maksettu summa automaattisesti tulevista korvauseristä?...
Työttömältä pyydetään takaisinmaksuehdotusta. Takaisin peritään sitten tulevista korvauksista sen mukaisesti, jos ehdotus on järkevä. Ellei ehdotusta tehdä, maksaja määrittelee perittävän summan. Työttömälle annetaan myös mahdollisuus maksaa kaikki takaisin kerralla eli yleensä takaisinperintäpäätöksen mukana on tilillepanokortti koko summan takaisinmaksua varten.
...Ja auttaako sosiaalitoimi toimeentulotuin tällaisessa tilanteessa hakijaa, jonka tulot putoavat nimenomaan takaisinperinnän takia?...
Ei yleensä. Sosiaalitoimella on kyllä harkintavaltaa siihen, miten suhtautuu asiaan.
Takaisinperintäpäätökseen voi valitusasteilta hakea kohtuullistamista tai jopa poistamista kokonaan. Sille, että tuohon suostutaan, on tiukat ehdot (itse asiassa on harvinaista ja myöntymiseen vaikuttaa esim. se, mistä syystä takaisinperintä on aiheutunut). Valitukseen on aina syytä liittää sosiaalitoimen lausunto. Heillä on siihen oma kaavakkeensa.
Sinä aikana kun takaisinperintäasiaa käsitellään valitusasteissa, ei maksaja voi panna takaisinperintää täytäntöön.
Ei takautuvasti annettu karenssi ole mitenkään tavaton.
voi sen kohde valitusprosessein viivyttää? Työttömyyskorvauksen saajallahan vähintään pitää olla toivoa työllistymsestä, jonka myötä sekä oikeus työttömyysturvaan että kyseisen etuuden tarve loppuu.
Käsittääkseni palkasta kuin palkasta pystyy vaikkapa liikamaksusta syntynyttä velkaa lyhentelemään paremmin kuin minimityöttömyysturvasta. Tokihan työllistyjän nettotulotaso ei aina suurestikaan nouse työn löydyttyä, sillä kohonnut palkka leikkaa tulosidonnaisia etuuksia. Mutta siinä mielessä liikamaksun takaisinperinnän kohteeksi joutuneen työllistyminen hänen asemaansa kohentaa, että palkasta ei mikään etuudenmaksaja voi suoraan suorittaa takaisinperintää. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin etuutta takaisinperittäessä ei välitetä siitä, jääkö kyseiselle etuudensaajalle käyttöönsä edes ulosoton suojaosuuden suuruista summaa...
Valitusprosessi kestänee nykyisin yhteensä noin 1,5-2 vuotta. Varma en tuosta asiasta ole kun ei ole omakohtaista kokemusta. Mutta valitus kannattaa koska se on ilmainen eikä korko juokse tuosta takaisinperittävästä summasta.
Työttömyysturvalain 11 luvun 10-15a§:ssä on säädökset tuosta takaisinperinnästä.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20021290
"Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin etuutta takaisinperittäessä ei välitetä siitä, jääkö kyseiselle etuudensaajalle käyttöönsä edes ulosoton suojaosuuden suuruista summaa..."
Pitäisi jäädä ainakin ttl 11:13§:n mukaan.
"...Kansaneläkelaitoksen tai työttömyyskassan myöhemmin maksamasta etuudesta ottaen kuitenkin huomioon, mitä ulosottolaissa (37/1895) säädetään palkan ulosmittauksen yhteydessä jätettävästä vähimmäistoimeentuloerästä...."
Ulosmittauskielto on 11 luvun 15§:ssä
"Työttömyysetuuden ulosmittaus
Peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea ei saa ulosmitata.
Sopimus, joka tarkoittaa tähän lakiin perustuvan oikeuden siirtämistä toiselle, on mitätön."
ja vanhentumissäänökset 15a§:ssä.
"Takaisinperintäsaatavan vanhentuminen
Päätös 10 ja 12 §:ssä tarkoitetun liikaa maksetun etuuden, tuen tai avustuksen takaisinperinnästä on tehtävä viiden vuoden kuluessa maksupäivästä lukien. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistettu saatava vanhenee viiden vuoden kuluttua päätöksen antamisesta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistetun saatavan vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 10 ja 11 §:ssä säädetään. Vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika."
...Työttömyysetuuden ulosmittaus
Peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea ei saa ulosmitata.
Sopimus, joka tarkoittaa tähän lakiin perustuvan oikeuden siirtämistä toiselle, on mitätön...
