...on varmaankin turistu täällä jo jonkun verran,
mutta kannanpa korteni kekoon.Käyn
kolmivuorotyössä, jolloin kotirauha olisi
erityisen suotavaa...
Olemme mieheni kanssa asuneet nykyisessä
(kerrostalo)asunnossamme n. puolitoista vuotta.
Sitä edeltävässä asunnossa yläkerran
aikamiespoika huudatti täysillä stereoista samaa
kappaletta koko yön (taisi itse poistua asunnosta
baariin tms.). Valikoimiin kuuluivat mm.Paula
Koivuniemen "Aikuinen nainen",Metri-Helenan
"Katson sineen taivaan",Hanna Ekolan "Vieläkö on
villihevosia",joskus myös smurffien kootut.Pari
kertaa nousimme yöllä ylös ja kävimme takomassa
kaverin ovea,ei avannut. Valitimme jos millekin
taholle,mutta muutosta asiaan ei saatu.
Muutimme kyseisestä asunnosta nykyiseen
naapurimme "järjestämän" vesivahingon takia;hana
päällä keittiössä pari päivää. Tullessamme kotiin
3:n päivän reissun jälkeen oma keittiömme litisi
ja oli pakko muuttaa remontin tieltä.
Tämänhetkiset naapurimme ovat myös
mielenkiintoisia.Yläkerrassa ovat kovia
rakentamaan.Joka viikko puolentoista vuoden ajan
vähintään kaksi kertaa viikossa on kuulunut
pauketta ja porausta.Ja touhu kestää
tunteja...Yritä siinä sitten nukkua esim.
yövuorojen välissä. Kakarat juoksevat rapussa ja
välillä intoutuvat soittelemaan ovikelloa ja
juoksemaan karkuun.Kerran mieheni sai yhden
kaverin kiinni itse teosta.Pikkumies sanoi touhun
olevan kivaa ja että muutkin sitä tekevät.Ei
hävennyt lainkaan nalkkin jäämistään. Lasten
leikkipaikka(piha)on suoraan ikkunamme alla
(asumme 1. kerroksessa). Siellä istuvat sitten
kimpassa metallisen liukumäen päällä paukuttaen
kantapäillä liukumäkeä ja hoilottaen ammuvainaan
nuotilla.Tunnista toiseen. Tämän hetken hitti on
"älä tapa minua,niin en minäkään sinua"!!!Myös
viiden minuutin välein tapahtuva äidin tai isän
huutaminen ikkunaan tai parvekkeelle rassaa
välillä. Siis tottakai lapset aina leikkivät ja
rälläävät, pointti on sen toiminnan ajoittainen
ärsyttävyys kerrostaloasumisessa...
Vastapäisessä talossa n. kuuden metrin päässä
parvekkeestamme asuu hyvin utelias perhe. Istu
siinä rauhassa parvekkeella, kun välillä ovat
kaikki kolme-äiti,isä ja lapsi-
tuijottamassa.Päivittäin. Yleensä se,joka meidät
parvekkeella huomaa, kutsuu muut kaksi myös
kyttäämään.Eivätkä häiriinny vaikka tuijottaa
suoraan takaisin.Välillä raottelevat kaihtimia,ja
kurkkivat ikäänkuin salaa. Voi jessus!
Valivali. Ajattelin vain saada kuulla
mahdollisista kohtalotovereista. Se aina jeesaa
jonkun verran...
mutta kannanpa korteni kekoon.Käyn
kolmivuorotyössä, jolloin kotirauha olisi
erityisen suotavaa...
Olemme mieheni kanssa asuneet nykyisessä
(kerrostalo)asunnossamme n. puolitoista vuotta.
Sitä edeltävässä asunnossa yläkerran
aikamiespoika huudatti täysillä stereoista samaa
kappaletta koko yön (taisi itse poistua asunnosta
baariin tms.). Valikoimiin kuuluivat mm.Paula
Koivuniemen "Aikuinen nainen",Metri-Helenan
"Katson sineen taivaan",Hanna Ekolan "Vieläkö on
villihevosia",joskus myös smurffien kootut.Pari
kertaa nousimme yöllä ylös ja kävimme takomassa
kaverin ovea,ei avannut. Valitimme jos millekin
taholle,mutta muutosta asiaan ei saatu.
