Käväisin muutamalla sivulla lukemassa avoimista työpaikoista. Hermot meni kolmannen sivun jälkeen. Syy: Kaikki avoimet työpaikat on jotain Bussiness Managereita, Markkinointipäälliköitä, tai Tuontantopäälliköitä! Päälliköitä päällikön jälkeen, ja heittäkääpä villi veikkaus missä ne työpaikat oli? Helsingissä! Siis tuntui että enää ei haeta tavallisia toimistotyöntekijöitä, farmaseutteja tai kahvilamyyjiä!
Itselläni on nyt sellainen tilanne kun olen 23v. ja 1-vuotiaan lapsen äiti, ja edellinen työnantaja irtisanoi kesken hoitovapaan taloudellisista ja tuotannollisista syistä, kokemusta vähän kaikenlaisista toimistotöistä. Olen ollut jo pari kertaa tosi lähellä saada asiallista työpaikkaa, on päässyt työhaastatteluun asti, ja haastattelu mennyt hyvin jne.. mutta saankin seuraavana päivänä s-postin että valinta ei nyt kohdistunut tällä kertaa teihin ja bla bla blaa. Jotenki alkanu tuntua että kun he kuulevat nimeni tai näkevät nimeni papereistani, äänensävy muuttuu sekunnin murto-osassa.Vaikkakin olen suomen kansalainen ja asunut täällä yli kymmenen vuotta ja koulutus on hyvä (joka on muuten suoritettu suomessa)kielitaitoa riittää (osaan 4 kieltä)ja on suomalaisen miehen lapsen äiti. Tuntuu vaan niiiiin turhauttavalta ku tekee hirveesti töitä sen eteeen että saisi töitä ja viime hetkellä sanotaan että-sori vaan valinta ei kohdistunut teihin. Voisiko joku heittää jonkun vinkin mihin minunlaiseni nainen voisi hakea töihin...
Itselläni on nyt sellainen tilanne kun olen 23v. ja 1-vuotiaan lapsen äiti, ja edellinen työnantaja irtisanoi kesken hoitovapaan taloudellisista ja tuotannollisista syistä, kokemusta vähän kaikenlaisista toimistotöistä. Olen ollut jo pari kertaa tosi lähellä saada asiallista työpaikkaa, on päässyt työhaastatteluun asti, ja haastattelu mennyt hyvin jne.. mutta saankin seuraavana päivänä s-postin että valinta ei nyt kohdistunut tällä kertaa teihin ja bla bla blaa. Jotenki alkanu tuntua että kun he kuulevat nimeni tai näkevät nimeni papereistani, äänensävy muuttuu sekunnin murto-osassa.Vaikkakin olen suomen kansalainen ja asunut täällä yli kymmenen vuotta ja koulutus on hyvä (joka on muuten suoritettu suomessa)kielitaitoa riittää (osaan 4 kieltä)ja on suomalaisen miehen lapsen äiti. Tuntuu vaan niiiiin turhauttavalta ku tekee hirveesti töitä sen eteeen että saisi töitä ja viime hetkellä sanotaan että-sori vaan valinta ei kohdistunut teihin. Voisiko joku heittää jonkun vinkin mihin minunlaiseni nainen voisi hakea töihin...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Venäläistä alkuperää oleva tuttavani otti käyttöönsä suomalaisen etunimen (sukunimi oli ennestään suomalainen) ja sai melkein samantien töitä.. eli nimi taitaa todellakin vaikuttaa paljon! Ruotsalaiset ja keski-eurooppalaiset nimet vielä kelpaakin, mutta itä-blokki-, arabi-, afrikka- ja aasialais-nimet ilmeisesti eivät.
Löytyy kokemuksia epäonnistuneista työnhakuretkistä! Hakojoita on varmasti niin paljon, että työnanatjillakin on vaikeuksia tehdä valintoja. En usko, ettet löydä työtä, kun vain siihen tulee sopiva aika. Anna itsellesi ja pienelle lapsellesi mahdollisuus, nauttikaa nyt yhdessä kotonaolosta, töissä ehdit olla lopun ikäsi ja lapsesi on niin vähän aikaa pieni taapertaja. Et varmasti menetä mitään. Minä tein virheen ja ryntäsin työhön heti, kun lapset syntyivät. Nyt kadun sitä, aikaa ei saa koskaan takaisin.
Olet nuori ja ihana äiti. Iloitse lapsestasi ja unohda vähäksi aikaa stressi työnhausta. Ei moneen asiaan voi keskittyä yhtäaikaa. Tee kuitenkin niin, kuin sinun perheellesi parhaiten sopii. Tämä oli vain pieni rohkaisu ja vaihtoehto. Aurinkoista syksyä sinulle, lapsellesi ja perheellesi!