Tuo koskee vain ulosottoa. Se ei estä kelaa pidättämästä takaisinperittävää summaa tulevista päivärahoista tai työmarkkinatuista. Kela ottaa kyllä kaiketi huomioon sen, mikä ulosottolain mukaan on vähintään jätettävä työttömän käyttöön, ellei työtön anna lupaa pidättää suurempaa summaa.
Tuon ulosottolain säännöksen vuoksi kai olen nähnyt vain tuollaisia 5-10 euron pidätyssummia. Mutta kyllä Kela omansa ottaa, ennemmin tai myöhemmin.
Kiinnostavaa olisi tietää, miten ulosottolain vähimmäisosa suhtautuu siihen, että toimeentulotuen perusosaa voidaan vähentää. Tuossa luulen lakien menevän pahasti ristiin. Mutta eihän siitä köyhän kohdalla piitata.
...palkasta ei mikään etuudenmaksaja voi suoraan suorittaa takaisinperintää...
Mikään ei estä etuudenmaksajaa siirtämästä perintää ulosottoviranomaiselle.
Kun kyseessä on julkisoikeudellinen saatava, niin minulla on se käsitys (voin olla kyllä väärässäkin), etteivät etuudenmaksajat tarvitse edes erillistä maksutuomiota saadakseen saatavansa ulosottoviranomaisen perintään. Takaisinperinnällehän on jo yleensä vakuutusoikeuden vahvistus, jos asiasta on valitettu. Jos ei ole valitettu, niin sehän tulee lainvoimaiseksi pelkästään sillä, että valitusaika on kulunut umpeen.
Työttömyysturvalaki ja ulosottolaki estävän perinnän jos ei ole muita tuloja kun työmarkkinatuki, asumistuki ja toieentulotuki. Noista mitään ei saa lain mukaan ulosmitata. Näin ollen ulosottomieskään ei saa mitään.
Tarkoitinkin tilannetta, jossa on päässyt pois työmarkkinatuelta/peruspäivärahalta. Esim. saanut töitä, päässyt eläkkeelle. Tällaista tilannettahan Mitä äksyin... tarkoitti käsittääkseni viestissään, johon vastasin.
Työttömyysturvalaki/ulosottolaki ei kyllä estä Kelaa kuittaamasta liikamaksua, miksi takaisinperittävä summa tulkitaan Kelassa, tulevista maksueristä, vaikka kyse olisikin työmarkkinatuesta/peruspäivärahasta.
Siis itseasiassa kyse on sanoilla kikkailemisesta.
kuittaa liikamaksun tulevista saman etuuslajin maksueristä ilmeisesti välittämättä siitä, jääkö kuittauksen kohteelle edes toimeentulotukilain mukaista minimisummaa elämiseen. Myönnetäänkö tällöin tälle etuuden saajalle sosiaalitoimistosta toimeentulotukea kuittauksen jälkeen jääneen summan ja toimeentulotuen välisen erotuksen verran?
....KELA, siis oikeutetusti kuittaa liikamaksun tulevista saman etuuslajin maksueristä ilmeisesti välittämättä siitä, jääkö kuittauksen kohteelle edes toimeentulotukilain mukaista minimisummaa elämiseen...
Olipas hyvä kysymys. Olen vastaillut sen mukaan kuin mistä minulla on työkokemusta sekä lisäksi kokemusta muista takaisinperinnöistä, joissa Kela on ollut yhtenä osapuolena.
Siis Kela on perinyt ja kai perii edelleenkin takaisin takaisinperittävää summaa sen perusteella, että Kelan asiakkaat tietämättömyyttään antavat takaisinperinnällä suostumuksensa.
Kelahan liittää takaisinperintäpäätökseen paitsi tilillepanolomakkeen, johon on pantu koko summa ja sille viimeisen maksupäivän, niin sen lisäksi sillä on lomake, jossa se kysyy liikamaksun syytä (ikään kuin se ei olisi tiedossa) ja samalla pyytää tekemään esityksen siitä, minkä verran kuukaudessa kuitatataan tulevista maksueristä. Aikas ovelaa. Näkökulmani selviää jäljempänä tulevasta tekstistä.
Kuten toisen edellä olevan vastaajan vastauksesta käy ilmi, työttömyysturvalaki asettaa rajan kuittaamiselle. Kokonaisuudessaan tuo pykälä kuuluu seuraavasti:
Kuittaaminen
Takaisin perittäväksi päätetty määrä voidaan kuitata Kansaneläkelaitoksen tai työttömyyskassan myöhemmin maksamasta etuudesta ottaen kuitenkin huomioon, mitä ulosottolaissa (37/1895) säädetään palkan ulosmittauksen yhteydessä jätettävästä vähimmäistoimeentuloerästä. Ilman suostumusta kuittaaminen voidaan kuitenkin kohdistaa vain tämän lain mukaiseen tai siihen rinnastettavaan muuhun etuuteen. Etuuden saajan suostumuksella kuittaus voidaan kohdistaa muuhunkin etuuteen ja ULOSOTON SUOJAOSUUTTA SUUREMPANA.