Muutimme kyseisestä asunnosta nykyiseen
naapurimme "järjestämän" vesivahingon takia;hana
päällä keittiössä pari päivää. Tullessamme kotiin
3:n päivän reissun jälkeen oma keittiömme litisi
ja oli pakko muuttaa remontin tieltä.
Tämänhetkiset naapurimme ovat myös
mielenkiintoisia.Yläkerrassa ovat kovia
rakentamaan.Joka viikko puolentoista vuoden ajan
vähintään kaksi kertaa viikossa on kuulunut
pauketta ja porausta.Ja touhu kestää
tunteja...Yritä siinä sitten nukkua esim.
yövuorojen välissä. Kakarat juoksevat rapussa ja
välillä intoutuvat soittelemaan ovikelloa ja
juoksemaan karkuun.Kerran mieheni sai yhden
kaverin kiinni itse teosta.Pikkumies sanoi touhun
olevan kivaa ja että muutkin sitä tekevät.Ei
hävennyt lainkaan nalkkin jäämistään. Lasten
leikkipaikka(piha)on suoraan ikkunamme alla
(asumme 1. kerroksessa). Siellä istuvat sitten
kimpassa metallisen liukumäen päällä paukuttaen
kantapäillä liukumäkeä ja hoilottaen ammuvainaan
nuotilla.Tunnista toiseen. Tämän hetken hitti on
"älä tapa minua,niin en minäkään sinua"!!!Myös
viiden minuutin välein tapahtuva äidin tai isän
huutaminen ikkunaan tai parvekkeelle rassaa
välillä. Siis tottakai lapset aina leikkivät ja
rälläävät, pointti on sen toiminnan ajoittainen
ärsyttävyys kerrostaloasumisessa...
Vastapäisessä talossa n. kuuden metrin päässä
parvekkeestamme asuu hyvin utelias perhe. Istu
siinä rauhassa parvekkeella, kun välillä ovat
kaikki kolme-äiti,isä ja lapsi-
tuijottamassa.Päivittäin. Yleensä se,joka meidät
parvekkeella huomaa, kutsuu muut kaksi myös
kyttäämään.Eivätkä häiriinny vaikka tuijottaa
suoraan takaisin.Välillä raottelevat kaihtimia,ja
kurkkivat ikäänkuin salaa. Voi jessus!
Valivali. Ajattelin vain saada kuulla
mahdollisista kohtalotovereista. Se aina jeesaa
jonkun verran...
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ymmärrän kyllä sinua. Itselläni ei ole ongelmia
koska asumme omakotitalossa rauhallisella
alueella, pääasiassa vanhempia ihmisiä. Mutta
tyttäreni asuu kunnan kerrostalossa. Siellä kyllä
riittää meteliä ja häirintää. Viereisessä
huoneessa asuu jostain itämailta olevia ihmisiä,
ramadan aikana soittavat koko ajan suomalaisen
korvaan kummalliselta kuullostavaa musiikkia.
Alakerran väki käyttänee huumaavia aineita
(muutakin kuin viinaa). Rappukäytävässä välillä
imelähkö löyhkä joka menee "päähän" muillekin.
Mitään et voi säilyttää kellarikomerossa, pyörän
varastivat lukitusta kellarikomerosta. Ennen
kokopyörän häviämistä siitä oli kertaalleen viety
satula, tarakka ja jotain muutakin pientä.
Lisäksi tavalliset ryminät ja musiikin
soittamiset mitä ihmeellisimpään vuorokauden
aikaan, huudot ja tappelunnujakat. Että
sellaista, jospa vähän lohduttaisi ettette ole
ainuita jotka kärsivät naapureista. Niin ja
vielä, asukkaat eivät uskalla
isommankaan "rytinän" johdosta soittaa poliisille
koska pelkäävät kostoa.