Jos et parikymppisenä ala tekemään työuraa varten peliliikkeitä olet riskissä syrjäytyä pienipalkkaisiin duuniin lopun elämäksi.
Ellei mies tienaa sitten oikeasti kunnolla on lapsen nuoruus köyhää ja joutuu katsomaan sivusta kun kaverit saavat uudet pyörät ja itse vetelee ruosteisella kirpparimankelilla.
Mutta onneksi äiti iloitsee mammaeuforiassaan että ei materia ole tärkeää vaan rakkaus. Siperia opettaa laiskoja. Ei muutakun lukemaan tämänkin forumin palkka -ja köyhyyspalstoja niin sieltä saa esimerkkiä miten korttinsa voi myös pelata suunnitelmattomuudella ja suorituskeskeisyyttä kammoksumalla.
Kyllä on kuule hyvin elämä sujunut, vaikka 19-vuotiaana ensimmäisen lapseni sain ja toisen 24-vuotiaana.Töissä oon koko ajan ollut, lukuunottamatta äitiyslomia.
Työn ohella kouluttautunut lisää ja ikinä ei ole mistään ollut pulaa, ei ruuasta, vaatteista tai muustakaan materiasta.
nyt 40v on jo talo maksettu,vanhempi lapsi aikuinen jne.Niinettä se siitä.Kyllä ap.ehtii vielä hyvin työelämään,pitäköön hoitovapaan,sitä kadun etten itse sitä tehnyt!
"Mutta onneksi äiti iloitsee mammaeuforiassaan että ei materia ole tärkeää vaan rakkaus."
Rahallako luulet kasvatettavan,tekeekö hienot pyörät ym.vanhemmasta hyvän ja lapsesta hyvin käyttäytyvän?
Huolenpito on juuri sitä,jota rahalla ei saa!
"Siperia opettaa laiskoja."
Ai se on laiskuutta,jos hoitaa omaa lastaan? Tai tekee pienipalkkaista työtä?
Paljon helpomalla kuule pääsee usein töissä, kuin pienen lapsen hoitamisessa.Ja pieni palkkakin on suhteellinen käsite.
Jollakin ns.pienipalkkaisella voi jäädä käyttöön enemmän rahaa,kuin kulutushysteriasta kärsivällä suuripalkkaisella ja velkaisella.
Sinulla ei voi olla lapsia,koska puhut noin.
Edelleen ap, älä suotta hätäile,ole lapses kanssa vielä kotona kun voit.Voit opiskella kotoa käsin verkossa,sekä iltaisin vaikka työväenopistossa tai avoimen kursseilla. Et todellakaan ole putoamassa työmarkkinoilta. Sinulla on se etu, etä lapsi on jo tehtynä ja kasvaa koko ajan, eipä tarvitse työnanatajan pelätä että oot heti jäämässä äitiyslomalle...ja vaikka oisitkin,se on sen ajan juttu se. Tsemppiä ja nauti siitä ajasta kun lapsi on pieni!! Se aika menee nopeasti ohi, eikä sitä saa takaisin.
Totuus on se, että uusi polkupyörä ei korvaa vanhempien työhön lastenhoidon sijasta käyttämää aikaa. Lapsi tuntee ehkä alemmuutta ajaessaan vanhalla polkupyörän rämällä, jos kaveriporukassa muilla on uudet, mutta lapsi kokee suunnatonta iloa ja onnea, kun pyöräiltyään kotiin siellä odottaa äiti ja lämmin itse valmistettu ruoka.
Äitiyshän on uraa tärkeämpää, vai mitä? Muutenkin mitä hohtoa on huhkia toisten omistamassa yrityksessä business tai markating managerina kymmenen tunnin päiviä?
t: yksi tradenomi ja hall.tiet. opiskelija, josta toivottavasti tulee hyvä äiti. Mulle riittää vaatimattomampi työ ainakin vielä tässä vaiheessa. Uskon, että uraa voi kehittää myöhemminkin. :-)
Siinä juuri sitä mammaeuforiaa pahimmillaan. Teidät jyrätään työmarkkinoilla jalkoihin ja teet perus toimistohommia vielä keski-ikäisenäkin kun (alle) kolmekymppiset nousee urallaan.