Ja taas tuo ulosottolain suojapykälä kuuluu seuraavasti:
Suojaosuus
Määräajoin maksettavan palkan ulosmittauksessa velallisen suojaosuus on velallisen itsensä osalta 19,50 euroa ja hänen elatuksensa varassa olevan puolison, oman lapsen ja puolison lapsen osalta seitsemän euroa päivässä seuraavaan palkan maksupäivään asti. Suojaosuus lasketaan kuukaudessa 30 päivältä.
Aikas ovelaa Kelalta. Kun se suostuu 5-10 euron takaisinperintään, niin työtön luulee, että häntä on onnestanut, kun ei isompaa summaa viedä ottaen huomioon sen, että Kela tarjoaa vaihtoehtona koko summan maksamista kerralla.
Mutta tuo ulosottolain mukainen suojaosuus vuoden 2006 indeksitasossa on 19,50 e/pvä ja se lasketaan 30 pvältä kuukaudessa. Siis se tekee kuukaudessa 585 euroa. Tuo merkitsee sitä, että jos ei työtön suostu Kelan esittämään kuukausittaiseen kuittaukseen, niin kuittausta ei voida tehdä työmarkkinatuesta eikä peruspäivärahasta, sillä nehän alittavat tuon summan. Koko takaisinperittävä summa jää odottamaan siten sitä, kunnes työttömän taloudellinen tilanne tuosta paranee.
Tuossa on vain se vaara, että Kela laittaa takaisinperinnän odottelemaan ulosottoviranomaiselle, jolloin kustannukset kohoavat pilviin. Ulosoton korkohan on hirmuinen ja lisäksi tulevat ulosottopalkkiot. En tiedä sitä, kuinka herkästi Kela näin toimii vai toimiiko se lainkaan noin tuollaisessa tilanteessa.
Tarkistelen kyllä yleensä kirjoittamani laista ja tarvittaessa muualtakin, jos olen epävarma. Mutta tässä tilanteessa ei tullut epäiltyä Kelan toimintaa. Maailma näyttää olevan ihmeitä täynnä.
kysellen, kuinkahan käy, jos liikamaksua KELAlle takaisin pulittava antaa suostumuksen niin suureen takaisinperintään, ettei hänelle jää enää toimeentulotukilain mukaista rahamäärää elinkustannuksiinsa ja hän rupeaa sumeilematta anomaan sosiaalitoimistosta toimeentulotukea? Arvelen, että sosiaalitoimistossa suhtaudutaan hakemukseen kuten vapaaehtoisesti velkojaan lyhentävän henkilön tilanteessa yleensäkin. Eli näitä lyhennyksiä ei hyväksytä menona...
Noinhan siinä taitaisi käydä.
Tosin jossain määrin riippuu sosiaalitoimistostakin, mutta tuskin kovin suopeasti katsottaisiin sellaista toimeentulotuen hakijaa, joka vapaaehtoisesti maksaisi takaisinperinnän ja sitten olisi vailla toimeentulotukea vastineeksi. Vähän hätäapua voisi harkinnan perusteella saada joistain toimistoista, mutta tuskinpa muuta.
Taitavat olla nykyisin aika kovaluontoista porukkaa sosiaalitoimistoissa, kun ottaa huomioon sen, että karenssin saaneelle työttömälle annetaan alennettua perustukea tietäen, ettei sillä taida pysyä edes hengissä.
Omatoimisen toimeentulon rajoilla tasapainoilevan henkilön ei siis kannata maksaa paremmilta ajoiltaan peräisin olevia velkasitoumuksiaan tai etuuksista takaisinperittäviä summia vapaaehtoisesti vaan päästää velat ulosottoon. Oletan näet, että ulosottoteitse tapahtuva hakijatalouden käytettävissä olevien tulojen väheneminen on kovapintaisimmankin sosiaalityöntekijän otettava huomioon toimeentulotukea myöntäessään.
Mutta voiko sosiaalityöntekijä tässä tilanteessa arvioida, että ulosottoon joutuminen alunperin johtuu hakijatalouden omasta syystä ja käyttää tätä laillisesti perusteena sille, että em. ulosottoteitse perittyä rahaa ei otetakaan huomioon toimeentulotuen tarveharkinnassa?