Varmaankin jokaisessa kerrostalossa on omat
omituisuutensa...Inhottaa vaan kun itse pitää
huolen,ettei esim. omissa tupareissa tai muissa
juhlissa meno äidy turhan äänekkääksi. Ja
muutenkin yrittää asua sivistyneesti. Välillä
tuntuu siltä,että muut naapurimme luulevat(tai
haluavat luulla)että me mieheni kanssa olemme
kaiken melusaasteen aiheuttajia.Siis ihan siitä
johtuen,että olemme rappumme nuorimmat ihmiset(23
ja 26). Kaameata ylenkatsomista kun tavataan
rapussa tai muualla eivätkä tervehdi vaikka itse
karjaiset PÄIVÄÄ!! Näin se homma kai etenee...
Jos asut vuokralla.Hae omistusasunto tai
asumisoikeusasunto.Naapurit saman henkisiä kuin
te.Eli haluavat asua eikä elämöidä.Asuimme itse
vuokralla ja yläkerrassamme asui samallainen
asuja kuin teillä on.musa alkoi klo 22.00 kun
taloyhtiön hiljaisuus alkoi.4-5 kertaa viikossa
rakennettiin varmaankin venettä,kun jatkuva
naputtelu alkoi illalla nukkumaan mennessä.
Valitukset ei auttaneet vaan kiusa lisääntyi.
Muutimme vuokra-asunnosta pois ja voi tätä
ihanuutta. Normaalit asumisen äänet saa ja pitää
kuulua.Silloin asiat OK.Mutta ei älyttömyyksiä
tarvitse kestää.Niin ja sanokaa muuttaessanne
pois, naapureille, syy miksi muutitte.Kysyvät
kuitenkin pihalla.kiva sitten se kolistelijan on
kulkea pihalla,kun toiset ääneen porisevat hänen
kuullen,että nekin muuttivat pois tuon ihmisen
takia.Kiva kiva.
Yhtä hiton hälyä ja hässäkkä se on kerrostalossa
asuminen. En tykännyt tippaakaan. Nyt sitten asun
maalla ja tämä sopii minulle; oma tupa, oma lupa.
Ostakaa/vuokratkaa omakotitalo tai pikku maatila,
niin saatte kotirauhan.
Tällästähän tää kerrostalo asuminen
on...edellisessä talossa ainoot ongelmat oli
kanssa kyttäävät vastapään talolaiset!
parhaimmillaan n.7 henkeä tuijotteli meitä
kämpiltään ja sitä ylempänä mummeli jonka
tapoihin kuului pysähdellä parvekkeemme alle
(ykkös kerros)tuijottamaan ja marisemaan asioista
jotka meidän yläkerran naapurit aiheuttivat,
samasta syystä talonmies kävi meitä syyttämässä!
anteeksi pyyntöä ei koskaan tullut!kukaan tuskin
tunnusti ja touhu jatkui...olimmehan sentään
parikymppinen pari joten ilmanmuuta me olimme
syyllisiä!!naapureita piti kartella
rappukäytävässä koska kaikki luulivat meidän
metelöivän ja riehuvan...nykyinen asunto on
saanut myös veren kiehumaan,kakarat veivataan
sunnuntai aamuisin rappu käytävään
leikkimään,kaikki seinät ja kaiteet on hiekassa
ja paskassa!!!lääppivät autojen ikkunoita
parkkipaikalla.mekastavat"takapihalle" katsoessa
voi nähdä lähes mitä vaan,naapurin ukon tai
naapurin kersan puun juurella
kusella.parvekkeemme alla on joku hämärä varasto
jossa alkaa omituinen kolina öisin.yläkerran
naapureita ei näy,mutta hengissä ne on sen takaa
n.klo.22 alkava meteli ja ilmeisesti puukengillä
kopistelu.naapurin ovea hakataan kolistellaan ja
soitellaan ihan mihin aikaan tahansa niin että
koko talo varmasti herää...täällä ei melkein
mikään ole mahdotonta...UUDEN KÄMPÄN ETSIJÄ
Minä asun kaupungin vuokra-asunnossa Minulla ei
mitään pahaa sanottavaa kerrostalo tai vuokralla
asumisesta, päinvastoin. Rapussani asuu 8
taloutta. Kaikki olemme hyvän päivän tuttuja
keskenämme. Tavarat pysyvät kellareissa, niin
omissa kuin yhteisissäkin. Järjestyshäiriöitä ei
ole. Rappu on siisti. Piha on siisti.
