Tyttäremme on nyt 1v4kk ja pelkään sitä päivää kun hän on 2-3vuotias. En pidä sen ikäisistä lapsista muutenkaan, mutta tietysti oma lapsi on eriasia. Pelkään että minulla menee hermot sen ikäiseen lapseen joka juoksee ja kiljuu ja ulkonakin saa juosta perässä, ei tottele ja jokainen päivä on yhtä sirkusta.. Kukaan helpottamaan kauhukuviani asiasta? Olen muutenkin jäämässä yksinhuoltajaksi niin ei ole kovin helpot ajat edessä...
Pelottaa...
Vaippa ikä, paras ikä..
3535
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
lapsesi ei ole sellainen rasavilli, jolla ei ole rajoja ollenkaan ja joka pompottaa vanhempiaan.
Kun teet jo nyt selväksi mitä ei-sana merkitsee, niin hän tietää sen isompanakin. Ja pidät huolen, että sinä olet se ketä uskotaan. Viet loppuun asti uhkaukset sun muut. Olet jämäkkä ja johdonmukainen. Asetat lapsellesi rajat ja annat rakkautta! =)
Jos lapsi lähtee leikillään juoksemaan karkuun, niin koskaan ei pitäisi lähteä juoksemaan perään. Ennemminkin toiseen suuntaan. ja sanoa, että äiti menee nyt, tuletko mukaan. Kun lapsi huomaa, että olet tosissasi, niin hän kyllä tulee perässäsi. Eikä tartte montaa kertaa kokeilla tätä. Hippaleikki on sitten erikseen ja sitä on myös hyvä leikkiä joskus lapsen kanssa.
Ei lapsestasi tule riiviötä, ellet siitä sellaista kasvata!!
Minulla aivan sama ongelma. En yleensä pidä lapsista (oma ja tuttujen eri asia) ja odotan kauhulla kun lapsi hiukan kasvaa, Poika tällä hetkellä 1v1kk ja tempperamenttia jo löytyy. Neuvola ja muu perhekin on asian huomannut kun poika nyt jo kokeilee rajojaan.
Itse myös yh, ja eipä tee tuo seikka tästä yhtään helpompaa.Eipä tässä auta muu kuin mennä päivä kerrallaan ja toivoa että pian koittaa myös se päivä kun hän täyttää 18V ;) (hiukan huumoria, ei tartten kaikkien tiukkapipojen iskeä kimppuun)... Ja sanompahan vielä tuohon ylempää viestiin viitaten että mielestäni naurettavaa yleistämistä tuo että pitää olla kova, ei on ei, jne jne... kaikki oppaat tunkee samaa asiaa, ja kyllä minäö jollain tavalla uskon tuohon mutta pitää ottaa huomioon että kaikki lapset eivät toimi samalla lailla ja heihin ei toimi samat keinot. Jotkin oppii helposti jotkin ei ollenkaan, yleensä se on vanhemmista kiinni mutta ei aivan joka tapauksessa.
Mutta eipä minulla sinulle sen kummempaa neuvoa, toivottavasti joku meitä viisaampi vielä valaisee, halusimpa vain kertoa että kyllä meitä on muitakin mietimässä samaa, mutta kyllä kuitenkin uskon että pärjätään hyvin :)
minulla on nyt kolme vuotias tyttö, joka on mielestäni aivan mainiossa iässä. Hän on rauhallinen ja mielestäni hyvin kasvatettu. Hän osaa olla sievästi kaupassa ja kylässä, mutta tietysti joskus saa äidille ja isille pieniä kiukuttelukohtauksia. Tiedän myös lapsia jotka ovat suoraan sanottuna rasittavia, johtuen siitä että vanhemmat eivät pidä selkeitä rajoja. Itsehän sinä lapsesi kasvatat ja jos lapsi on kehitykseltään terve ja normaali niin kyllä sinä itse vaikutat siihen millaiset käytöstavat hänelle tulee