Eräs vaihtoehtohan pienituloiselle on se, että hän työskentelee vain sen verran, ettei säännöllinen palkkatulo ylitä ulosoton suojaosuutta. Jokaisessa työpaikassa tällainen keinottelu ei kuitenkaan ole mahdollista.
Oikea ratkaisu edellä kuvaamiini ongelmiin on velkajärjestely mutta jokaista hakijaa ei sen piiriin hyväksyttäne...
...vaan päästää velat ulosottoon...
Tuo on kallis tie. Ajoilta, jolloin jouduin työn vuoksi tekemisiin ulosottojuttujen kanssa, muistelen, että ulosottoperintään joutunut velka kasvaa korkoa 16 %:n mukaan ja lisäksi tulevat vielä ulosottomiehen palkkiot.
Ulosottomiehen perimät palkkiot menevät hänelle itselleen. Ovat ns. sporttelituloa (olikohan tuo termi oikein, on sen verran kauan sitten käsiteltyä asiaa - termi taitaa tulla lähinnä esille vain eläkeasiaa käsiteltäessä). Joten turha toivoa ulosottomiehen suostuvan palkkioiden osalta sovitteluun. Se myös selittää monesti ulosottomiesten - kauniisti ilmaistuna - ylitehokasta toimintaa.
Vaikka sama juttuhan se on kai työkkäreiden kanssa. Tulostavoitejärjestelmään mukaan menneissä työkkäreissä järjestelmää voidaan toteuttaa sitenkin, että kun työtön on saatu keinolla millä hyvänsä ulkopuolelle työttömyystilastojen, kilahtaa virkailijan tilillä. Tämän kertoi eräs entinen työtoverini, joka oli lähtenyt työkkärin töistä pois sen vuoksi, että piti systeemiä moraalittomana. Itsekin olen kyllä työskennellyt työttömyysturvan parissa, mutten työkkärissä.
Siis ulosottoon joutuneen velat suurenevat huikeaa tahtia. Mahdoitko lukea blogia, jonne tältä sivulta oli linkki ja jossa linkittäjä kertoi tarinaansa, kuinka 1990-luvulta olevat velat olivat kasvaneet 200 000 markasta yli 200 000 euroon? Linkkiviesti on näköjään poistettu. Ihmettelen syytä, mutta ehkä näillä sivuilla ei saa olla linkkiä minnekään muualle kuin suomi24 -sivuille.
Toisaalta ulosottoon joutuneet velat vanhenevat 15 vuodessa siitä, kun ulosottoperuste on syntynyt. Ei ne kyllä minnekään katoa (liikaa kai se suomalaiselta systeemiltä olisikin), mutta niiden ulosottoperintä vain lakkaa. Velkojat voivat sitten yrittää periä niitä, jos pystyvät, vaikka hautaan asti.
...Oletan näet, että ulosottoteitse tapahtuva hakijatalouden käytettävissä olevien tulojen väheneminen on kovapintaisimmankin sosiaalityöntekijän otettava huomioon toimeentulotukea myöntäessään...
En ole koskaan työskennellyt sosiaalitoimessa, vaikka välillisesti olen joutunutkin asioiden kanssa tekemisiin. Velkojen huomiotta jättämistä perustellaan sosiaalitoimessa sillä, että velkojan kanssa voi aina neuvotella lyhennyksistä yms (käytännössähän tuo harvoin toimii). Ulosottoviranomaisen kanssahan ei neuvotella, se on pelkkää matematiikkaa. Siltä kannalta katsoen ei sosiaalitoimella ole perustetta olla ottamatta huomioon ulosottoviranomaisen pidättämää summaa toimeentulotukea myönnettäessä. Se on sitten eri asia, miten käytännössä toimivat. Moni asia tuntuu muuttuvan vuosi vuodelta epäinhimillisemmäksi.
...Mutta voiko sosiaalityöntekijä tässä tilanteessa arvioida, että ulosottoon joutuminen alunperin johtuu hakijatalouden omasta syystä ja käyttää tätä laillisesti perusteena sille, että em. ulosottoteitse perittyä rahaa ei otetakaan huomioon toimeentulotuen tarveharkinnassa?...
Tuolla perusteella voitaisiin aika moni asia jättää huomioonottamatta. En siis oikein usko tuota.
...Eräs vaihtoehtohan pienituloiselle on se, että hän työskentelee vain sen verran, ettei säännöllinen palkkatulo ylitä ulosoton suojaosuutta...
Moni toimii näin. Tai työskentelee pimeästi, sillä eiköhän se ole niin, että normaali-ihmisellä hengissäpysymisvietti on se voimakkain vietti. Tuo blogin pitäjä, johon edellä viittasin, oli ratkaissut asian niin, että hän pysytteli työmarkkinatuen varassa, oli pysytellyt jo 15 vuotta. On kuulema tehokas tapa olla saamatta työpaikkaa, kun esittelee velkaantumisasteensa työhaastattelussa.