Luulen, että tärkeä tekijä hyvän
asumisviihtyvyyden säilymisessä on se, että
asukkaat tuntevat toinen toisensa. Jos taloon
muuttaa uusia asukkaita niin kannattaa mennä
rohkeasti esittäytymään ja toivottamaan uudet
asukkaat tervetulleiksi.
todellinen poroporvari
Me asumme vuokralla uudehkossa pienkerrostalossa,
eikä valittamisen aihetta ole. Meilläkin naapurit
tuntevat suht´koht hyvin toisensa, olisikohan se
syy, että asuinympäristö on rauhallinen.
Asumme 1. kerroksen päätyhuoneistossa.
Äänieristys on näin uudessa talossa aika hyvä.
Toki yläkerrasta kuuluu ääniä, kuten
kerrostalossa voi nyt olettaakin. Lisäksi perheen
isä punttaa ja kolistelee toisinaan punttejaan,
lapsi hyppii ja juoksee, joskus jopa tuntikausia
putkeen, ja muutenkin he elävät aika äänekkäästi.
Eivätkä he aina hoksaa, että hiljaisuus on jo
alkanut...
Mutta minusta tämä kuuluu elämään kerrostalossa.
Ja koska hekään eivät ole mitään turhantarkkoja
niuhottajia ja varpaisillaan sipsuttelijoita,
uskallamme mekin elää turhia hissuttelematta.
Meillä käy paljon vieraita, joiden kanssa tulee
sitten toisinaan puhuttua aika äänekkäästikin. Ja
olemme myös musiikki-ihmisiä, ja sitä tuleekin
kuunneltua usein, ei tosin volumet kaakossa, eikä
yöllä. Eikä valittamista ole ollut, puolin eikä
toisin.
Talomme asukkailla on niin hyvät välit, että
käymme säännöllisesti kahvittelemassa ja joskus
jopa iltaa istumassa toistemme luona. Lisäksi
muutaman kerran vuodessa järjestämme kaikkien
asukkaiden yhteiset juhlat, joissa tutustellaan
oudompiin naapureihin ja viritellään
yhteishenkeä. Lisäksi heti seinämme takana asuvat
parhaimmat ystävämme, joihin olemme tutustuneet
vasta talossa asuessamme.
Joten mihinkäpä tästä muuttaisin?
Valittajia kun voi löytyä jopa
omakotitaloalueelta...
Me asuttiin ennen pienessä, kolmen rivarin
pihassa, kämppiä oli 14. Yksi = 1 naapuri oli
tyyliä: ei ole tuollakaan sattuneet lääkkeet ihan
kohdalleen.
Esikoisemme syntyi siellä asuessamme ja jostain
kumman syystä tuolla naapurilla alkoi olla
autostereoissa vikaa aina, kun vaunut ilmestyivät
kuistillemme. Kokeilin kerran, laitoin vaunut
ulos puoli kymmeneltä illalla ja eikös 10
minuutin päästä ollut naapuri parkkipaikalla
testaamassa äänenlaatua. Kivaa.
Sama naapuri kiersi takapihoja 'tarkastamassa
sokkeleita', ettei ole murtumia... jee! Hyppi
katolla 'lehdet ja neulaset pitää poistaa
ränneistä', sai nuijittua taloyhtiön kokouksessa
läpi säännön, ettei taloyhtiön hanasta saa ottaa
vettä pihojen kasteluun; tämän jälkeen heräsimme
helteillä joka yö 2-3 aikaan veden kohinaan (hana
saunamme kohdalla ja putki kulki sisäkautta
seinästä läpi) kun olivat koko perheen voimalla
laskemassa vettä saaveihin lämpiämään
takapihalleen.