Lapsi kärsii alemmuuskompleksista ja kateudesta kun kaverinsa saa heidän ylempinä toimihenkilöinä toimivilta vanhemmiltaan sen mitä onnelliseen ja rikkaaseen lapsuuteen kuuluu. Itse joutuu taas katsomaan kun isi vetää kaljaa ja myy tusseja puhelinmyyjänä iltaisin, kun äidin on hoidettava lasta kotona että lapsi saa "hyvän lapsuuden". Tiesitkö että perheen ulkomaanmatka maksaa yleensä useita tuhansia euroja per viikko, tällaiseen perussummaan ei ole monella lapsiperheellä varaa juuri siitä syystä että vanhemmat eivät ole järjestelleet asioitansa.
Ps. hyvä duuni ei tarkoita vain rahapalkkaa, vaan myös vapautta järjestellä työasioita tarvittaessa lapsen(kin) eduksi - ilman että tarvitsee tinkiä palkasta tai työurasta. Ei työtehtävät ole aina binäärisiä teen/en tee - paitsi niissä kellokorttihommissa joihin päätyy jos ei osaa.
Tekstisi rivien välistä voi lukea että olet siis tyytyväinen miehesi nuorassa kulkemiseen. Älä unelmoi liian kauan.
Ja paskat se nuori mitään iloa tunne siitä että on k-kaupan tarjouslihat itse valmistettu kotona kun kavereilla käydään perheen kanssa raflassa aina viikonloppuisin, "meillä ei vaan ole varaa siihen".
Vai mammaeuforiaa pahimmillaan, tjaah. Sinähän se varmasti tämän asian osaat aivan asiantuntijana tulkita?
Mistähän revit noita alemmuuskomplekseja ym. Itse jotenkin tittelinkipeä tms? En meinaan ole moiseen asiaan törmännyt tuttvapiirissäni, enkä omalla kohdalla. Ja sautn kuulumaan juuri niihin ylempiin toimihenkilöihin, mutta en silti ihan miten saattuu töissä kulje.
Ja voin sanoa, että jossakin vaiheessa tuli niin yltäkylläin viimeisen päälle annettua kaiki mahdollinen mitä rahalla saa lapselle...ja se oli väärin tehty! Ite luotiin juuri tätä uraksi nimitettyä ja lapsi hoidettiin siinä sivussa, kunnes oli pakko iskeä kapulat rattaisiin...
Kyllä se lapsi on tärkeistä tärkein.
Edellinen kirjoittaja, tunnen paljon korkean statuksen omaavista perheistä, siellä on monia tosi onnettomia lapsia/nuoria.Kun rahalla eikä asemlla saa sitä tärkeintä.
Ei ne kersat,isommatkaan intoile jostain rafloista.Kyllä ne tykkää kun kaverit voi tulla kotia ja tarjoilu pelaa siellä myös heille. Voidaan joko tilata pizzaa tai tehdä itse...tai jotain muuta...
Meillä on usein lähemmäs parikymmentä nuorta täällä,omia 2. Ja hyvin viihtyvät!
Olen itsekin pohtinut ura lapsi asiaa. Tai no urasta ei oikein voi puhua ku koulutuksena ei ole kuin kaksoistutkinto, ja työhistoriana paljon erilaisia asiakaspalvelu ja toimistotöitä. Mutta koko ajan yrittänyt saada sellaista oikeanlaista potkua työelämässä etenemiseen. Jotenkin niin ku sanoin tuntuu niin turhauttavalta ku koittaa kaikkensa eikä pääse niihin kunnon töihin josta saisi sitä rahaa ja kokemusta ettei tarttis mennä mihinkään tehtaalle linjalle seisomaan ja säästämään kaikessa.
Koska oman lapsuuteni jouduin kestämään sitä kun äitini oli aina poissa, tavoitellessaan sitä suurta uraa, koskaan saamatta sitä.äitini sai mut vasta 30 vuotiaana, ja samaan aikaan valmistui arkeologiksi.Isäni lähti tienaamaan paremmin johon äiti ei suostunut, koska se paikka oli kaukana, isän oli pakko jotta saa meidät ruokittua. No erohan siinä tulee, mutta isäni lähetti aina muhkeat elatusmaksut ku kerran oli hyvä työ, joita äitini ei käyttänyt niitä muhun. Aina muistan ku äiti höpötti ettei ole rahaa, vaikka hän oli koko ajan komennuksessa, eli häntä ei näkynyt pariin kuukauteen ja isoäitini elätti minut. Lapsuudestani en muista yhtäkään päivää kun äitini olis ollu mulle äiti, sen roolin hoiti isoäitini.Muistan kun isoäiti riiteli joskus äitini kaa ja esiin tuli sellaisia asioita mitä sen ikäisen ei kuuluisi kuulla eli äitini vietti yli kolmekymppisten rajua yöelämää vaikka oli pieni lapsi kotona. Eli äitini ei koskaan kantanut vastuuta, pienimmät veljetki se jätti ne mulle hoidettavaksi. ELl itse olin 8 vanha ku hän jätti mulle mun pikkuveljen joka oli ihan vauva vielä. Sen takia en haluaisi ikinä tehä samoja virheitä ku äiti, eli haluan olla äiti lapselleni ja olen paikalla ku he tarvitsevat minua, muuten heistä tulee katkeria ja vihaisia kuin minustakin.