Kun ottaa huomioon sen, että 1990-luvulta on kai tuhansia yrittäjiä sellaisessa velkakierteessä, ettei ainakaan verkirjalla työpaikkaa kannata ottaa vastaan, niin jonkinlainen henkilökohtainen konkurssisäännöstö olisi yhteiskunnankin kannalta järkevää. Paljon tehokasta työvoimaa olisi saatavissa aktiivikäyttöön näin.
...Oikea ratkaisu edellä kuvaamiini ongelmiin on velkajärjestely mutta jokaista hakijaa ei sen piiriin hyväksyttäne...
Olet oikeassa. Yleisin syy kai on se, minkä vuoksi velat ovat syntyneet. Kulutusluotot syynätään erityisen tarkasti ja niiden saaminen velkajärjestelyn piiriin on vaikeaa. Velkajärjestelyn epäämiselle on yllättäviäkin syitä. Lähipiirissäni esim. ei hyväksytty velkajärjestelyyn sen vuoksi, että osa veloista oli opintotukea, joihin oli valtion takaus. Tällaisia velkoja ei velkajärjestelyn piiriin hyväksytä. Toinen tapaus oli sellainen, että velkajärjestelyä hakeva oli liian köyhä! Ei jäänyt maksuvaraa...
Kun on vähän aikaa, voin yrittää etsiä varmempia tietoja ulosottovelkojen hyväksyttävyydestä toimeentulotukea myönnettäessä. Jos saan jotain selville, niin laittelen tänne.
Korjaan ensiksi hiukan tuota edeltävää vastausta: Jonkin verran ulosottomiehen kanssa on neuvotteluvaraa joskus. Eli sellainen tilanne saattaa olla mahdollista, että tehdään maksusuunnitelma, joka voi olla hiukan pienempi kuin mitä laki maksimissaan sallii ulosmitattavan. Mutta se edellyttää, että maksut suoritetaan sitten säännöllisesti.
Se kannattaa myös ottaa huomioon, että ulosottojutuissa taitaa mennä myös luottotiedot. En ole tästä varma, mutta oletan niin.
Löysin netistä sosiaali- ja terveysministeriön laatiman oppaan toimeentukitulon ratkaisijoille. Siinä on selkeästi sanottu, että silloin kun on olemassa ulosottopäätös ja ulosotto kohdistuu tuloihin, joista ulosmittaus voidaan tehdä ilman, että ulosmittauksen kohde mahtaa asialle mitään - siis ulosmittaus kohdistuu esim. palkkaan tai eläkkeeseen - niin silloin toimeentulotukea ratkaistaessa otetaan huomioon vain se nettotulo, josta on verot ja ulosmitattava määrä vähennetty. Tästä on KHO:n ratkaisu, joten sen pitäisi pitää joka tilanteessa. Jos toimeentulotuen ratkaisija muuhun tulokseen tulee, niin se menee takuuvarmasti kumoon valitusasteissa.
Sen sijaan, jos menee vapaaehtoisesti lyhentämään velkaa ulosotossa olevaa velkaa, niin silloin velkaa ei oteta huomioon toimeentulotukea määriteltäessä.
Samassa oppaassa on otettu myös kantaa siihen, että esim. Kela pidättää takautuvasti jotain, niin silloinkin toimeentulotuen pitäisi ottaa huomioon vain se, mitä Kela todellisuudessa maksaa, siis tuon takautuvan maksun vähentämisen jälkeen. Siitä ei kyllä näyttänyt olevan oikeuden ratkaisuja, mutta eiköhän STM:n suositus ole ihan riittävä.
Tässä kopio asianomaisesta kohdasta:
Jos tulot ovat ulosoton kohteena, niistä on perusteltua ottaa tulona huomioon vain ulos-
oton jälkeen tosiasiassa käytettävissä oleva osuus. Menettely on korkeimman hallinto-
oikeuden ratkaisukäytännön mukaisesti koskenut vain ulosmittausta, joka toimitetaan
suoraan palkasta, eläkkeestä tai muusta tulosta.
Jos toimeentulotuen tarve arvioidaan
pitkäaikaiseksi, voidaan asiakas ohjata ulosottoviranomaisen puoleen sen selvittämisek-
si, voidaanko tulosta ulosmitattavaa osuutta alentaa tai voidaanko hänelle myöntää niin
sanottuja vapaakuukausia.