Häädön saivat *omistusasunnosta* kun alkoi olla
jo postilaatikoihin kusemista sen tavanmaisen
uhkailun, haistattelun ja renkaiden puhkomisen
jälkeen.
Että meteli on vielä pientä....
saada lottovoitto! noilla hermoilla ei näköjään
pysty elämään NORMAALISSA/TAVALLISESSA
asuinympäristössä! mene itseesi ja ajattle että
maailmass aon muitakin kuin sinä! - ja kaikilla
lapsilla on oikeus leikkiä -ihan että
kantapäätkin on mukana! oletko ajatellut sairaala
hoitoa? jotakin pimiötä kenties? suosittelisin !
jonkinlaista hoitoa, kun kehtaat kirjoitella
toisille tuollaisia. mene itse itseesi. taidat
itse olla yksi noista naapureita kiusaavista
ihmisistä.
Moi sinulle rouva,minusta olet
oikeassa,muuttakoon lähimpään vakuumiin.Minua on
aina huvittanut tämä ego-piirre
porukassa:luullaan että kaikki tuijottaa ja
kaikkien muitten touhut johtuu tai liittyy itteen.
Olen asunut kerrostalossa viistoista vuotta ja
havainnut,että omat virheet muissa ottaa aivoon
eniten.Eli parast miettiä omaa
parvekekäyttäytymistään ekana.
ps.entäs jos joku istuis partsillaan side
silmillä,mitäs sitten...no,ei vois kukaan syyttää
tuijotuksesta..
Lähekkäin kun asustellaan, ni jokaisen pitäis
vähä ajatella toistenkin kotirauhaa. Sairaitahan
ne on, kun ottavat elämäntehtäväkseen
naapureitten järjestelmällisen kiusaamisen.
Kuulostat juuri sellaiselta häirikkönaapurilta
itse, joka ei ymmärrä että muillakin on elämää ja
oikeus kotiin, vaikka kerrostalossa!
Nykyaikana vanhemmat eivät halua olla vanhempia ja
opettaa lapsiaan elämään ihmisiksi. Lapset meluaa
ja haistattelee pihalla. Rikkovat julkista
omaisuutta tai toisten pyöriä oikein ryhmissä. Jos
uskaltaa sanoa lapselle jotain, voi sitä
vastausten mielikuvituksellisuutta! Kotoako ne
opitaan vai onko helpompi istuttaa lapsi
television ääreen, kun itsellä on "muita menoja:"
Kerrostaloissa tosiaan asuukin monia rauhattomia
yksinhuotaja äitejä, joilla on oma nuoruus jäänyt
kesken. Jos heidän kanssaan joutuu tekemisiin, he
pyytävät heti; pienenkin ystävällisen eleen
jälkeen, lasten vahdeiksi, jotta itse pääsisivät
vähän rentoutumaan ravintolaan. Ei kiitos.
Yksinhuoltajaäitejä? Oletko ehkä ajatellut asiaa
siltä kantilta, että yksinhuoltajat (sekä -äidit,
että -isät) eivät välttämättä ole sitä omasta
tahdostaan?? Itse en kuulu näihin kumpaankaan,
mutta sen tiedän, että hekin kaipaavat joskus
todellakin rentoutumista, olipa se sitten vaikka
kerran leffaan tai ravintolaan. Aika karkeaa
tekstiä latelit!
No tottahan toinen puoli. Tunnen nimittäin myös
yksinhuotaja-isejä, jotka vaimot ovat jättäneet.
Lapsia ei ole huolittu mukaan, mikä on aiheuttanut
kyllä jonkinasteista naisvihaa lapsille. Itse
asiassa "vapautunut" vaimo on alkanut viettää
niin kiireistä elämää, etteivät lapset siihen
mahdu.