Tästä nyt tuli kauheeton elämäntarina,mutta nämä sellaisia asioita joita ei oikein pysty tiivistämään paremmin.
Eli miten olla hyvä äiti ja tehdä uraa, tai edes hyväpalkkaista työtä? Kun toisaalta en halua olla huono äiti, enkä haluaisi lopun elämäni tehä pienipalkkaista perustoimistohommia joita tekee vastavalmistuneet.
Toisaalta ku miettii omaa taustaa kyllä ehkä mieluummin mokaan työelämässä kuin äitinä olemisena.
Miten sinä Aikuisen äiti (40 v Äippä ;)) olet onnistunut siinä ?
..tälle jutulle
Se että olen pärjännyt hyvin,sovittaen perhe- ja työelämän on monesta kiinni.
Jostain joutuu luopumaankin, jos sitä luopumiseksi voi kutsua.Joku väittää minun jääneen jostain paitsi,kun olen elänyt työn ja perheen väliä, en siis vaatinut tai halunnut "omaa aikaa" tai "omia harrastuksia". Hoidin/hoidan työni parhaan mahdollisen mukaan ja samoin lapset, lasten kohdalla en ole työelämässäkään joutunut tinkimään. Sairauden kohdatessa lasta,olen voinut olla juuri niin kauan töistä pois,kun tarvis. Jollei muuten, niin palkottamalla vapaalla.
Työssä olen vastaavasti joustanut tarpeen mukaan, jopa niinkin että lasten sairauden aikana hoidin sairasta lasta ja isän tullessä työstä menin kuitenkin illaksi töihin,vaikka alalla työaika n.8-16, tämä kaikki on edellyttänyt hyvää työnantajaa, jollainen minulla on ollut.
Hmph, aika sekavaa tekstiä? Ehkä sisu,arvot, joista olen pitänyt kiinni ovat siivittäneet hyvällä tavalla tietäni...
Olen kyllä jossain elämänvaiheessa laskenut työn perheen edelle ja sitä aikaa ei tosiaan ole ikävä, en nähnyt lapsiani valveilla muutenkuin aamulla hoitopaikkaan viedessä, töistä palatessani he olivatkin jo nukkumassa...siinä kohdin jouduin tosiaan painamaan jarrua ja uudelleen mietimään,mikä minulle kuitenkin on tärkeintä.
Tein valinnan ja jäin muutamaksi vuodeksi kokonaan kotiin, se aika on ehdottomasti elämäni tähän astisista parasta aikaa.
Nyt asiat etenevätkin erilailla, kun on jo aikuinen ja aikuisuuden kynnyksellä olevat lapset.
Nyt miettii kuinka ja miten asiansa järjestäisi, että voisi olla läsnäolevana mummona, sitten jos lapsenlapsiakin tulee.Muutenkin uudenlainen vapaus tehdä jotain, miettimättä koko ajan muita.
...ottiko näistä omituisista höpinöistä mitään selvää :) ...
Ei ole kyl helppoa sovittaa perhe ja työelämää, varsinki jos työ on vaatiava...
Kyl mä ainakin ymmärsin tekstin varsin hyvin.
Olen itse unelmoinut sellaisesta työstä missä on paljon vaihtelevuutta ja saa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja sais siitä asiallista palkkaa, ettei tartte venyttää penniä. Ja että tarvittaessa olisi mahdollisuus jäädä kotiin jos just lapsi sairasta tms.
Tyypillinen rahassa kasvaneen tyypin tapaus. Seuraapa vähän nykynuoria: Muotia on varastosta kaivetut äidin jopot, mummopolkupyörät ja 70-luvun vaatteet. Herrajumala, jos toinen vanhemmista on pienipalkkaisessa työssä, niin heti ajatellaan että toinen on joku juoppo, vain joku setelipumpulissa kasvatettu pentu voi ajatella noin.