Mikäli henkilö on vapaaehtoisella suorituksella lyhentänyt ulosotossa olevaa velkaansa,
suoritukseen on toimeentulotukea myönnettäessä suhtauduttava samalla tavoin kuin
muihinkin velanhoitomenoihin. Poikkeuksen tästä muodostaa ulosottomiehen vahvistama maksusuunnitelma, jota koskevat säännökset tulivat voimaan vuoden 2007 alusta.
Ulosottolakia (37/1895) muutettiin 1.1.2007 lukien siten, että ulosottomies voi palkan ulosmittauksen sijasta vahvistaa velalliselle kirjallisen maksusuunnitelman, jonka mukaisesti velallinen lyhentää velkaansa ulosottoon. Säännös tukee velallisen omatoimisuutta ja antaa mahdollisuuden maksaa velka ilman työnantajalle ilmoitettavaa maksukieltoa.
Maksusuunnitelma noudattaa määrällisesti palkan ulosmittausta ja velalliselle on mahdollisuus myöntää vapaakuukausia samoin perustein kuin palkan ulosmittauksessa. Jos velallinen laiminlyö maksusuunnitelman noudattamisen, ulosottomies voi päättää maksusuunnitelman raukeamisesta ja vä-
littömästi ulosmitata palkan.
Sosiaali- ja terveysministeriön mielestä olisi suositeltavaa, että ulosottomiehen vahvistaman maksusuunnitelman mukaiset maksut otettaisiin toi-
meentulotukea myönnettäessä huomioon samalla tavoin kuin, jos määrä olisi ulosmitattu palkasta tai siihen rinnastettavista tuloista. Ulosottomiehen vahvistama maksusuunnitelma tulee liittää toimeentulotukihakemukseen. Menettely tukisi toimeentulotukilaissa tarkoitettua asiakkaan omatoimisuutta ja itsenäistä selviytymistä ja edistäisi oman elämän hallintaa.
Eläkkeestä tai palkasta ulosmitattava osuus on tulon osa, johon saajalla ei ole määräämisvaltaa. Henkilö ei tältä osin itse voi päättää, maksaako hän velkansa vai pitääkö huolta itsestään jättämällä velat maksamatta. Ulosmitatun tulon käsittelyä toimeentulotukea määrättäessä ei voida ratkaista sillä perusteella, onko ulosmittaus aikanaan aiheutunut toimeentulotukeen oikeuttavista menoista. (KHO 3.4.2001 taltio 674).
X:lle oli myönnetty toimeentulotukea. Menoina ei kuitenkaan ollut otettu huomioon maksukehotuksen alaisia maksuja ajoneuvoverosta ja liikennevakuutuksesta. Kyseiset saatavat oli annettu ulosottoteitse perittäväksi,ja ulosottoviranomainen oli osoittanut X:lle niitä koskevan maksukehotuksen. Sanottua summaa ei kuitenkaan ollut ulosmitattu X:ltä eikä X siten ollut menettänyt sen osalta määräysvaltaansa. (KHO 27.1.2006, taltio 135)83
Myös tilanteessa, jossa etuuden maksaja, esimerkiksi Kela, kuittaa hakijalle maksetta-
vasta etuudesta liikaa maksettuja eriä, tulisi hakijan käytettävissä olevana tulona ottaa
huomioon vain todellisuudessa maksettu osa.
Lähde: http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2007/04/md1176293474181/passthru.pdf
Huomionarvoista on se, että ulosottovelka vanhenee 15 vuodessa ulosottoperusteen syntymisestä.
Sen sijaan tavallinen velka, jos siitä muistutetaan velkojan taholta määräajoin (olikohan tuo kerran viidessä vuodessa), niin tälläinen velka ei vanhene koko velallisen elinaikana. Sen sijaan jos ei muistuteta, niin velka vanhenee.
siitä, että häntä on muistutettu tietystä velasta ja sen vanheneminen on siis katkaistu? Onko ulosottoviranomainen velvollinen selvittämään sen, että muistutus menee velallisen ajantasaiseen osoitteeseen? Ihmisethän muuttavat, eivätkä kaikki informoi muutosta esimerkiksi viranomaisia, joiden kanssa asioivat vain satunnaisesti vaan olettavat, että virallinen muutto- ja osoitteenmuutosilmoitus riittävät...
Jos ulosottoviranomainen lähettää vanhenemisen katkaisemistarkoituksin muistutuksen viimeisimpään omissa tiedostoissaan olevaan velallisen osoitteeseen mutta muistutus palautuu tuntemattomuusmerkinnöin, niin miten ulosottoviranomainen menettelee? (Oletetaan, että samaisen velkaantuneen ajantasaiset osoitetiedot ovat esimerkiksi veroviranomaisten tiedossa.)