Kumma juttu, miten näistä yksinhuoltaja-isistä ei
ole oikein "heittäytymään vapaalle" kuten
yksinhuoltaja-äideistä. Tämänköhän takia heidät on
jätettykkin? Aikaa riittää kyllä ihailtavasti
lapsien harrastuksille. On muuten sääli, että
lapset tuomitaan useimmiten äideille, kun isät
olisivat aivan yhtä hyviä, ellei
velvollisuudentuntoisempiakin, kuin äidit.Isien
kasvattamista tulee myös jämerämpiä, kuin pelkän
äidin kasvattamasta. Varsinkin poikien tapauksessa
ero on selvä.
pidetään niin hemmetin urhoollisina ja mainioina
että lapsenvahteja ja siivoojia on tarjolla
kysymättäkin.Kaikki ihailee ja auttaa ja paijaa
ja kannustaa.Suhtautuminen on aivan eri heti
alusta asti;yksinhoitajaisä on suuri
sankari,yksinhoitajaäiti vastuuton,aivoton ja
luultavasti myös juoppo akka.Mitään ei isin tarvi
selitellä eikä apua anoa.Kukaaan ei tohdi sanoa
pahaa sanaa miehestä joka kaikkensa yrittää ja
antaa(kuten äidit aina on tehny) Mietis
vähän,pikku experttipelle,onko se sun tuntemas
oiva yksinhoitajaisä muuta kuin viimesen päälle
tekopyhä siipiveikko
Olen vammaistyöntekijä, ja työskentelen tällä
hetkellä aivovammaisten ihmisten parissa. Voin
sanoa että siinä ammatissa tarvitaan hyviä
hermoja jos missä. Onko se liikaa vaadittu, että
kaikki naapurukset kunnioittaisivat toisten
kotirauhaa? Tänäänkin (yrittäessäni nukkua ennen
11-tuntista yövuoroa)soi taas ovikello. Lähdin
punkasta ylös avaamaan. Oven edessä lattialla
paperi,jossa sanottiin"Tapan sut huora!!"
Allekirjoituksena Osama Bin Laden. Lapsen
käsialaa.
Kun olen tässä tuttavieni kanssa jutellut, niin
ei kauheasti löydy vastaavia naapureita kuin
meillä. Ei esim. minulla ollut kakarana pokkaa
haukkua naapurin tätiä huoraksi,jos hän ei
antanut minulle rahaa. Tai lasauttaa
sählymailalla takaraivoon kun kulkee rapussa
ohi.Tai hieroa soraa naapurin vastavahattuun
autoon. Aiemmin kertomani jutut naapureistani
olivat vain pisara meressä...
Mieheni on opiskelija ja minä hoitoalan
pätkätyöläinen.Meillä ei olisi oikein varaa omaan
kämppään, eikä lainaa haluaisi tässä vaiheessa
ottaa. Mielelläni tosin menisin hermolomalle. En
ole matkustanut viiteen vuoteen muuta kuin Lahti-
Helsinki väliä koska raha on tiukassa. Lomiakaan
kun ei sijaisille/pätkätyölaisille juurikaan
kerry.
Kiitos heille jotka ymmärtävät ja joilla on
samankaltaisia kokemuksia!!!
itse metelöit yöllä ja paukutat ovia ja
suihkuttelet.oli miten oli niin toivottavasti et
aio hankkia lapsia
Hänen kasvattamansa lapset ovat paras esimerkki
kasvatuksen onnistumisesta. Molemmat
poikia, hyvä koulutus, työpaikka. Eivät
ryyppyveikkoja tai mummonpotkijoita.
Ja kuka sanoo, että yksinhuoltaja äidit aina ovat
pikku pyhimyksiä! Aina kinumassa apua
lapsenvahdeiksi, autonrenkaan vaihtoon( minä osaan
vaihtaa itse, kuten jokaisen naisen pitäisi)tai
mitä ihmeellisimpiin, naurettavan yksinkertaisiin
hommiin, kun pelkäävät tarttua työhön. Usko pois
olen elänyt naapurissa. Lapsia vain kävi
sääliksi.Ai niin, kuka tahansa mies kyllä osaa
siivotakkin, vaikkei keskiverto nainen osaisi
vaihtaa edes sulakketta. Sen verran eroa löytyy.