Sulle tulee paskat housuun, jos satut sairastumaan tai joudut liikenneonnettomuuteen. Niitä et voi millään elämäntavoilla tai varovaisuudella täysin estää. Sinulla ei ole selvästikään minkäänlaista pettymyksensietokykyä, vaan olet pilalle lellitty penska. Meillä on molemmilla ok tulot, mutta lapset eivät todellakaan saa kaikkea mitä haluavat, sillä en halua heistä empatiakyvyttömiä itsekkäitä paskoja.
Et ole siis syntyperältäsi suomalainen, saanko kysyä mistä kansallisuudesta on kyse? Täällä suomessa tosiaan voi olla ennakkoluuloja monestakin asiasta johtuen.
Oon Kazakhstanista kotoisin, oon asunut suomessa yli 10 vuotta, niin kuin aiemmin mainitsin...
Mitä olet opiskellut, ammattisi? Työkokemus oli toimistoalalta? Mitkä kaikki kielet sulla on hallussa?
Kyllä ihmettelen suuresti, kun pelkästään se, että sinulla on kielitaitoa, on sellainen etu alalla kuin alalla...että luulisi sinun työllistyvän.
Aukeaisikohan sinulle työpaikka jonkin työllisyyskurssin kautta?
Kerro jotain lisää, yritän minäkin miettiä apuja sulle.
Olen Datanomi/Yo, oon tehnyt erilaisia hommia, kuten mikrotukihenkilön töitä, vaihteessa, reskontraa hiuka, yhdessä paikassa ylläpidin asiakaspalautejärjestelmää ja tein johtoryhmälle erilaisia tilaostoja,mutta eniten puhelinasiakaspalvelua. et sellaista... =)
Kaikki sitä sanoo että kun kerran kielitaitoa on niin miksei sitten työllisty, ensimmäinen kompastuskivi mulla on se että mä en osaa toista kotimaista kieltä, jota vaaditaan monessa paikassa, ja sitten he usein sanoo et joo koulutus ok mutta ku sulla ei ole kokemusta! Mut ku ei saa kokemusta jos ei pääse töihin ja töihin ei pääse ku ei ole kokemusta! Miten katkaista kierre?!
Oma yrityksen perustaminenki ollu kyllä mielessä mutta mun mies ei halua ryhtyä sellaiseen ku on liikaa riskejä ja mä en yksin halua perustaa sitä...ja siinä on kyllä riskinsä,varsinki ku ei tiiä siitä kauheesti...
Mitenkäs ois jokin rekrytointifirma, sellaisen kautta itsekkin löysin oman työpaikkani ja jäin vakituiseksi, kun pyydettiin.
Toista kotimaista, siis ruotsia ei kyllä osaa moni mukaan, ei edes välttävästi...
Omassa yrityksessä on riskejä/sekä maksat verot ym.itse ja siihen ennekuin voittoa tai edes palkkaa voi kuvitella saavansa, on Vantaan joessa vettä virrannut aika lailla.
Minusta sinulla on potentiaalia vaikka mihin työhön ja kirjoitusten perusteella haluat myös työtä tehdä.
Mitä jos yrittäisit saada vaikka "tuntarin"(tuntityöntekijän)paikan, tällöin saisit kokemusta ja ehkä jopa vakituisen työpaikan...
Kannattaa hakea paikkoja oman alan ulkopuoleltakin, vaikka olisi eri hommissa kuin mihin koulutus, sieltä saattaa poikia oman alan hommiakin, kunhan saa jalan oven rakoon...mistäpäin suomea olet? Ainakin pk-seudulla on hirveästi paikkoja, joihin arvelisin sinun sopivan.
Olen joo katsonut rekrytointifirmojenkin sivuja, ja joka paikassa haetaan niitä päälliköitä, managereja ja johtajia...
Mä on etsinyt muunkin alan hommia kuin mihin on koulutus. Mun oma ala mihin on koulutettu olis it/atk tuki, ja niitä mä oon tehny aika vähän, eniten toimisto ja asiakaspalvelua.
Olen mä toki tekemään töitä, mut mä en haluais mitään linjahommiin tai hoitotöitä, mä tiedän ettei musta ole siihen. Kuullostaa varmaan tosi nirsolta, mut tähänkään asti en ole joutunut tekemään sellaisia töitä, ja nyt ku on edes hieman kokemusta toivoisin ettei tarttekaan jatkossa tehä niitä.Ja pienipalkkainen työkään ei kannata ku lasten hoitopaikkakin pitää maksaa ja se on sit -0.
Me asutaan Tampereen ja Turun välissä, mieheni opiskelee nyt Vantaalla vanginvartijaks, mä en itekään voi lähtee kovin kauas töihin...et hankala tilanne...