...Saako velallinen AINA tietää siitä, että häntä on muistutettu tietystä velasta ja sen vanheneminen on siis katkaistu?...
Velasta muistuttaminen voi tapahtua monella tavalla: pelkästään se on vanhenemisen katkaisevaa muistuttamista, että lähettää karhukirjeen.
Jos karhukirje löytää kohteensa, niin sitten tietysti velallinen saa tiedon asiasta. Sitä en osaa sanoa, että mitä tapahtuu sitten, jos velkoja lähettää tavallisena kirjeenä muistutuksen ja se ei tavoita kohdettaan. Yleensähän se on velallinen, joka häviää jutun, vaan toisaalta velkojallakin on näyttövelvollisuus siitä, että on todella lähettänyt tuon kirjeen ja oikeaan osoitteeseen. Kirjaaminen on tietysti yksi keino hoitaa asia.
...Onko ulosottoviranomainen velvollinen selvittämään sen, että muistutus menee velallisen ajantasaiseen osoitteeseen?...
Ensinnäkin olet tainnut käsittää jotain hiukan väärin. Ei ulosottoviranomaista koske sinänsä tuo velan muistamisjuttu, se koskee varsinaista velkojaa. Ulosottovelka vanhenee 15 vuodessa perintätoimista huolimatta.
Sen jälkeen velkaa ei voi enää yrittää ulosmitata, vaikka velka ei minnekään häviäkään. Se on sen jälkeen velkojan asia pitää velka hengissä, mutta velkojan on aika vaikea yrittää periä velkaa persaukiselta velalliselta ilman ulosottoviranomaisen apua.
Taitaakin olla niin, että tuon vanhenemisjutun takia moni velkoja jättää viemättä asiaa ulosottomiehen hommaksi niin kauan kuin tietää, ettei velalliselta ole mitään ulosmittattavissa, koska tuo 15 vuoden vanhenemisaika alkaa vasta siitä, kun ulosottotuomio on annettu.
Ulosottoviranomainen kyllä pitää huolta siitä, että velkaa yritetään periä säännöllisin väliajoin tuon 15 vuoden aikana, esim. veronpalautukset taitavat mennä aina ulosottoviranomaisen haaviin.
Tuo ajantasainen osoite ei taida olla ulosottoviranomaisen ongelma siksi, että se kuulunee niihin viranomaisiin, jonka käytössä ovat väestörekisterin osoitetiedot. Se on vähän sama juttu kuin Telenkin kanssa: sinnehän ei tarvitse tehdä osoitteenmuutoksia, se saa ne automaattisesti väestörekisteristä. Samoin Kela, eläkelaitokset jne. Näiden virastojen käyttöön menevät myös salaiset osoitetiedot.
Olemme siis seurannassa monessa mielessä.
...Ihmisethän muuttavat, eivätkä kaikki informoi muutosta esimerkiksi viranomaisia, joiden kanssa asioivat vain satunnaisesti vaan olettavat, että virallinen muutto- ja osoitteenmuutosilmoitus riittävät...
Viranomaistahoihin yleensä riittääkin. Työkkäri on poikkeus. Sinne täytyy osoitteenmuutos ilmoittaa. On kai haluttu tuota kautta saada yksi uusi karenssiautomaatti tai hylkyautomaatti, muuten sitä ei voi ymmärtää. Tiedän tapauksia, joissa näin on käynyt.
...Jos ulosottoviranomainen lähettää vanhenemisen katkaisemistarkoituksin muistutuksen viimeisimpään omissa tiedostoissaan olevaan velallisen osoitteeseen mutta muistutus palautuu tuntemattomuusmerkinnöin, niin miten ulosottoviranomainen menettelee?...
Käsittelen asiaa vain osoitetietojen osalta. Tuo vanhenemisasiahan tuli jo käsiteltyä.
Ei osoitetiedot ole ulosottoviranomaiselle ongelma. Ensinnäkin sillä on aina tiedossa asiakkaansa viimeisin osoite väestörekisteritietojen vuoksi ja ongelmatilanteissa se voi lähteä kotikäynnille ja ulosmitata velallisen omaisuutta välttämättömiä kotitarvekaluja lukuunottamatta. Laissa on muistaakseni lueteltu se osa velallisen omaisuutta, johon ei ulosottoa voi kohdistaa. Se ei todellakaan jätä kovin paljon velalliselle.
Jos velallinen pakoilee, niin sitten on vielä Virallinen lehti käytössä. Keinot ovat siis kovat.
Sinun kanssasi on aika mielenkiintoista keskustella. Joudun kaivamaan muistini lokeroista asioita, joiden kanssa en pitkään aikaa ole joutunut tekemisiin. Saas nähdä, joudunko vielä lukemaan tässä ulosottolainkin.
