lapseni,jota odotin ennen mieheni tapaamista.
biologinen isä ei ole millään lailla maisemissa eikä isyyttä ole vahvistettu.
Miten tai millä lailla tätä adoptio hommaa nyt pitäisi aloittaa ja kauanko tämmöisessä tapauksessa adoptointi kestää ja vaatiiko se jotain toimenpiteitä?
lapseni on nyt vajaa 3-vuotta.
biologinen isä ei ole millään lailla maisemissa eikä isyyttä ole vahvistettu.
Miten tai millä lailla tätä adoptio hommaa nyt pitäisi aloittaa ja kauanko tämmöisessä tapauksessa adoptointi kestää ja vaatiiko se jotain toimenpiteitä?
lapseni on nyt vajaa 3-vuotta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ottaa yhteys kotikaupunkinne sosiaalitoimistoon. Siellä sosiaalityöntekijä arvioi miehesi adoptiokelpoisuutta ja hän saa adoptioneuvontaa (lakisääteinen asia). Joissakin kunnissa adoptioneuvonta hoidetaan ostopalveluna Pelastakaa lapset ry:ltä. Myös sinua kuullaan adoptioselvitystä varten. Koska isyyttä ei ole tunnustettu, biologisen isän lausuntoa ei tarvita. Sosiaalihoitajan lausunnon pohjalta adoptio vahvistetaan käräjäoikeudessa. Oikeuskäsittely on ihan läpihuutojuttu ja oikeuskulut alle 100 euroa. Adoptioneuvonta on se aikaavievempi osuus, mutta se on ilmainen. Tarkkaa kestoa ei voi sanoa, koska se riippuu pitkälti siitä, kuinka kiireinen asiaa hoitava sossu on. Joskus pelkkää neuvontaan pääsyä saa odottaa tosi pikään. Keskimäärin neuvonta kait kuitenkin kestää vajaan vuoden, jona aikana käydään sossun luona muutamia kertoja. Sossu tulee myös teille kotikäynnille tarkastamaan olosuhteet. Jos selaat vanhempia keskusteluita, löydät useita perheen sisäiseen adoptioon liittyviä aloituksia, joista voi olla sinulle hyötyä.
Laki lapseksi ottamisesta: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1985/19850153?search[type]=pika&search[pika]=ottolapsi
Älä kuitenkaan unohda lastasi, eli hänen oikeuksiaan. Älä myöskään unohda, että lapsestasi kasvaa aikuinen ja siihen kuluu vain 15v. Voihan miehesi adoptoida lapsesi vasta sitten, kun hän on esim. 18v.
Mies haluaa adoptoida isättömän lapseni. Meillä tosin on vähän erillaista taustaa, ollaan erottu ja palattu yhteen takaisin ja meillä on aiempia yhteisiä lapsia. Suurin huoli miehelläni on, kun lapsi kuitenkin kasvaa meiden yhtenäisessä perheessä, että mitä tapahtuisi, jos minulle tapahtuisi jotain: alettaisiko lasta viemään käytännössä olevalta isältä ja sisarten luonta pois vai saisiko olla näin ei virallisena vanhempana lapsen kanssa, joka on kuitenkin kasvanut hänen lapsekseen. Tässä yksinkertainen syy miehen ja itseasiassa omaankin toiveeseen adoptiosta.
Tosin, luulen, että miehen vanhemmat vastustaisi adoptiota ja muutenkin ihmetystä aiheuttaisi, kun ihmiset ei oikeasti ajattele sitä, että mitä vain voi tapahtua, milloin vain. Lapset kärsisivät kamalasti, jos yksi joutuisi ihan muualle ihan vaan sen takia, kun juridisesti isänä tuntema henkilö ei olekkaan oikeutettu jatkamaan hommaa.