Mieti kohdallesi kuinka usein lapset syyttä suotta
tuomitaan äidille, vaikka isäkin olisi mitä
parhain kasvattaja. Yleistyksiä on toki turha
vetää, mutta kuinka monta surullista esimerkkiä
tiedänkään äideistä, jotka kantavat nimensä
marttyyrinviittaa tekopyhyyttä hymisten. Kaikki on
niin raskasta, vaikka juuri he ovat usein
halunneet lasta. Kun kodin leikkimine ei ole
sujunutkaan toivomusten mukaan, on ukko vaihdettu
uuteen ja,toivon mukaan loistokkaampaan. Lapset
tosin paljastavat käytöksellään
totuuden.Suunsoittoa tuntemattomille, pinnausta,
kiusaamista, huonoa koulumenestystä. Lista on
pitkä.
Kuten sinäkin; sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Oliko toi sun viesti tosiaankin tarkoitettu
mulle!!? Jos oli, niin mistä ihmeestä päättelet
että minä kotonani yöllä (tai muutoin) mesoan?
Jos olemme kotona, luemme yleensä jotain hyvää
kirjaa tai katsomme televisiota.Tai nautimme
hyvästä ruuasta ja toistemme seurasta noin
yleisesti. TV:tä katsoessamme käytämme joskus
öisin jopa kuulokkeita (formulat tms.). Mieheni
tekee usein iltaisin koneella opiskelutehtäviään
täydessä hiljaisuudessa. Tottakai me suihkussa
käymme(kuuluu yleishygieniaamme)mutta emme
öisin.Ovia-niitä kahta jotka asunnossamme on-
emme paukuttele myöskään, jos ei vahingossa
lipsahda.Emmehän me täydellisiä ole, mutta
ainakin pyrimme kunnioittamaan toisten
kotirauhaa,elämään "normaalisti".
Lapsien hankkimisesta sen verran,että
lähitulevaisuudessa olisi tarkoitus...
te ette edes imuroi.voi voi
sussa varmaan on jos mukulatkin sen
huomaa.haukkuuks koirat perään?
...kiitoksia kommenteista!!! Alkuperäisessä
viestissä tosin pyysin "kohtalotovereita"
kirjoittelemaan...Mutta muutkin -asialliset ja
perustellut- mielipiteet tietysti tervetulleita.
Ja olisiko minun pitänyt luetella kaikki asiat
joita kotona teen? Joista siis saattaa hieman
ääntä kuulua. Kyllä imuroimme,harvemmin yöllä tai
tuntitolkulla. Käymme myös sillointällöin
paskalla,jonka jälkeen yleensä vedämme WC:n,josta
myös kuuluu ääni. Näitä en maininnut aiemmissa
kirjoituksissani häiritseväksi asiaksi. Puhe oli
ylenpalttisesta metelöimisestä ja selkeästä
naapurin ärsyttämisestä.
Ilmeisesti tässä on esimerkki loistavasta lasten
kasvattajasta.
jos sinulla on tuollaisia naapureita kuin tuo
mikrolax, joka on aina oikeassa.
Minä en halua lapsia sillä ymmärrän
rajoitukseni.Sitä taitoa ei vissiin monella ole
METELÖITSIJÄT KURIIN VAIKKA LAIN VOIMALLA.
KERROSTALOASUMISESSA HILJAISUUDEN JÄLKEEN TURVAT
TUKKOON JA JOS EI MUU AUTA NIIN HÄÄTÖ!
JOS EI OSATA ASUA KERROSTALOSSA MUIDEN KOTIRAUHAA
KUNNIOITTAEN EI MUUTA KU PELLOLLE! SE ON
KOTIRAUHAN RIKKOMISTA JOS MEKKALOI TOISTUVASTI JA
VARSINKIN KELLO 22:N JÄLKEEN. VALITUS
ISÄNNÖITSIJÄLLE AINA KUN ON AIHETTA JA JOS EI
ASIAAN TULE MUUTOSTA NIIN HAASTE HÄÄTÖOIKEUTEEN.
HYVÄ OLISI SAADA NAAPUREIDENKIN MIELIPITEITÄ
SIINÄ VAIHEESSA.
