Eräs ilta
Värilliset palikat putoilevat näyttöruudulla pareittain ja joukoittain alaspäin, kun napsuttelen niitä hiirelläni. Lopulta jäljelle jää pariton määrä palikoita. ” En ole koskaan saanut pelattua tätä loppuun asti” muistan Henrikin sanoneen minulle. Huokaisen, en ole saanut minäkään. Tunnen vieläkin hänen kätensä ympärilläni, kun hän seurasi peliäni. Vilkaisen kelloa näyttöruudun alanurkassa. 19:41. Ehdin vielä pelaamaan vähän aikaa.
Ajatukseni harhailevat iltapäivään: Matkapuhelimeeni tuleva tekstiviesti ilmoittaa tulostaan vaativana ja hätkähdin hereille iltapäiväuniltani. Aukaisen silmiäni ja suljen ne taas. Tiedän keneltä viesti on ja sen sisällön. Nousen ylös, mutten lue sitä. Ajattelen sen sisältöä ja sen kirjoittajaa, molemmat tuntien. Hän kaipaa seuraani, sanojani ja myötätuntoani. Tunnen hänen tarinansa. Mietin surullisena, kuinka tähän tilanteeseen jouduin. Olisinhan voinut kieltäytyä. Onko minulla miellyttämisen halu vain.
20:09. Aika lähestyy. Pyrin tapani mukaan aina täydellisyyteen. Tämäkin ilta tulisi olemaan täydellinen, täydellinen hyvän mielen ilta hänelle. Hän on lumoutunut minusta. En halua tuottaa pettymystä tänäänkään, vaikka haluaisinkin olla nyt ihan yksin. ”Miksi suostun tähän?” ajattelen tuskastuneena. 20:17. ”Hyvä on, myönnän kaipaavani seuraa, ja erään tietyn henkilön seuraa. Yritän lievittää kaipuutani näin. Pakahdun ikävääni, kun ajattelenkin sinua Henrik.”(nimi muutettu) mutisen itsekseni. Olen hänen pauloissaan enkä pääse irti. Tunnen kuinka hän pitää minua otteessaan. ”Levitit kerran tahmean verkkosi ja minä takerruin siihen. Missä olet nyt, kun sinua eniten tarvitsisin” voihkaisen.
20:55. Suljen pelin ja napautan hiirelläni kuvaketta, joka avaa ovet maailmalle. Siirryn oikealle sivustolle ja löydän tutun nimimerkin. ”Hei!” sanon iloisesti ja minua tervehditään. Iltani chatissa on alkanut.
Värilliset palikat putoilevat näyttöruudulla pareittain ja joukoittain alaspäin, kun napsuttelen niitä hiirelläni. Lopulta jäljelle jää pariton määrä palikoita. ” En ole koskaan saanut pelattua tätä loppuun asti” muistan Henrikin sanoneen minulle. Huokaisen, en ole saanut minäkään. Tunnen vieläkin hänen kätensä ympärilläni, kun hän seurasi peliäni. Vilkaisen kelloa näyttöruudun alanurkassa. 19:41. Ehdin vielä pelaamaan vähän aikaa.
Ajatukseni harhailevat iltapäivään: Matkapuhelimeeni tuleva tekstiviesti ilmoittaa tulostaan vaativana ja hätkähdin hereille iltapäiväuniltani. Aukaisen silmiäni ja suljen ne taas. Tiedän keneltä viesti on ja sen sisällön. Nousen ylös, mutten lue sitä. Ajattelen sen sisältöä ja sen kirjoittajaa, molemmat tuntien. Hän kaipaa seuraani, sanojani ja myötätuntoani. Tunnen hänen tarinansa. Mietin surullisena, kuinka tähän tilanteeseen jouduin. Olisinhan voinut kieltäytyä. Onko minulla miellyttämisen halu vain.
20:09. Aika lähestyy. Pyrin tapani mukaan aina täydellisyyteen. Tämäkin ilta tulisi olemaan täydellinen, täydellinen hyvän mielen ilta hänelle. Hän on lumoutunut minusta. En halua tuottaa pettymystä tänäänkään, vaikka haluaisinkin olla nyt ihan yksin. ”Miksi suostun tähän?” ajattelen tuskastuneena. 20:17. ”Hyvä on, myönnän kaipaavani seuraa, ja erään tietyn henkilön seuraa. Yritän lievittää kaipuutani näin. Pakahdun ikävääni, kun ajattelenkin sinua Henrik.”(nimi muutettu) mutisen itsekseni. Olen hänen pauloissaan enkä pääse irti. Tunnen kuinka hän pitää minua otteessaan. ”Levitit kerran tahmean verkkosi ja minä takerruin siihen. Missä olet nyt, kun sinua eniten tarvitsisin” voihkaisen.
20:55. Suljen pelin ja napautan hiirelläni kuvaketta, joka avaa ovet maailmalle. Siirryn oikealle sivustolle ja löydän tutun nimimerkin. ”Hei!” sanon iloisesti ja minua tervehditään. Iltani chatissa on alkanut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiva juttu. Ottakaa oppia,kaikesta voi kirjoittaa!