Löysinpä erään lakitoimiston sivuilta aika hyvän kirjoituksen velan vanhenemisesta ja laitan sen viestin loppuun.
Velan vanhenemista koskeva laki on uusittu vuoden 2004 alusta, jolloin yleinen vanhenemisaika on lyhennetty kolmeen vuoteen. Siinä mielessä aikaisemmin olettamani viisi vuotta oli virheellinen. Muilta osin sanomani pitää paikkansa eli se, mitä kirjoitin velan vanhenemisen katkaisemisesta.
Tuo lakitoimiston juttu on kirjoitettu ennen kuin ulosottolain vanhenemispykälästä tiedettiin vielä mitään ja sehän tuli voimaan vasta muistaakseni tämän vuoden alusta, joten jutussa saattaa siltä osin olla jotain häikkää. Mutta tuon yleisen velan vanhenemispykälän voimassaolon varmistin ajan tasalla olevasta laista.
Tuossapa ote tuosta lakitoimiston kirjoituksesta, josta yritän karsia tuon ulosottolakia koskevan vanhentuneen tiedon:
***Vanhentumisajat
Merkittävin muutos vanhaan lakiin verrattuna on yleisen vanhentumisajan lyheneminen kymmenestä vuodesta kolmeen vuoteen.
Koska yleinen vanhentumisaika on ollut niinkin pitkä, niin moniin erityislakeihin on otettu lyhyempiä vanhentumisaikoja. Lyhyempi yleinen vanhentumisaika vähentää tällaisten erityissäännöksien tarvetta.
Toinen merkittävä muutos on se, että vanhentumisajan alkaminen muuttuu.
Nykylainsäädännön mukaan velan vanhentumisaika alkaa kulua velan oikeusperusteen syntymisestä. Sen sijaan uuden lain mukaan vanhentuminen alkaa velan sopimuksen tai vaatimuksen mukaisesta erääntymisestä.
Tästä vanhentumisajan alkamisesta on poikkeuksena korvausvelka, jonka vanhentuminen alkaa siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tai hänen olisi pitänyt saada tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta.
Enimmäisaika korvauksen vaatimiseen on kymmenen vuotta oikeusperusteen syntymisestä muissa kuin henkilö- tai ympäristövahingoissa. Talletuspankin vastaanottamat talletukset ja niistä suoritettavat korot eivät vanhennu lainkaan.
Velan vanhentuminen ja vanhentumisen katkaiseminen
Velan vanhentumisen katkaiseminen merkitsee vanhentumisajan kulumisen keskeytymistä ja sen alkamista alusta.
Vanhentumisen katkaiseminen voi tapahtua velallisen ja velkojan keskinäisin vapaamuotoisin katkaisutoimin taikka oikeudellisin katkaisutoimin. Velkoja voi katkaisuillaan pitää velkasuhteen voimassa määräämättömän ajan.
Velan vanhentuminen ei estä velkojaa perimästä velkaansa sen vakuutena olevasta omaisuudesta. Vanhentuminen ei myöskään estä velan kuittaamista velallisella olevalla vastasaamisella.
Velan vanhentumista ei myöskään automaattisesti huomioida tuomioistuimessa, vaan velallisen on tehtävä vanhentumisesta väite, jos hän haluaa sillä perusteella vapautua velan maksusta.
Vanhentuneen velan maksaminen on velallisen kannalta lopullinen toimenpide, eikä maksettua summaa voi myöhemmin saada takaisin vetoamalla siihen, että kyseinen velka oli jo vanhentunut.
Velkojalla on kuitenkin maksun palautusvelvollisuus, jos sen on maksanut velallisena ollut kuluttaja tai yksityisasiakas.
Uudessa laissa ei ole säännöksiä velan lopullisesta vanhentumisesta, vaan velka voi todellakin pysyä määräämättömän ajan voimassa, jos velkoja vaan muistaa siitä muistutella.
Ideaa velan lopullisesta vanhentumisesta ei kuitenkaan lopullisesti kuopattu, vaan talousvaliokunta antoi hallituksen esitystä käsitellessään sellaisen suosituksen, että kunhan uudesta lainsäädännöstä saadaan riittävästi kokemuksia, maan hallituksen tulee uudelleen selvittää lopullista vanhentumista koskevien säännösten ottamista lakiin.
jos muuttaa toiseen kaupunkiin ja on sossun vuokratakuu ja jättää viimesen kuun vuokran maksamatta niin periikö sossu sen toisen kaupungin kautta ku saa sit toimeen tulotuen ja vuokratakuun