OTAN OSAA, TIEDÄN MITÄ ON ASUA TALOSSA JOSSA EI
KUNNIOITETA TOISTEN KOTIRAUHAA. EIKÄ YÖRAUHAA.
Meidän yläpuolella asui ärsyttävät naapurit.
Eivät tajunneet eikä piitanneet säännöistä.
Illalla klo 21-22 siellä alkoi aina kummallinen
huonekalujen siirtorumba, niitä vedettiin ja
kolisteltiin pitkin lattioita. Saattoi kestää
puoleen yöhön asti ja ylikin. Muusta metelistä
puhumattakaan. Aamulla kun me lähdettiin töihin
siellä oli hiiren hiljaista. Kovaääninen puhe,
huuto ja kolistelu oli arkipäivää joka ikinen
ilta ja yö. Kun valitimme yläkerran tyypeistä
isännöitsijälle kävi ilmi, että siellä asuu vain
yksi tyttö. Selitin eron käytännössä ja
teoriassa, että siellä asuu nuoripari joka
kahdestaankin pitää mekkalaa ja varsinkin silloin
kun sinne meni vieraaksi vielä yksi mies.
Isännöitsijä lähetti huomautus-kirjeen. Sen
jälkeen tilanne rauhoittui pariksi viikoksi,
mutta sama meno alkasi taas pian uudestaan ja
huomautukset unohdettiin. Teimme jatkossa heistä
vielä pari valitusta ja kävimme itsekin ovella
vaatimassa volumea pienemmäksi, koska itsellämme
aikainen ylösnousu aamulla. Mutta jotkut ihmiset
ovat kertakaikkiaan niin puupäitä että eivät
tokene tälläisistä huomautuksista.
Haasteoikeuteen meno olisi ollut seuraava askel,
mutta kun en saanut muiden naapureiden lausuntoja
en viitsinyt lähteä siihen ruljanssiin.
Ruumiitakaan en viitsinyt alkaa tekemään, sillä
kertalyönnistä ne olisivat siellä maanneet vaaka-
asennossa jos olisin hivauttanut otsalohkoon.
Sitä he kyllä kaipasivat ja lähellä se olikin
että en täräyttänyt päin näköä. Mutta katselimme
toisen kämpän ja opimme että ei kannata ainakaan
asua enää toisten alakerrassa. Paitsi jos ei
yläpuolella asu joku mummo.
Ensimmäisessä yksiössäni oli se hyvänä ja huonona
puolena, että joka viikonloppu jokaisessa
kämpässä rapussamme oli bileet. Pian 25 neliöö
kävi liian pieneksi ja saimme läheltä uuden
asunnon, kaksion tällä kertaa. Alakerrassamme
asui tuttu nuoripari, jolle kävin pari kertaa
sanomassa äänentasosta ja heti auttoi.
Yläkerrassa asui yksinäinen vanhempi naishenkilö,
joka katsoi oikeudekseen kävellä puukengät
jalassa pitkin öitä ja kyylätä kaikkea mitä
teimme. Erään viikonlopun jälkeen postiluukusta
kolahti 2. varoitus (ei siis huomautusta tai 1.
varoitusta, suoraan toinen).. Rupesin sitä sitten
selvittämään ja olimme kuulemma metelöineet koko
viikonlopun, vaikka todellisuudessa olimme olleet
miehen äidin luona torstaista tiistaihin.
Isännöitsiä vaan totesi että "kun nuorilla nyt
vaan on niin paljon huume-, alkoholi- ja
kotiongelmia" eikä hän voi kuulemma tehdä mitään
asian hyväksi. Muutimme heti pois. Nykyisessä
kämpässä saamme juhlia tarvittaessa ja naapurit
ovat ihan ok, yleensä. Alakerran "pappa" soittaa
välillä musaa 24 tuntia vuorokaudessa ja juuri
yhteen muuttaneen parin stereoissa ei ilmeisesti
ole äänenvoimakkuuden säätöä.. Muutamme pian taas
uuteen taloon, toiselle puolelle kaupunkia. Saas
nähdä miten siellä käy..